perjantai 30. joulukuuta 2011

KÄTKETTY MESSIAS XXIII

Miriam ja Joosef ja Jeshua - poika olivat onnellisia lähestyessään pitkään matkattuaan tuttua Nasaretinvuorta vanhalla aasillaan.  Jeshua juoksenteli aasin vierellä isänsä perässä.  Miriam istui juhdan selässä.  Hän odotti jo pientä siskoa tai veljeä Jeshualle.  Joosefin ohimoille oli ilmaantunut muutama harmaa hius, mutta rakentajantyöt Egyptin Aleksandriassa olivat pitäneet hänet vahvana voimiltaan.  Joosef muisteli Aleksandrian suurta synagoogaa, jossa saarna ei kuulunut hallin perälle saakka, vaan avustaja juoksi sinne toistamaan rabbin sanat.  Siinäpä onkin kertomista Nasaretin väelle, hän mietti.  Sitten hänen ajatuksensa siirtyivät hänen rakentamaansa kotiin, joka oli heitä varten ollut tyhjillään ja nyt saisi vihdoin heidät asukkaikseen.

Myös Miriam ajatteli tulevaa kotia.  He olivat usein vierailleet siellä sen ollessa vielä keskeneräinen, joten Miriam tiesi, miten kaunis ja taidokas se oli ja miten rakkaudella Joosef oli sitä heille rakentanut. 

Samassa he havahtuivat ajatuksistaan kuullessaan takaa kaukaa hevosen laukan ääntä.  Vaistomaisesti Joosef nosti pikku Jeshuan Miriamin eteen aasin selkään ja peitti hänet äitinsä viitan alle.

Mutta heidän säikähdyksensä oli turha.  Tulija oli heidän tuttunsa Nasaretista.  Mies pysähtyi tervehtimään heitä innokkaasti huomattuaan, keitä he olivat.  Nyt pikku Jeshuakin esiteltiin hänelle.  Mutta samassa mies huudahti menevänsä hetimiten viemään ilouutisia perille Nasaretiin. Hän karautti hevosensa laukkaan ja tuulen lailla kiiti kiemurtelevan  tien ylös rinnettä.

Pieni palaava perhe liikkui rauhallisesti ylös jyrkkää polkua.  Tuntui, että aasi tajusi myös, että kotiin ollaan tulossa, sillä se ei yhtään hiljentänyt vauhtiaan mäessä.  Joosef ja Miriam vilkaisivat vähän väliä toisiaan onnellisen näköisinä.  Pieni Jeshua oli taas laskeutunut kävelemään aasin vierelle pitäen kiinni sen valjaista.

Silloin he huomasivat jonkun juoksevan mäkeä alas musta takki liehuen.  -Sehän näyttää aivan Nasaretin rabbilta!  Ja toden totta, iloinen rabbi huuteli jo kaukaa tervehdyksiä ja tervetulotoivotuksia.  Hiukan harmaantunut, mutta muuten hän oli aivan kuin ennen!  Tukeva rabbi lähestyy reippaasti kävellen ja hengitystään tasaillen.

-  Rakkaat lapset, tervetuloa kotiin!  Miriam, siunattu ole sinä äiti Israelissa!  Olen niin odottanut teitä!  Joosef, esittelehän minulle poikasi!  Sanoit silloin, että hänen nimekseen tulee Jeshua Immanuel.  -  Kyllä, tässä on Jeshua, 5 - vuotias!  sanoi Joosef ylpeänä.  -  Jeshua, tässä on meidän kylän rabbi Benjamin, sinun rabbisi!  Jeshua katseli hymyillen mustapukuista miestä, jonka iloiset silmät tuikkivat ystävällisesti.

Rabbi otti Jeshuan syliinsä ja heilautti pojan hartioillensa ja pitäen kiinni hänen käsistään lähti kulkemaan mäkeä ylös.  -  Asser kertoi kaikille tulostanne!  Koko kylän väki saattaa olla siellä pian teitä vastassa! sanoi rabbi ja omaa Messiastaan harteillaan kantaen lähti johdattamaan pikku perhettä kohti Nasaretin kotikylää.




KÄTKETTY MESSIAS XXII

Rabbi Benjamin kulki mustassa juhlapuvussaan ja hatussaan synagogan aamujumalanpalvelukseen kainalossaan muutamia kirjakääröjä.  Hän oli hyvin valmistautunut, sillä hän tiesi, että jälleen virallisen osuuden päätyttyä hän kohtaa monta innokasta kysymystä Messiaasta.  Monet juhlapukuiset nuorukaiset istuivat jo pyhään kokoontumispaikkaan rabbin talosta johtavan tien varren kiviaidoilla ja liittyivät heti opettajansa seuraan haluten hyödyntää jokaisen varhaisen sapattiaamun hetken kuullakseen jos mahdollista sanan opettajansa huulilta.

Osa väestä poistui Jumalanpalveluksen jälkeen, mutta suurin osa jäi vielä istumaan, kuten tavaksi oli tullut sen jälkeen, kun noita ihmeellisiä tapahtumia alkoi ilmetä Nasaretin kylässä.  Nuorimpien ryhmä ei kauan pystynyt hillitsemään itseään, vaan joku sieltä jo kuiskasi: - Rabbi, kerro meille Messiaasta!  Koko sali hiljeni ja kaikkien katseet olivat käännetyt rakastettuun hengelliseen johtajaan päin.

-  Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden, jotka asuvat kuolemanvarjon maassa, niille loistaa valkeus.  Sillä lapsi on meille syntynyt,  poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja Hänen nimensä on:  Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas, sanoo Jesaja.  Ja Jeremia puhuu näin:  Tämä on Hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan:  Herra on meidän vanhurskautemme!  Messias on siis Jumala, Jumalan Poika, Herra.  Hän syntyy neitseestä, kertoo Jesaja ja että neitsyt nimittää Hänet Immanueliksi, joka siis tarkoittaa, että Jumala on meidän kanssamme.  Hänen alkuperänsä on hamasta muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista, sanoo Miika.  Kaikki läsnäolijat kuuntelivat jännittyneinä henkeänsä pidätellen.  Rabbi hiljeni hetkeksi.

Sitten hän huokasi syvään ja sanoi: - Me hylkäämme Messiaan!  Salissa kävi kohahdus,  vastalauseet, anovat kuiskaukset siitä, etteihän se pidä paikkaansa, risteilivät salissa.   -Messias on kulmakivi!  Me, rakentajat, hylkäämme sen!  Näin kerrotaan profeetta Jesajan kirjassa, että Messiaasta, kulmakivestä, tulee meille loukkauskivi ja kompastuksen kallio!  Sanat rabbi sanoi tuskaisesti, sillä näin oli kirjoitettu. - Hän on nöyrä kuningas, joka ratsastaa aasilla Jerusalemiin, kertoo Sakaria - profeetta.  Mutta ennenkaikkea Hän on kuitenkin voittoisa, myös pakanoita rautaisella valtikalla hallitseva kuningas!  Ja vaikka Jesaja kertoo, että Hänen kätensä ja jalkansa lävistetään ja Messias kuolee sovituskuoleman kaikkien edestä, jotenkin Hän kuitenkin rakastaa kansaansa, sillä Messias sanoi itseään haavoitetun nimenomaan ystäviensä huoneessa.  Hän on se siemen, josta jo paratiisissa sanottiin, että Hän polkee rikki saatanan pään.  Ja Hän on suuri ylimmäinen pappi.  Jotenkin Hän tulee selviämään siitä, että Häntä haavoitetaan, sillä Hän on hallitseva iankaikkisesti, eikä Hänen valtakunnallaan ole loppua oleman!  Lopetamme tähän valtavaan kohtaan:  - Psalmissaan Daavid sanoo alussa, että - Herra sanoi minun Herralleni:  Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen Sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi!  Ylistetty olkoon Herramme, joka on meille luvannut Messiaan.  Ja Hän on saapuva!  Aamen!

Pimeys oli jo laskeutunut Galilean vuorille ja raikkaan viilenevä yötuuli puhalsi mustapukuisen joukon soluessa ulos synagogan ovesta.  Keskustelu jatkui silti vilkkaana koko ajan.  Ne, joilla oli perhe odottamassa kotona, lähtivät, mutta poikamiehet jatkoivat vielä hyvän tovin ulkona keskustelua tuosta rakastetusta ja vuosituhansia kaivatusta, heidän Messiaastaan!

torstai 29. joulukuuta 2011

KÄTKETTY MESSIAS XXI

Aaron tovereineen yöpyi tilavan keittiön lattialla.  Aamulla heidän syötyään ja seurusteltuaan suloisen Johanan - pienokaisen kanssa, joka näytti kietovan miehet aivan täysin pikkusormensa ympärille, miehet vakavoituivat.

He alkoivat uudelleen keskustella siitä, miten turvata Mirjam, Joosef ja pieni Jeshua - vauva mielipuolisen Herodeksen nuuskijoilta.  He päättivät, ettei totuutta kerrottaisi kenellekään muulle kuin Joosefin iäkkäälle isälle ja Miriamin vanhemmille, niin ja rabbille tietysti!  Muille sanottaisiin vain, että he ovat turvassa ja palaavat myöhemmin kotiin.  Myös Beetlehemiin lähetettäisiin sana, ettei heidän tarvitse huolehtia.  Ei sen enempää.  Ruhtinaista kyllä kerrottaisiin.


Miehet ratsastivat levänneillä ja ruokituilla hevosilla kotimatkaa jo paljon rauhallisemmin ja lopulta viimeinen ylämäki jo kaukaa häämötti heidän edessään.  Nasaretin vuori oli harjumainen ja karu lukuunottamatta useita öljypuita sen rinteillä.  Tie, jota ajettiin ylös kylään vaunuilla, teki monta suurta mutkaa.  Paljon suorempi oli kapea ratsain ja kävellen kuljettava polku, jota miehet ohjasivat hevoset kulkemaan.  Matka oli ollut pitkä ja viimeinen rinne oli jyrkkä, joten miehet antoivat hevosten kävellä kotia kohti omaa tahtiaan.


Heidän tultuaan tasanteelle, jolla kylä sijaitsi, joku näki heidät ja alkoi huudella tervetulotoivotuksia niin kovalla äänellä, että muutkin tiesivät tulla paikalle.  Kylän väki näki heti tulijoiden kasvoista, että heillä oli hyviä uutisia.  Miehet sanoivat vain, että he ovat turvassa ja heidän olinpaikkaansa ei kerrota.  Viedessään hevosia tallille, riisuessaan niitä valjaista ja sukiessaan niitä miehet kertoivat, mitä olivat kuulleet lasten murhista Beetlehemissä julman mielipuolisen Herodeksen etsittyä turhaan Jeshua - lasta, jonka Jumala oli kätkenyt piiloon vanhempinensa.  Kyläläisten katselivat toisiaan kauhistunein ilmein heidän käsittäessään koko tilanteen kauheuden ja sen, missä vaarassa Miriam, Joosef ja syntynyt pienokainen olivat olleet ja ehkä juuri nytkin vielä mahdollisesti olivat.  Mutta kysymykset itämaiden ruhtinaiden vierailusta ja lahjoista eivät olleet loppua ollenkaan.  Siinä oli taas heille uusi todiste siitä, että Nasaretin pieni Jeshua - vauva oli kuin olikin vuosituhansia odotettu ja kaivattu Messias.  Se kirvoitti taas kylällä uuden mielenkiinnon Tooran ja profeettojen ja psalmien kertomiin Messias - ennustuksiin.

Aaron istui kotona odottamassa isäänsä, joka pian tulisi kotiin työmaaltaan.  Hän kertoili äidilleen, joka valmisteli hänelle ruokaa pöytään, kaikesta siitä, mitä oli matkallaan saanut tietää.  Aaron vakuutteli uudestaan ja uudestaan, ettei asioista saanut kertoa sitä, missä nuori perhe oli, ei kenellekään.  Järkyttynyt äiti itki kuunnellessaan poikansa kertomusta ja kiitteli Jumalaa suuresta armosta tyttärensä perhettä kohtaan.  Mutta ruhtinaista kuultuaan hänen itkunsa vaihtui riemuksi ja ihmettelyksi.  Samassa isä jo tulikin kotiin.  Joku oli isälle jo maininnut hänen kylän toria ylittäessään, että Aaron oli tullut kotiin hyviä uutisia mukanaan.


Kun Aaron oli kertonut silminnähden helpottuneelle isälle kaiken alusta loppuun heidän nauttiessaan äidin valmistamaa maistuvaa ateriaa, miehet lähtivät rabbin puheille.  He pyysivät hänet puutarhaansa ja kertoivat hänelle kaiken.  Kyynel kimalsi tuon Jumalan palvelijan silmäkulmassa Aaronin lopetettua kertomuksensa.  - Meidän on sinetöitävä huulemme siitä, missä Messias - vauva on.  Hänestähän tietää jo ties kuinka moni eri puolilla Israelia.  Jos joku kysyy,  sanomme vain, että he ovat kadonneet pitkällä matkallaan mennessään veroluetteloon kirjattavaksi.  Eikä sitä kukaan todella muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tiedäkään!

Aaron ja isä lähtivät kohti kotia ja rabbi palasi Messias - tutkimustensa pariin.  Rebetsinin innokas kysely kuitenkin keskeytti hänet hyvin pian, ja kaiken iltaa rabbi kertoili vaimolleen ruhtinaiden vierailusta Herodeksen palatsissa ja sitä seuranneesta murhenäytelmästä Beetlehemissä.  Kun rabbin vaimo tajusi, että Joosefin perhe saattoi olla vieläkin vaarassa, hän lakkasi siinä paikassa kyselemästä sen enempää.  Oli hyvä tietää, että pikku Jeshua oli vanhempinensa jossakin varmassa kätköpaikassa ja palaisi aikanansa kotiin, kun vaara olisi ohitse.

maanantai 26. joulukuuta 2011

KÄTKETTY MESSIAS XX

Kaikki pienen Nasaretin asukkaat olivat suorittaneet velvollisuutensa käydä rekisteröitymässä kukin synnyinkaupungissaan.  Elämä palasi vähitellen tavanomaisiin uomiinsa paitsi että tavattoman suuri innostus tutkia profeettojen Messiaan tuloa koskevia ennustuksia oli vallannut heidät.  Joosefin pientä perhettä odotettiin kovasti palaavaksi ja vähitellen alettiin ihmetellä, missä he mahtoivat viipyä.  Aluksi syyksi yritettiin ajatella Miriamin synnytyksen läheisyyttä, tai houkutusta katsella Jerusalemia ja temppeliä, mutta lopulta huoli kasvoi niin suureksi, ettei auttanut muu kuin että Aaron ja muutama muu nuori mies lähtivät ratsain Beetlehemiin ottamaan selvää tilanteesta.

Saman päivän iltana he jo karauttivat sukulaistalon pihaan vain kuullakseen Joosefin perheineen lähteneen jo monta päivää aiemmin kohti Nasaretia.  Toinen seikka, joka sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä oli uutinen kuningas Herodeksen suorittamasta hirmuteosta: hän oli murhauttanut kaikki alle kaksivuotiaat vauvat Beetlehemissä etsiessään vastasyntynyttä Messias - lasta.  Kauhuissaan he alkoivat rukoilla ja huutaa Jumalan puoleen ja vähitellen heidän mieleensä laskeutui jonkinlainen rauha siitä, että Messias - Jeshua on turvassa.  Mutta he keskustelivat lapsen turvallisuudesta ja päättivät, että enää ei saa kenellekään kertoa lapsesta, kun hänen olinpaikkansa selviää, sillä julma Herodes varmasti etsii vielä lasta koko Israelin alueelta.

Esterin mieleen juolahti ajatus, että Annan sisko Elisheva asuu aivan Jerusalemin lähellä.  Jospa siellä tiedettäisiin jotakin asiasta.  Ja eipä aikaakaan, kun tämän toivonsäteen valtaamina Aaron ystävineen lähti illan pimenemisestä huolimatta ratsastamaan kohti Ein Keremiä.  Suuri oli helpotus, kun siellä osattiin kertoa, mitä oli tapahtunut ja että Joosef perheineen oli jo todennäköisesti perillä Egyptissä.  Siellähän on Aleksanteri Suuren perustama kaupunki Aleksandria, jossa on kuulemma enemmän juutalaisia kuin koko Israelissa.  Kyllä he siellä pärjäävät.  Sakarias kertoi miehille siitä, mitä oli tapahtunut heidän tavatessaan ja minkä aarteen ruhtinaat olivat tuoneet heille.  Nuo aarteet ja Joosefin erinomainen ammattitaito takasi heille varmasti toimeentulon.

Aaron ja hänen seuralaisensa olivat aivan riemun vallassa.  Mutta jokin vielä vaivasi mieltä.  Nyt oli vielä varmistettava, että tieto paosta ei kantaudu tämän joukon ulkopuolelle.  Messias - vauva on kätkettävä  pahoilta ihmisiltä.  Sitten Sakarias alkoi riemuita:  Sanassa sanotaan:  Egyptistä minä kutsuin poikani!  Nyt on tämäkin ennustus täyttymässä.  Aaron pohdiskeli, pitäisikö lähteä perään etsimään heitä.?  Mutta tultiin yhdessä siihen lopputulokseen, että on turvallisempaa jättää heidät Jumalan ja suojelusenkelien käsiin.

- Olipa suuri virhe ulkomaisten ruhtinaiden mennä Herodeksen puheille!  tuumaili siihen pappi Sakarias.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

KÄTKETTY MESSIAS XIX

Kun itämaiden ruhtinaat olivat lähteneet, Miriam istuutui lattialle katselemaan annettuja lahjoja.  Yksi oli ainakin kultaa, isohkoja kimpaleita, muista hän ei osannur sanoa.  Hän toivoi vain, että Elisheva nopeasti palaisi kaupasta ja hän voisi kertoa tädilleen tästä valtavasta tapahtumasta, joka taas oli uusi todistus Jeshua - vauvan messiaanisuudesta.  Miriam ihmetteli, voisiko tämä kaikki olla unta?  Hän nipisti itseään ja se sattui miellyttävästi.  

Kohta Elisheva tulikin ja ihmettely alkoi.  Miriam kertoi uudestaan ja uudestaan ja sanoi, että paljon naapureita seisoi maantiellä katselemassa ja heiltä hän varmaan aikanaan kuulisi tarkkoja kuvauksia vieraista.  Elisheva tunnisti kullan lisäksi myös suitsukkeen, mutta yhtä lahjoista naiset eivät tunteneet.

Lapset heräsivät viimein ja heidät kyllä hoidettiin ja ruokittiin, mutta nyt alkoi kiihkeä Sakariaan ja Joosefin kotiintulon odotus.  Lopulta Sakariaan aasi kuului huutavan tutut kotiintulon toitotuksensa ja naiset riensivät portaille vastaan.

Kun miehet astuivat taloon sisälle, Sakarias nuuhkaisi ilmaa ja sanoi - Täällä on mirhan tuoksu! 
Sama kiihkeä keskustelu alkoi, kun Miriam sai selvittää koko tapauksen moneen kertaan alusta loppuun.  Miehet totesivat, että - He siis kävivät täälläkin!  He olivat nähneet ruhtinaiden kaikessä komeudessaan ratsastavan Herodeksen linnan portista sisään samana aamuna ja paljon kaupunkilaisia oli kerääntynyt ihmettelemään sitä harvinaista näkyä.

Lopulta kaikki asettuivat yöpuulle aikaisin, sillä miehet olivat uupuneet matkan rasituksista. Pian koko seurue olikin untenmailla.  Aamuyöllä Joosef sikeässä unessa näki enkelin ilmestyvän hänelle. Enkeli kertoi sanomansa pikaisesti, hän sanoi, että pakene kiireesti Egyptiin!  Herodes on etsivä lasta tappaakseen hänet!  Ole Egyptissä siihen asti, kunnes ilmoitan sinulle vaaran olevan ohi!


Joosef kavahti istualleen ja hän oli hetkessä täysin hereillä. Hän kiirehti samantien Sakariaan vuoteen luo ja kohta Sakarias riensi valjastamaan ja ruokkimaan Joosefin aasin. Hän varasi myös rehua aasille matkaa varten kankaisen satulan alle.  Elisheva - täti alkoi laittaa ateriaa ja evästä matkaa varten ja kääri kallisarvoiset lahjat nyyttiin aasin satulalaukkuun ja toiseen veden ja eväät.  Joosef kehotti Sakariasta jotenkin temppelissä kävijöiden kautta laittamaan sanaa Nasaretiin, etteivät ihmettelisi, mihin pieni perhe oli kadonnut.  Sitten pappi Sakarias luki siunaukset matkaa varten ja haikeat jäähyväiset jätettyään pieni perhe olikin jo aamuauringon vasta aavistuksen sarastaessa matkalla kohti rannikkoa ja Merentietä, joka veisi heidät Egyptiin.



perjantai 23. joulukuuta 2011

KÄTKETTY MESSIAS XIIX

Kun miehet olivat lähteneet matkaan, Miriam ja Elisheva menivät lasten kanssa puutarhaan, joka ei kuitenkaan ollut paljon muuta kuin joitakin öljypuita Ein Keremin kallioisten rinteiden tasanteella ja niiden alle kivistä rakennettuja istuimia. Rinne antoi kuitenkin länteen eikä kesäkuumallakaan aurinko juuri siihen kohtaan osunut kuin myöhemmin iltapäivällä.  Virkistävässä alkusyksyn viileydessä olo tuntui hyvältä, ja se, että hiljattain synnyttäneet naiset pääsivät keskittymään toistensa kuulumisiin ja mietteisiin.

Miriam kertoi kuinka valtavat lammaslaumat olivat reunustaneet Beetlehemin tietä menomatkalla ja kuinka vähiksi ne olivat huvenneet.  Ja miten paljon väkeä oli ollut Jerusalemin juhlilla menomatkalla, mutta kuinka he palatessaan jo kaukaa olivat sen ohittaessaan nähneet, että kaupunki oli taas palannut tavalliseen uneliaaseen arkeensa.  Hän kertoi isänsä Eelin  ilosta tämän tavatessa pitkästä aikaa sisarensa Esterin Beetlehemissä, ja synnytyksestä tallissa ja paimenien kertomasta enkelinäystä.  Elisheva - täti taas kertoi miehensä Sakariaan käyneen rekisteröitymässä Jerusalemin temppelin lähellä olevassa talossa, jonne kaikki muut papit paitsi ylipapin perhe rekisteröityi.  Hän kertoi pitkään siitä, että Johanan-lapsi oli luvattu Herralle ja hänen koulunsa tulisi olemaan Essealaisten sisäoppilaitoksessa Suolameren rannalla.  Siellä hän oppisi Jumalan Sanaa puhtaasti sekä sen, miten selviytyä erämaaolosuhteissa.  Tietenkin kävisimme häntä siellä usein tapaamassa.  Naiset jäivät mietteisiinsä.

Yhtäkkiä Elisheva havahtui:  Nyt kun olet täällä, mitä jos pistäytyisin nopeasti Ein Keremin kaupassa ostamassa vähän ompelutarvikkeita, ellei sinua haittaisi.  Johanan on jo uneen vaipumaisillaan, hän varmaan nukkuu koko sen ajan.  - Ei haittaa, mene vain, minä kyllä vahdin lapsia! vastasi Miriam.

Vietyään Johanan-vauvan makuukamariin nukkumaan Elisheva sonnustautui mekkoonsa, haki suuren kankaisen laukkunsa olalleen ja otti seinustalta kepin avukseen, olihan maasto kivistä, eikä hän enää ollut aivan varma tasapainostaan yrittäessään jouduttaa askeleitaan keritäkseen pian takaisin.

Niin Elisheva lähti matkaan ja Miriam jäi istumaan puutarhan kivetykselle vain huomatakseen, että Jeshua - pienokainen alkoi vaipua uneen runsaan aamuateriansa jälkeen.  Nuori äiti vei vauvan sisälle ja jäi istumaan ikkunaan katsellen mietteissään ulos vain huomatakseen joidenkin lasten juoksevan mäkeä alas leikkipaikoiltaan koteihinsa.  Kohta aikuiset lähtivät juoksemaan lasten mukana mäkeä ylös.  Mitähän siellä tapahtuu!? ihmetteli Miriam.

Nuoren äidin hämmästys oli suuri, kun ihmeellinen matkue ilmestyi lopulta näkyviin mäen takaa.  Suuret, loistokkaasti valjastetut ja koristellut kookkaat kamelit selässään yhtä loistavapukuiset ruhtinaat laskeutuivat jyrkähköä tietä alas.  Näytti aivan siltä kuin tuo näky olisi ollut jotenkin ihmeellisesti valaistu, ajatteli Miriam, mutta uskoi vain kuvittelevansa.  Mutta Miriamin vielä suuremmaksi hämmästykseksi ensimmäinen ratsastaja pysäytti kamelin, viittelöi jotakin ylöspäin ja kohti Sakariaan pihaa.  Ja hetkessä koko karavaani tuli aivan Miriamin ikkunan eteen  pihalle.

Miriam juoksi portaille.  Tulijat vaikuttivat ystävällisiltä, kunnioittavilta komentaessaan erämaaratsunsa maahan ja eläimet tottelivat uristen kultakäätyjen kilistessä niiden kaulassa.  Miriam luuli näkevänsä unta.  - Shalom! hän huudahti.  -  Shälääm! vastasivat miehet.  He kaivoivat satulalaukuistaan jotakin, jonka näyttivät tuovan kuin lahjan.  - Missä kuningas?  Suuri Messsiaskuningas syntynyt!  Miriam tunsi päätänsä huimaavan:  vieläkö tämäkin merkki!? hän ajatteli.

Samassa lapsi havahtui keittiön lastensängyssä ja miehet huudahtivat ihastuksesta.  He heittäytyivät polvilleen Jeshua - vauvan sängyn eteen, kumarsivat maahan asti ja antoivat käsissään olevat tavarat lahjoina lapsen eteen.  Vieraat riemuitsivat keskenään ylistäen lasta havaittuaan, että nyt heidän matkansa tarkoitus oli saavutettu. 

Miriam ymmärsi heidän puheestaan jonkin verran, kun he alkoivat kertoa hänelle miten he olivat kaukana kotona tähdistä nähneet, että suuri kuningas on syntynyt Juudeassa.  Venus ja Jupiter olivat yhtyneet Leijonissa.  - Me, Herodes, ei lasta, ei tiedä, pitää mennä kertoa Herodes tulee kumartaa.  Kirjoitukset kotona, nyt Messias tulla.  Miehet nauttivat Miriamin antamia virvokkeita ja leipää.  Sitten näytti siltä, että he pyysivät saada luvan hetken levätä puutarhassa.  Miriam nyökkäsi vieläkin kaikkea kuin unta katsellen.

Kun miehet nukkuivat kameliensa lähellä, Miriam huomasi ikkunasta, että paljon kyläläisiä lapsineen seisoi tien toisella puolella katselemassa.  Yhtäkkiä yksi miehistä heräsi ja herätti heti muutkin.  He näyttivät säikähtyneiltä, ponnahtivat seisomaan.  Miriam meni portaille katsomaan.  Yksi miehistä sanoi - Herra käskee, kiire kotiin!  Herodes paha! Ei kertoa missä lapsi! Samassa jo miehet olivat kamelien selässä ja eläimet nousivat vaappuen ja uristen.  - Eläinten juottopaikka on alhaalla laaksossa, huusi Elisheva heille.  -Shukran, shälääm!  - Shalom, siunattua matkaa! kuiskasi Elisheva heidän peräänsä.    

tiistai 13. joulukuuta 2011

KÄTKETTY MESSIAS XVII

Väsyneinä mutta iloisina pieni perhe saapui Sakariaan talon pihalle, jonne talonväki riensi tervehtimään niin kovin tervetulleita vieraitaan.  - Miten ihanaa, että tulitte!  Olemme puhuneet monesti viime päivinä siitä, että kunpa poikkeaisitte tänne käydessänne Beetlehemissä.  Ja siinä te nyt olette!  Lähdetään sisälle, olemme juuri aloittaneet iltaruoan, joten saatte heti jotakin suuhunne!  Ja tässä on teidän ihana lapsenne!  - Poika, nimeltään Jeshua!  Tuskin kerkisimme Beetlehemiin, kun hän jo halusi tulla maailmaan!  Ja teidän lapsenne on jo yli puolivuotias!  - Kyllä, saimme terveen pojan, nimi on Johanan.  

Sukulaiset siirtyivät sisälle Joosefin vietyä aasin talliin ja annettua sille vettä ja heiniä.  Sisällä pikku Johanan istui vuoteen päällä katsellen ihmeissään tulijoita.  - Tässä on nyt silmäterämme, poika, jonka Herra meille antoi meille vanhoilla päivillämme.  Hän on juuri oppinut seisomaan tukea vasten, mutta Raamatun tekstejä hän jo tapailee isänsä kanssa.  Mutta nyt rupeamme syömään.  Olette varmaan uupuneita ja nälkäisiä.

Maria syötti Jeshua-vauvan ja laittoi hänet keittiön vauvansänkyyn.  Johanan konttasi leikkinurkkaukseensa ja haki sieltä rakkaimman aasilelunsa ja tuli näyttämään sitä Jeshualle, joka katseli kirkkain silmin, jotka painuivat samantien kiinni ja noin viisiviikkoinen Jeshua-vauva vaipui sikeään uneen. 

Kun maistuva ateria oli syöty, naiset jäivät keittiöön rupattelemaan ja Sakarias ja Joosef siirtyivät toiseen huoneeseen, jossa oli leveä pöytä täynnä pyhiä tekstejä sisältäviä kirjakääröjä.  Miehet kertoivat toisilleen tarkkaan kaikki ne ihmeelliset asiat, joita heille oli tapahtunut ja he tutkivat kirjoituksia vielä pitkään aamuyölle, kunnes vetäytyivät lopulta levolle.  He sopivat, että lähtisivät aamulla vielä käymään temppelissä Jerusalemissa.

 Miehet kertoivat aamuruoan jälkeen lähtevänsä Jerusalemiin temppelille. Sakarias oli luvannut näyttää Joosefille kaiken sen kauneuden ja loiston, jonka julma, mutta taitava rakentaja-kuningas Herodes oli pystyttänyt.  - Teillekin jää enemmän aikaa levätä ja rentoutua täällä, kun emme ole paikalla ruokittavana, he nauroivat satuloidessaan aasejaan matkalle.

Maria vetäytyi vuoteelle lepäämään ja samalla syötti Jeshua-vauvan, joka aivan silmissä kasvoi ja vahvistui.  Elisheva oli herännyt jo varhain ja ruokkinut rakastetun poikansa, joka näytti jo niin suurelta pienen Jeshuan rinnalla.  Elisheva nosti lapsensa seisomaan tukea vasten ja kehotti häntä näyttämään, miten hän osasi laulaa pyhiä tekstejä.  Johanan ilahtui ja alkoi laulaa pitäen kiinni sängyn pylväästä.  Sanoista sai senverran selvää, että naiset tiesivät hänen tapailevan erästä psalmia.  Lopussa oli Jumalan ylistys ja kuten Johanan oli nähnyt isänsä tekevän hänkin nosti kätensä ylös ja samassa lapsonen putosi istualleen.  Molemmat äidit riemuitsivat siitä, että lapsi selvästi jo tuon ikäisenä rakasti Israelin Pyhää.

lauantai 10. joulukuuta 2011

KÄTKETTY MESSIAS XVI

Uutinen levisi nopeasti kulovalkean tavoin pienessä Beetlehemin kylässä, joka oli ollut muinoin kuningas Daavidin syntymäpaikka, ja monet sekä paikalliset että verollepanoa varten tulleet vieraat kävivät Naatanin pihalleen rakentamassa lehtimajassa kuulemassa, mitä Joosefilla oli kerrottavaa.  Hän kertoi lapsesta uudestaan ja uudestaan myös Nasaretista tulleille kävijöille mukaanlukien appivanhempansa Eeli ja Anna, jotka kuitenkin muutaman päivän kuluttua kiirehtivät jo muiden mukana Jerusalemiin suurille juhlille.  Joosef kävi ilmoittamassa veroluetteloihin itsensä, Miriamin, pikku Jeshuan ja iäkkään isänsä, joka ei ollut jaksanut matkaan lähteä.

Sitten koitti kahdeksas päivä ja Beetlehemin rabbi saapui suorittamaan ympärileikkausta mukanaan taas uteliaita kyläläisiä.  Hän puhui siitä, että messiaaninen aika on alkanut Danielin ennustuksen mukaan.  Miriam oli lain käskyn mukaan yhä erillään pyhistä toimituksista, kuten Mooseksen laissa määrätään eli kuukauden ajan pojan syntymän jälkeen.  Mutta kun hän kuuli pienen rakkaan miehenalun parahtavan itkuun, hänkin hautasi kasvonsa tyynyyn ja itki.  Hetken kuluttua hän huokaisi helpotuksesta, kun Jeshuan itku loppui.

Miriam haaveili jo kotimatkasta ja siitä, että saisi taas nähdä Elisheva-tädin, Sakariaan ja heidän pikku vauvansa, joka oli jo puolivuotias.  Vihdoin tuo aika koittikin.  Pieni perhe kokosi vähät matkatavaransa, nauttivat ravitsevan Esterin ja Miriamin valmistaman aterian, josta riitti evääksikin.  Joosef ruokki ja juotti aasin ja niin matka alkoi johti Jerusalemin temppeliä, jonne heidän piti mennä uhraamaan uhri lain mukaan.  Matkan varrelta lammaslaumat olivat huvenneet ja lampaita oli enää vain puolet siitä mitä oli tullessa. Ruohokaan ei ollut enää niin vihreää, vaan aurinko oli kuivattanut sen ruskeaksi.  Ilmat olivat vaihtumassa kesäisen kuumasta syksyisen lämpimään ja oli mitä paras matkasää.  Myös Joosefin rakentamaan kauniiseen kotiin olisi ihana päästä mahdollisimman pian!

Heidän saavuttuaan temppelin sisäpihalle mukanaan kaksi kyyhkysenpoikaa, jotka pappi kävi uhraamassa ja tuli sitten ulos pirskoitti vähän verta perheen ylle ja julisti Miriamin rituaalisesti puhtaaksi synnytyksen jälkeen.  He huomasivat kahden vanhuksen katselevan heitä tarkkaan.  Kun toimitus oli oli, vanhukset tulivat puhuttelemaan heitä ja kertoivat saaneensa Jumalalta viestin, että lapsi on Israelin Pyhä Messias.  Miriam ja Joosef olivat jälleen saaneet uuden todisteen ja he keskustelivat vilkkaasti asiasta lähtiessään Jerusalemista länteen kohti Ein Keremin pikkukylää sukulaisten luo.

perjantai 2. joulukuuta 2011

KÄTKETTY MESSIAS XV

Mariakin heräsi ja ilahtui nähdessään, miten hyvän paikan Joosef oli keksinyt vauvalle.  Mutta hän kuuli lapsen ääntelevän ja arvasi hänen olevan ruoan tarpeessa.  Maria ruokki lapsen, joka taas nukahti samantien.  Maria ja Joosef eivät saaneet silmiään irti uudesta tulokkaasta ja sukukin alkoi kerääntyä niin lähelle kuin mahdollista.  Kuului ylistystä Herralle Sebaotille ja ihastuneita huokauksia.

Kun suku oli saanut varmasti kaikki seikat selville pikku Jeshuasta, varsinkin sen, mitä enkeli oli vanhemmille hänestä kertonut, he alkoivat päivitellä sitä, mikä häpeä se nyt olikaan, että Messias joutui syntymään tallissa!!  He puhuivat siitä, miten tietoa olisi pitänyt jo etukäteen laittaa tulemaan tänne, että olisi voitu valmistella suuren kuninkaan arvolle sopiva synnytyspaikka.  He keskustelivat siitä, kuka erillisessä huoneessa asuva olisi voinut helpoiten luovuttaa huoneensa tälle palvottavalle Messiaalle, Jumalan Pojalle.  Sillä Messiashan on Jumalan Poika, siitähän jo profeeta Jesajahu kertoo, kun hän sanoo, että hän on Väkevä Jumala ja Rauhanruhtinas.

Yllättäen alkoi kuulua juoksuaskeleitä ja sandaalien läiskinää maata vasten tiellä.  Kaikki katselivat hämmästyneinä, kun joukko miehiä pysähtyi talon kohdalle ja he alkoivat viittoilla toisilleen taloon päin.  "Mitäs joukkoa tuo on?!"  Ester sanoi.  "Paimenia, mitäs he täällä tekevät?"  "Mitä asiaa teillä on?" kysyi Naatan.  Kukaan resuisista tulijoista ei saanut sanotuksi mitään.  He vain tuijottivat Jeshuaa, joka makasi seimessä.  Eräs vanha paimen itki ja sopersi kiitosta Jumalalle polvistuen maahan tallin ulkopuolelle.  Toisetkin paimenet polvistuivat ja jotkut heistä itkivät.  Kukaan ei häirinnyt heitä.  Miksi nämä kedoilta tulleet paimenet ovat täällä?  Mistä he ovat saaneet tiedon?!  Selvästikin he tietävät lapsen salaisuuden!

Lopulta nuoremmat paimenet nousivat seisomaan ja kertoivat enkelien ilmestyneen heille ja kertoneen, että teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Messias, Herra!  Yksi suuri enkeli kertoi heille tämän ja valaisi koko lampaiden kedon, mutta hänen takanaan oli miljoonia ja miljoonia sotilasenkeleitä, jotka kaiuttivat kunniaa Jumalalle ja maahan rauhaa ihmisille, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto!  Toinen jatkoi kertoen, ettei ollut koskaan tiennyt, että enkeleitä oli niin paljon edes olemassa!  Ja se suuri enkeli sanoi sitten, että lapsi on syntynyt Daavidin kaupungissa ja että tämä uutinen koskee kaikkia kansoja ja ettei tarvitse pelätä.  Toinen jatkoi kertoen enkelin sanoneen, että me löydämme Messias-lapsen siten, että merkkinä on , että hän makaa kapaloituna seimessä.  Nuori paimen aivan hengästyi kertoessaan tuosta näystä, joka sai hänet aivan tolaltaan.

Joku sukulaisista kuiskasi: "Mutta on se häpeä, että hänet kapaloitiin seimeen!!  Messias-Kuningas!!"  Nuori paimen katsahti häneen pelästyneenä: "Mutta kuinka me sitten olisimme löytäneet hänet?!  Beetlehemissä on nytkin varmasti ainakin kymmenen vauvaa!"  Siihen eivät sukulaisetkaan osanneet mitään vastaan sanoa.

Lopulta paimenet lähtivät, vauhdilla, kuten olivat tulleetkin.  Paimen, joka oli yksin vartioinut sillävälin laumaa oli ollut kovilla kiertäessään nukkuvaa laumaa ympäri varmistamassa sen turvallisuutta.  Hän huokaisi helpotuksesta nähdessään tovereidensa tulevan.  He alkoivat kilpaa kertoa, että lapsi löytyi, makasi seimessä, näytti ihanalta, levolliselta.  He kertoivat ja kertoivat kunnes nuotio alkoi hiipua ja ainut kuuntelija oli tainnut jo aikaa vaipua syvään uneen.

KÄTKETTY MESSIAS XIV

Riemuitseva Ester-täti, Joosefin isän Jakovin nuorin sisko juoksi vastaanottamaan vaimoaan sylissään kantavaa Joosefia.  Mutta katsoessaan Mariaa hänen hymynsä vaihtui hämmästykseksi ja samalla hetkellä Ester oli tilanteen tasalla.  Hän kehotti Joosefia kiirehtimään pihalle, mutta mietti kuumeisesti:  "Talo on täynnä sukulaisia, eikä synnyttävää naista voi ihmisten keskelle muutenkaan viedä..!" 

Pihalla nuori poika ruokki aaseja.  "Jooel, hae nopeasti Natan tänne!"  Poika kimpaisi juoksuun portaat sisälle ja ei aikaakaan, kun Naatan jo juoksi ulos ovesta.  "Joosef, tervehdys!"  "Naatan, talo on täysi!  Vie äkkiä eläimet tallista ja laita heinäkuorma tuonne nurkkaan!"  Naatankin arvasi tilanteen ja teki työtä käskettyä.  "Ota tämä shaalini ja laita se heinien päälle!  Miriamin on pian päästävä makuulle!  Menkää te sitten Joosefin kanssa keittämään vettä ja tuokaa myös se veitsi tiedäthän!"  Miehet lähtivät vauhdilla sisälle.

Esterin hoivissa Miriam vähän rauhoittui.  "Olipa siunaus mukana, kun pääsimme perille eikä synnytys tapahtunut matkan varrella!  Jumalan kiitos!  Nimeni on Miriam Eelintytär!"  "Tiedän lapseni, Galileasta tulleet sukulaiset ovat kertoneet.  Ja myös siitä, että jotakin hyvin erityistä olisi tässä lapsessa, jota odotat!"  Maria oli sanomaisillaan, että varmaankin Joosef jo kertoo talossa sukulaisille kaikkea ihmeellistä, mitä on tapahtunut.  Mutta samassa voimakas supistus ja kipu ottivat hänet valtaansa, eivätkä hellittäneet ennenkuin pieni poikavauva oli ensimmäistä kertaa nähnyt päivänvalon  

Aivan kuten Miriam oli arvannutkin, Joosef oli kertonut sukulaisille, joita oli talon täydeltä, kaikki ne ihmeelliset tapahtumat, jotka olivat sattuneet heille kotona Galileassa.  Moni itki ja ylisti Jumalaa ja pian alkoi laulava rukous kaikkien huulilta Daavidin suvun uuden tulokkaan synnytyksen puolesta.  Joosef istui talon läntisen avoimen ikkunan edessä myös rukoillen ja toivoen pian kuulevansa vauvan parkaisun.  Hänen takanaan joku alkoi puhua: "Sinä Beetlehem, Efrata, et suinkaan ole vähäisin Juudan sukujen joukossa, sillä sinusta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia.."

Lämmin syksyinen ilta alkoi jo hämärtyä, kun tuo kaivattu parkaisu kuului ja Joosef pinkaisi juoksuun ja tuli vaimonsa luo pitäen häntä sylissään.  Ester laittoi lasta kuntoon ja sitten pesi hänet lämpimässä vedessä ja toi vanhemmilleen pyyhkeeseen käärittynä.  Marian silmät loistivat, vaikka ääretön väsymys näkyi hänen kasvoiltaan.  Joosef avasi matkanyytin ja otti esille kankaita, joihin Maria kapaloi lapsen.  Joosef ajatteli Marian nyt kipeästi tarvitsevan unta ja mietti, mihin lapsen voisi sijoittaa nukkumaan.  Vaihtoehtoja ei ollut paljon.  Joosef otti eläinten ruokintaseimen, täytti sen heinillä, päällysti kankaalla ja nosti lapsen siihen.  "Nuku nyt rakkaani, minä valvon tässä!" hän kuiskasi vaimolleen.


Kuten arvata saattaa, sukulaisten uteliaisuus sai ylivallan eikä Esterin onnistunut enää puhua heitä antamaan pikku perheelle lepoaikaa.  Myös Joosef torkkui puolinukuksissa.  Hänkin vasta nyt jännityksen haihduttua tunsi olevansa lopen väsynyt.  Hän havahtui siihen, että askeleita ja kuiskauksia kuului pihalta.  Häntä huvitti se, että eniten kuului niiden ääni, jotka hyssyttelivät toisia olemaan hiljempaa.  Lopulta Joosef ei malttanut enää levätä, vaan hän tuli sukulaisten riemuksi ulos pihalle kertomaan uudestaan ja uudestaan siitä, mitä ihmeellistä oli tapahtunut juuri syntyneen "seimenlapsen" vanhemmille kotona Galileassa.  Vähitellen muutama aasi ja lammaskin tulivat uteliaina lähemmäs katsomaan, mitä ihmettä heidän omassa tallissaan oikein tapahtui.
 

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

KÄTKETTY MESSIAS XII

Moni perhe Nasaretissa valmistautui Lehtimajanjuhlamatkalle Jerusalemiin.  Joosef ja Miriamkin tekivät matkavalmisteluja.  Mutta koska Mirjamin raskaus oli jo pitkällä, he päättivät viettää vain päivän Jerusalemissa ja jatkaa hetimiten kohti Beetlehemiä.  Jerusalemhan olisi varmasti kansoitettu ja synnytys siellä olisi mahdoton ajatus.

Joukko matkalaisia aaseineen, hevosineen, nyytteineen, miehiä, naisia, tyttöjä, poikia suuntasi matkansa kohti juhlivaa Jerusalemia.  He tiesivät Sanasta, että ne ovat autuaita, joilla on mielessänsä pyhät matkat.  Siksi mieliala retkueessa matkan rasituksista huolimatta oli iloinen, jopa hilpeä.  Tässä joukossa oli myös Joosef nuoren vaimonsa Miriamin kanssa.  Aaron oli lainannut aasinsa siskoaan varten, sanoi kyllä jaksavansa vaeltaa sen matkan jalankin.

Kun vihdoin alettiin nousta rinteitä ylös Juudean ylängöille ja lopulta vuorille, tunnelma kohosi entisestään ja matkalaiset alkoivat laulaa psalmien matkalauluja.  Joosef seurasi vaivihkaa Mariaa, joka oli tavanomaista hiljaisempi ja sen aviomies hyvin ymmärsi.  Lopulta Miriam ei toivonut mitään muuta kuin etttä he pääsisivät johonkin lepäämään.

Mutta kaupunki oli ylikansoitettu.  Miriam ei ollut ikinä nähnyt näin paljon kansaa yhdellä kertaa.  Ei näyttänyt olevan mitään mahdollisuutta päästä mihinkään majoitukseen.  Jotkut asuivat teltoissaan kaupungin muurien ulkopuolella.  Eräs nainen näki tilanteen ja kysyi eikö heillä ollut majapaikkaa ja antoi heidän majoittua talonsa kuistille.  Aamulla hän ammensi heille kaivostansa vettä.  Nautittuaan leipää ja kuivattua kalaa ja vettä aamiaiseksi, he jo kohta olivat noin 5 hetkeä kestävällä matkalla alas Beetlehemiin.  Matkan aikana Joosef piti muutaman lepotauon, jotta uupunut Miriam sai mahdollisuuden nukkua hetken joidenkin tien varrella kasvavien oliivipuiden katveessa.

"Joosef rakas, minulla olisi yksi pyyntö!"  "No mikä?" kysyi mies.  "Voisimmeko paluumatkan tehdä Ein Keremin kautta?  Olisin niin mielelläni mennyt katsomaan Elishevaa ja Sakariasta ja heidän puolivuotiasta vauvaansa!"  "Hyvä ajatus, tehdään niin!" vastasi Joosef ja matka jatkui taas hiljaisuuden vallitessa.

Joosef toivoi ja rukoili, ettei synnytys tapahtuisi matkan aikana.  Muitakin matkueita oli menossa kohti Beetlehemiä varmaan verotusta varten kuten hekin, mutta löytyisikö mistään ketään auttamaan synnytyksessä.  Onneksi Joosefin isän nuoremman sisaren talo sijaitsi kylän pohjoispäässä, joten sinne saisimme majoittua rauhassa, hän ajatteli.

Lähestyttäessä Beetlehemiä molemmilla puolilla tietä olivat todella suuret lammaslaumat paimenineen.  Nasaretin pieni katras, jonka paimen vei aina talveksi läheiseen luolaan ja poltti nuotiota kylminä päivinä luolan edessä, ei ollut kuin häviävän pieni osa noista suunnattomista laiduntavista laumoista.  Joosef kertoi, että niistä täysin virheettömät vuoden vanhat pässit viedään uhreiksi ja ruoaksi juhlille Jerusalemiin ja emolampaat vuorten luoliin talveksi mukanaan juuri synnyttämänsä uudet karitsat ensi vuoden juhlia varten. 

Kaukana siinti jo Beetlehemin kylän pohjoisimmat talot joukossa Joosefin isän, Jaakovin, veljen Naatanin ja hänen vaimonsa Esterin talo ja Joosef huokaisi helpotuksesta.  Vain yhden hetken matka ja olisimme perillä.  Maria tosin näytti jo tuskaiselta.  Joosef rukoili.  Alettiin nousta pientä mäkeä ylös.  "Lapsivesi tuli!" voihkaisi Miriam.  Ja tuntui kuin aasintammakin olisi tajunnut sen, kun se aivankuin nopeutti askeleitaan ylös mäkeä.

Varmaan heidän lähestymisensä oli huomattu, koska Ester seisoi mäellä talon ulkopuolella ja viittoili huivillaan molemmin käsin.  Joosef otti Miriamin käsivarsilleen ja kiirehti kohti jo niin lähellä olevaa päämäärää.

tiistai 29. marraskuuta 2011

KÄTKETTY MESSIAS XI

Joosefista tuntui, ettei tämä työpäivä milloinkaan lopu.  Hän oli hermostunut ja etäinen, sen huomasivat muutkin työtoverit kuin Eeli ja Aaron.  Kun he vihdoin lähtivät kotia kohti, Joosef meni uudelle talolleen.  Hänen oli nyt saatava olla yksin.  

Joosef katseli ympärilleen uudelta tuoksuvassa puutalossa, joka oli ollut hänen ilonsa ja ylpeydenaiheensa.  Hän kosketteli hirsiä ja voihki tuskasta.  "Miriam, Miriam voi Miriam, mikä on totuus!?"  Joosef katseli tavaroita, joita hän oli ostanut silkkitien kauppiailta, jotka ohittivat Nasaretin matkallaan Kiinasta Egyptiin.  Hän oli ostanut ne Miriamille eikä voisi ajatellakaan antavansa niitä jollekin toiselle.  Mutta jos Miriam onkin puhunut valhetta seurausten pelosta, en voisi ottaa häntä vaimokseni, hän ajatteli.  Joosef lysähti rahille, jonka hän oli rakentanut seinän viereen,  ja itki.

Yhtäkkiä koko huone valaistui.  Joosef näki kirkkaan olennon seisovan valon keskellä ja katsovan häntä.  "Joosef", olento sanoi, "olen Gabriel, joka aiemmin ilmestyi Miriamille!  Älä pelkää ottaa tykösi vaimoasi, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä!"  Samassa tuo ihmeellinen olento katosi ja onnesta huumaantunut Joosef hyppäsi ylös penkiltä ja lähti juoksemaan kohti Miriamin kotia.

Joosef tempaisi oven auki ja säikähti, kun Anna itki sydäntäsärkevästi.  "Missä Miriam on?!" hän huusi.  "He veivät hänet!!"  "Mikvellekö?!"  "Niin!!" nyyhkytti Anna.  Ja Joosef pinkaisi juoksuun minkä jaloista pääsi suoraan metsikön halki kohti kylpyrakennusta mikveä,  Hän kauhistui nähdessään jotkut kylän miehet kivet käsissään.  Joosef tuli paikalle huohottaen juuri nähdäkseen mikven oven aukeavan ja kätilövaimon ja Miriamin astuvan ulos portaikkoon.

Hiljaisuus oli rikkumaton, kun arvokas rakastettu kylän kätilö alkoi puhua:  "Maria odottaa kyllä lasta.  Mutta hän on neitsyt!!"  Miesten nyrkit aukesivat ja kivet putosivat maahan kumahdellen.

Ällistynyt hiljaisuus rikkoutui jälleen, kun Joosef riensi Miriamin luo ja alkoi kuuluvalla äänellä kertoa äskeisestä enkelinäystään, joka vahvisti sen, että Maria odottaa Messiasta.  "Mutta Messiashan syntyy Beetlehemissä eikä täällä!" kuului huutoja. Joosef jatkoi: "Kuten jokainen tietää, täällä kävi keisarin lähetti viime viikolla kertomassa, että jokainen menköön sukunsa kaupunkiin veroluetteloon merkittäväksi.  Me lähdemme Beetlehemiin!  Pyydän rakasta rabbiamme vihkimään Miriamin ja minut avioliittoon perjantaina ennen sapatin alkua ja olette kaikki tervetulleita!"

Joosef tempaisi rakkaan Miriamin syliinsä ja lähti.  Mutta suuri miesjoukko jäi mikven pihalle hämmästyneenä keskustelemaan.  He lähtivät vasta kun aurinko laski ja tähdet ja kuu ilmestyivät taivaalle.  Rabbi avasi kotiovensa ja nähdessään vaimonsa, joka oli kysymäisillään, missä mies oli viipynyt ja että illallinen oli jo jäähtynyt, kun rabbi vaiensi hänet iloisella katseellaan.  "Nyt tämä vasta mielenkiintoiseksi käy!  Odotahan kun kerron" Ja he vetäytyivät keskustelemaan keittiöön etteivät herättäisi lapsia, jotka jo nukkuivat sikeästi.

KÄTKETTY MESSIAS X

Kesä kului kuten tavallisesti Nasaretin kylässä.  Mutta yksi asia siellä aiheutti paljon salaista kuiskailua, joka lopulta ei enää ollutkaan niin salaista.  Nuori kihlattu tyttö odottaa lasta, mutta häistä ei ole tietoakaan.  Kaiken lisäksi sulhanen väittää, ettei ole lapsen isä, vaan että tyttö oli saanut enkelinäyn, että hän odottaa Messiasta.  Tyttöä ei enää juuri näkynyt ulkosalla.

Ihmisten utelut lisäsivät Joosefin ahdistusta ja epävarmuutta.  Lopulta hän ei enää kestänyt, vaan meni rabbi Benjaminin luo kysymään hänen mielipidettään asiasta.  Keskustelu kesti pitkään.  Sovittiin, että Joosef tulee seuraavana iltana uudelleen.  Silloin päätettiin, että häitä lykätään ja ellei mitään erikoista tapahdu, mikä osoittaisi Miriamin puheet tosiksi, Joosef pikkuhiljaa jättäisi Miriamin.  Mutta tämä uumoilu vain entisestään lisäsi Joosefin tuskaa.

Rabbin perheessä oli sinä iltana pitkä keskustelu Benjaminin ja Jehuditin välillä.  Kun iltaruoka oli syöty ja lapset siunattu yölevolle, vanhemmat vetäytyivät keittiön pöydän ääreen pohtimaan Miriamin ja Joosefin asiaa perinpohjin.  "Miriam on vietävä mikvelle tutkittavaksi, muuta ratkaisua en tähän voi ajatella!" sanoi Jehudit lopuksi ja sitten surullinen vanhurskas pariskunta lähti makuukamariin, jossa heidän lapsensa jo vetelivät sikeitä unia.  

KÄTKETTY MESSIAS IX

Pieni Nasaretin kylä heräsi eloon.  Ihmisiä läheisistä taloista juoksi koolle riemunkiljahduksin. Kylän asukkaista sekä joka kevät vierailevasta tutusta hunajakauppiaasta muulirattaineen koostuva matkue oli noussut ylös vuoren rinnettä ja lähestyi torina käytettyä aukiota.  Anna kuuli äänet ja tuli katsomaan, mitä tapahtui ja samassa riemukseen huomasi Miriamin istuvan rattaisssa ja Aaronin ratsastavan aasinsa selässä kärryjen jäljessä.

Anna lähti iloissaan juoksemaan  lastensa luo ja sulki syliinsä Mirjamin. Hän hämmentyi  tuntiessaan Miriamin tukevoituneen vatsan.  Hän halasi myös rakasta poikaansa Aaronia, joka nyt jäisi kotikylään asumaan.  Ympärillä olevat naapuritkin tulivat tervehtimään palaavia nuoria.  Jotkut heistä jäivät katsomaan Miriamin olemusta, jonka odottaminen alkoi jo selvästi näkyä.

Iloinen vastaanottajajoukko alkoi palata koteihinsa.  Mutta eräs henkilö jäi kahden lapsensa kanssa seisomaan paikalleen ja katsoi Miriamin jälkeen hyvin mietteliäänä.  Hän oli rabbi Benjaminin vaimo, joka oli pienten lasten sapattikoulun opettaja ja jolle Miriam oli ollut yksi parhaista ja rakkaimmista oppilaista.  Jehudit lähti kotiinsa ja päätti olla puhumatta asiasta miehelleen, ainakaan vielä.

Kun Isä ja Joosef palasivat töistään kotiin ylös rinnettä, Aaron ja Miriam menivät heitä vastaan.  Jälleennäkeminen oli riemullinen.  Mutta Miriamin odotuksen jo näkyessä se aiheutti selvästi vaivautuneen ilmapiirin.  Joosef yritti muistella, mitä Miriam oli kertonut enkelinäystä ja ajatteli keskustella siitä tytön kanssa saadakseen itsensä edelleen vakuuttuneeksi asian varmuudesta.

Kevät oli huumaavan kaunis kuten tavallista ja Nasaretin asukkaat jatkoivat tavanomaista elämäänsä kotikonnuillansa.  Aaronkin lähti työhön Seforikseen, mutta hän mietti kuumeisesti, mitä muuta hän voisi tehdä ammatikseen.  Mutta kun hän oli jo tottunut rakentaja, päivät toisensa jälkeen kuluivat eikä Aaron lopulta vaihtanut alaa, joka toi hänelle leivän pöytään.  Aaron oli tavannut mieleisensä tytön, jota hän tapaili aina kun voi, eikä siksi kovin paljon aikaa enää viettänyt kotona vaan rakensi kiireellä omaa taloa.

maanantai 28. marraskuuta 2011

KÄTKETTY MESSIAS VIII

Elishevalle ei olisi mikään voinut olla suurempi lahja kuin että Anna-siskon Miriam-tytär saapui häntä tervehtimään ja auttamaan.  Raskauskin alkoi olla jo pitkällä.  He valmistelivat yhdessä kaikenlaista tarpeellista pientä tulokasta varten.

Miriamkin tunsi olonsa jotenkin erilaiseksi kuin ennen.  Hän oli iloinen kun voi olla täällä tädin luona ja selvitellä ajatuksiansa ja oppia häneltä yhtä ja toista.  Ja tädin sanojen mukaan Miriam oli hänelle verraton apu.  Naapuritkin olivat saaneet kuulla, että Herra oli tehnyt suuria lapsettomalle iäkkäälle papinvaimolle.  Jostakin syystä pappi Sakarias ei puhunut mitään, kirjoitti vain taululle sanottavansa, mutta hänen ilmeistään saattoi nähdä hänen kovasti iloitsevan.

Elishevan synnytys lähestyi.  Onneksi naapurustossa oli vanha kokenut kätilö, joka aina välillä pistäytyi katsomassa todeten, että asiat olivat niinkuin pitikin.  Joskus hän katseli Miriamia ajatuksissaan pitkään, mutta ei puhunut mitään.

Kevät oli tullut ja sateet jo miltei kokonaan lakanneet.  Juudeanvuorten rinteet heilimöivät vihantana ja punaiset vuokot olivat täydessä kukassa.  Tuuli kuljetti huumaavaa tuoksua ja mähiläiset pörräsivät ahkerasti.  Pilvet olivat väistyneet ja linnut lauloivat kilpaa reviirejään suojellen.  Mutta laulu sisälsi selvästi myös ylistystä Korkeimmalle!

Eräänä päivänä Aaron tuli yllättäen käymään.  Hän ilmoitti, että tilanteet olivat käyneet hyvin vaikeiksi ja muurinrakennustyö piti keskeyttää.  Näin olivat työnjohtajat ilmoittaneet.  Kotiinpaluu olisi edessä heti tulevan viikon ensimmäisenä päivänä. 

KÄTKETTY MESSIAS VII

Pieni karavaani oli saapunut Jerusalemiin ja kukin matkue mennyt omille teilleen.  Aaron kulki rakentajien asuinpaikalle ja uninen Miriam kuuli, kuinka Aaron puhui muutamille tovereilleen jotakin.  Hetken kuluttua he jo olivat ratsailla.  Maria istui nyytteineen veljensä edessä hevosen selässä ja toveri toisella hevosella seurasi mukana ja niin he karauttivat kohti Ein Keremiä.

Vain noin puolta hetkeä myöhemmin he saapuivat Sakariaan talon pihaan ja hämmästynyt talonväki riensi heitä vastaan iloisesti huudahdellen.  Aaron auttoi Miriamin alas satulasta ja syleili tätiään Elishevaa ja tämän miestä pappi Sakariasta.  Pikku matkue toivotettin tervetulleeksi sisään, mutta Aaron kieltäytyi sanoen palaavansa heti takaisin Jerusalemiin, vain Maria jäisi.

Elisheva- täti johdatti uupuneen Miriamin sisälle taloon syleillen ja katsellen häntä huoneen valossa ihastellen ja ylistäen Jumalaa.  Hän alkoi puhua.  "Miten olen saanut tämän suuren armon, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni!?  Siunattu olet sinä naisten joukossa ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!  Autuas olet sinä, joka uskoit sen sanan, joka sinulle on tullut Herralta!"  Elisheva lopetti ja katsoi hämmästyneenä Miriamia ja jatkoi: "Kun äsken tervehdit minua ulkona, hypähti lapsi ilosta kohdussani!  Miriam, sinä kannat Jumalan Poikaa, Messiasta!


Kuultuaan tätinsä sanat Miriam vuorostaan profetoi ja ylisti suurta Israelin Pyhää, joka oli tehnyt hänelle, alhaiselle,  suuria.  Nyt Miriam ymmärsi, miksi Herra oli lähettänyt hänet tänne.  Missään muualla hän ei olisi voinut saada sellaista rohkaisua ja vahvistusta näylleen kuin täällä.  Ei äiti turhaan ollut kertonut heidän elävän hyvin lähellä Jumalaa.
 

KÄTKETTY MESSIAS VI

Anna ja Eeli istuivat iltaa pienessä talossaan.  Molemmat lapset olivat poissa ja se tuntui oudolta  Marian iloisen rupattelun tauottua.  Molemmat vanhemmat olivat allapäin.

"Onneksi Aaronin työt loppuvat pian ja he molemmat palaavat kotiin, ehkä jo keväällä!" huokaisi Eeli.  "Mistä tiedät?" kysyi Anna ilahtuen.  "Aaron kertoi monia asioita, joita hän ei uskaltanut paljastaa edes synagoogassa.."

Ovelta kuului tuttu koputus ja Eeli meni avaamaan tulevalle vävylleen.  "Yksi huokailija lisää sopii tänne ihan hyvin!" vitsaili isä, mutta vakavoitui nähdessään Joosefin surkean ilmeen.  Tulija istui tutulle paikalleen pöydän ääreen ja Anna kaatoi hänelle kuumaa teetä.  Ulkona oli kova tuuli ja sade ja lämmin juoma teki hyvää kosteissa vaatteissa sisälle kiiruhtaneelle vävypojalle, jonka vierailu tuntui tavallistakin tervetulleemmalta.

"Olin juuri puhumassa Annalle miten Aaron kertoi asioiden olevan Jesrusalemissa.  Tilanne on käymässä kerrassaan pahaksi.. Herodeksen sairaus on pahentunut..Aaron oli kuullut huhuja, että Herodes olisi surmauttanut joitakin pojistaan ja myös rakkaimman vaimonsa!  Herodeksen mielikuvissa saattaa herätä epäilys ketä tahansa kohtaan ja sen ihmisen päivät ovat luetut.  Kansa on hermostunut.  Huhutaan, että suuri muurirakennelma jää ehkä kesken, jos tämä jatkuu.
Temppelihän on jo valmis. Annan siskon Elishevan mies Sakarias on myös mukana toimittamassa temppelipalvelusta, kuten tiedätkin.  Hän kuuluu Abian osastoon, joka palvelee alkukesästä."  Isä jäi ajatuksiinsa miettien, joka Miriam mahtaisi olla perillä Ein Kermissä.

"Niin, olen kuullut Aaronilta niistä valtavista järkäleistä, jotka ovat muurin alimmaisina kivinä.  Hän kertoi Herodeksen nerokkaasta keinosta valmistaa ne ja tuoda paikalleen.  Tätä vanhemmatkaan eivät olleet kuulleet ja Joosef rakentajana aivan innostui kertoessaan siitä.  "No, rakentajat louhivat temppelialueen ja Golgatan teloituspaikan väliseltä Moorianvuoren kohdalta otetun kiviaineksen pylväiden muotoon, jotka sitten vieritetään paikalleen muurin perustuksiksi.  Sitten louhinta jatkuu:  yksi reuna hakataan suoraksi ja "pylväs" kaadetaan suoralle reunalleen.  Sen jälkeen muut reunat hakataan suoriksi.  Hakkaajat olivat kuulemma saaneet yhden kiven lähes paikoilleen, kun se yhtäkkiä valtavan työmäärän jälkeen halkesi käyttökelvottomaksi!"  

Nyt Eelikin innostui.  "Mikä rakentajanero!!  Sääli, että sellainen pahuus on saanut yliotteen hänestä.  Hänhän on täyttänyt Israelin epäjumaliensa patsailla!"  "Toivottavasti Aaron palaa sieltä pian kotiin ja tuo Miriamin mukanaan!!" huokaisi äiti ja kaikki kolme jäivät syviin ajatuksiin.

tiistai 22. marraskuuta 2011

KÄTKETTY MESSIAS V

Vasta sapatin aamuauringon heikko kajastus näkyi itäisellä taivaalla, kun Miriam havahtui äidin lähtöön ulos ovesta.  Tapansa mukaan äiti meni tuvan seinustan penkille mukanaan rukouskirja, josta hän  ikäänkuin lauleli rukouksia kauniilla äänellään.  Äitihän on ylipappi Aaronin sukua ja varmaan sieltä periytyy hänen kaipuunsa olla Kaikkivaltiaan lähellä.

Samantien Miriam jo nukahti uudelleen. Mutta äidin rukoillessa ääneen läheisten puiden linnutkin heräsivät ja yhtyivät Annan rukouksiin voimakkaalla liverryksellä.  Anna tunsi sieraimissaan öisen sateen tuoman raikkauden ja laajojen rinteiden kukkien, erityisesti laventelin, tuoksun.


Aamu oli jo pitkällä, kun Miriam seuraavan kerran heräsi äidin ja isän keskusteluun, mutta hän tahtoi vielä venytellä ja viivytellä vuoteessa. Lopulta nousi ja puki yllensä sapattihameen sekä villasta valmistetun puseron, sillä päivätkin alkoivat olla jo hyytävän kylmiä Nasaretin kukkuloilla.  Hän kampasi pitkät kiiltävät hiuksensa päälaelle kauniiksi sykeröksi.  Maria oli aika pieni ja hän ajatteli kampauksen tekevän hänestä vähän kookkaaman ja aikuisemman näköisen.


Maria astui ulos makuusopestaan ja tervehti vanempiaan iloisesti: "Hag sameach!" Joka tarkoitti iloista juhlaa! Vanhemmat vastasivat hymyillen "Hanukka sameach!"  Aaronin raskas hengitys ilmaisi hänen vielä nukkuvan.  Kova työ temppelillä ja matkan rasitus vaativat veronsa.  Kahdeksanhaarainen kynttilänjalka seitsemine kynttilöineen oli sytyttämättä pöydällä, jolle äiti oli kattanut iltaiset perunaletut ja hunajaleivonnaiset.  Kanaruoka syötäisiin vasta iltapäivällä ennen synagoogaan lähtöä. 

maanantai 14. marraskuuta 2011

KÄTKETTY MESSIAS IV

Aaronin syvä kuorsaus kuului hänen makuusopestaan, mutta isä ja äiti valvoivat vielä.  Äiti keräsi astioita pöydästä ja Maria laittoi lopun ruoan maljaan, sulki sen kannen ja vei sen sitten ulkokomeroon, jossa se säilyisi kylmänä vielä huomiseenkin.  Maria muisti samassa, mitä enkeli oli lisäksi sanonut:  että iäkäs Elisheva-tätikin odottaa lasta ja on kuudennella kuukaudella.

Vanhemmat ilahtuivat kovasti.  Kivi putosi Eelin harteilta.  Hän sanoi vaimolleen: "Menköön Maria nyt katsomaan vanhinta siskoasi!  Jos hän on raskaana kuudennella kuukaudella, niin siitä tiedämme, että Maria on puhunut totta!  Lankosi Sakarias on hänen tukenaan, mutta olisihan Marian apu nyt varmasti tervetullutta!"  "Ajatella,  minkä armon hän on saanut, jos uutinen pitää paikkansa. Silloin hänen lapsettomuutensa häpeä on iäksi poistettu sisareni yltä!" jatkoi äiti.

Maria oli jo nukahtamaisillaan, kun hän vielä kuuli vanhempiensa suunnittelevan hänen matkaansa samaan retkueeseen,  jossa Aaronkin palaa Jerusalemiin.  Sakarias ja Elishevahan asuvat vain noin kolmenkymmenen vakomitan päässä  Pyhästä kaupungista.

Joosefin tullessa kotiinsa hänen isänsä jo nukkui sikeästi.  Joosef sytytti kynttilän ja istui pöydän ääressä ajatuksissaan.  Rakas Maria ilmeisesti odottaa Messiasta.  Luotan Mariaan.  Varmasti hän puhui totta!  Tietysti hän puhuu totta!

Joosef sammutti kynttilän ja näki ikkunasta monen talon ikkunoiden jo pimenneen niiden väen käytyä nukkumaan sapatin rauhassa.

KÄTKETTY MESSIAS III

Aaronin pesydyttyä takapihan kaivolla ja vaihdettua puhtaat vaatteet ylleen isä ja hän olivat keskittyneet keskusteluun äidin ja Marian valmistellessa ruokapöytää sapattileipineen ja kynttelikköineen.  Isä lähinnä kyseli ja Aaron kertoili, mitä Jerusalemiin ja temppelirakennukselle kuului.  Aaron kuvaili, miten sanomattoman loistokas temppeli jo oli ja vielä sitä lisää viimeisteltiin.  Isä kuului mainitsevan Herodeksen julmuuksista, joista monta hän saanee anteeksi rakennettuaan niin hienon temppelin juutalaisille!  "Sopisi nyt Messiaan tulla!!"  Molemmat huusivat yhtaikaa "Aamen!!"

Mutta Aaron vakavoitui ja alkoi kertoa miten rabbit ja oppineet ovat laskeneet Danielinkirjan mukaan, että Messiaan saapumisen aika onkin juuri nyt!  Isä odotti henkeään pidätellen.  Olihan meidänkin kylän rabbi näin sanonut, mutta isä oli ajatellut hänen puhuvan vain unelmistaan ja toiveistaan.. 

Ruokapöytä oli valmistettu.  Samassa Joosef astui sisään iloisena ja miehekkäänä juhlavaatteissaan ilmoittaen, että kaksi tähteä oli syttynyt taivaalle!  Hän riensi suutelemaan morsiamensa poskea.  Heidän rakastavat katseensa kohtasivat,  kunnes oli siirryttävä pöytään jokainen totutulle paikalleen. 

Rukousten jälkeen ihanalta maistuvan ruoan ääressä keskustelu Messiaasta jatkui.  Marian posket hehkuivat jännityksestä.  Pian he kaikki kuulisivat sen suuren uutisen ja riemuitsisivat hänen kanssaan.  Maria yritti saada sanotuksi asiansa joka kerta,  kun tuli pieni miettimistauko miesten keskusteluun.  Mutta aina joku jatkoi siitä, mihin oli jäänyt keskustellessaan Messiaan ajan ihanuudesta ja Hänen kuninkuutensa valtavuudesta.  "Tulee roomalaisille äkkilähtö täältä!" sanoi isä ja kaikki nauroivat makeasti.  Äiti katsoi välillä Mariaa päätään puistaen kuin sanoakseen: "Anna miesten hoitaa tällaiset keskustelut!"

Pian Marialla oli jo kyyneleet silmissä, kun hän korotti äänensä pienen tauon aikana ja melkein huusi:  "Mutta jonkunhan täytyy synnyttää Messias!!  Kuka tuo nainen on?!"  Maria oli saanut asiansa alulle eikä aikonut luovuttaa ennenkuin olisi saanut sen kerrotuksi kokonaan.  "Minulle on sattunut ihme!  Kuunnelkaa!  Pyhä enkeli ilmestyi minulle kaivolla, kun olin vettä hakemassa ja sanoi, että minä synnyttäisin Messiaan!!"  Miesten suut jäivät auki, kun he katsoivat Mariaa hölmistyneinä.  "Mitä sinä lapsi puhut?!"  sai isä sanotuksi.  "Enkeli kertoi, että hänen nimekseen tulisi Jeshua ja hänellä olisi suuri valta aina pakanakansoja myöten!" jatkoi Maria ja odotti, että kohta koko hänen rakas perheensä puhkeaisi raikuvaan riemuun.

Mutta uutinen päinvastoin tyrehdytti keskustelun.  Isä ja äiti katselivat toisiaan eikä Aaronkaan osannut sanoa mitään, katseli vain riemuitsevaa Mariaa.  Joosef halusi puhua Marian kanssa kahden ja he menivät ulos majan seinustalla olevalle penkille istumaan.  Yö oli viileä ja kirkkaat tähdet loistivat taivaalla ja puolikuu oli noussut valaisten koko Nasaretin korkeaa ylänköä.  Joosef otti rakasta Mariaansa kädestä ja pyysi häntä kertomaan oikein tarkasti ihan kaiken siitä, mitä kaivolla oli tapahtunut.   Äiti toi Marialle lämpimän viitan ja kehotti palaamaan pian sisälle. Viheriöivän rinteen kukkien tuoksu tuntui voimakkaana heidän sieraimiinsa.  Joosef kietoi viitan hennon Marian ympärille ja veti hänet lämpöiseen kainaloonsa. Joosef rakasti hänen sinisiä silmiään ja mustaa pitkää tukkaansa, mutta eniten hän ihaili Marian luonnetta: siinä oli jotain niin sanomattoman suloista ja puhdasta.

Rakastavaiset istuivat penkillä hyvän tovin uppoutuneina herkeämättä keskusteluun, joka heille molemmille oli elintärkeä.  Marialle se oli valtavan taivaallisen kohtaamisen kertomista ja Joosefille pienimpienkin yksityiskohtien kyselemistä kuin hälventääkseen kaiken mahdollisen epäilyksen, joka hänelle saattaisi tulla mieleen.  Maria vaikutti uskottavalta.  Hän ei ollut koskaan puhunut muuta kuin totta.  Joosef mietti. "Jos minä uskon, mutta toiset saavat pääni kääntymään..  Entä rabbi, uskoisiko hän?  Minun täytyy jossakin vaiheessa puhua hänen kanssaan.."  

Perhe oli käymässä levolle.  Aaron jo nukkui rankan kotimatkan väsymystä pois ja äiti kutsui Mariankin sisälle.  Hiukan hämmentynyt tyttö hyvästeli sulhasensa, joka syvissä ajatuksissaan lähti kulkemaan kotiaan kohti.  Mariaa paleli, mutta hän odotteli, kunnes Joosef ennen tien vasemmalle kääntyvää mutkaa vielä kerran kääntyisi ja huiskuttaisi Marialle tapansa mukaan. Niin nytkin.  Maria oli hyvillään siitä, että Joosef ikääntyvän puuseppäisänsä kanssa asui niin lähellä, että tapaamiset onnistuivat sapattinakin.  Maria pujahti sisälle ja sulki oven jälkeensä.

SALATTU MESSIAS II

Pian Maria juoksi jo ylös rinnettä hunaja-astia kädessään.  Montaa sanaa hän ei ehtinyt Januan kanssa vaihtaa, vaikka vanhus oli varmaan yksinäinen vuorenrinteen majassaan, jonka lähellä hänen mehiläiskennonsa sijaitsivat.  Maria ei tiennyt hänestä muuta kuin että hän oli tullut jostakin kaukaa silkkitietä pitkin, poikennut Merentielle ja mieltynyt Nasaretin kaakkoisrinteeseen, koska arveli, että tuo alue soveltuisi hyvin hänen ammattiinsa  mehiläishoitoon.

Syrjäsilmällä Maria havaitsi rinteen jo viheriöivän alkaneen sadekauden seurauksena.  Moni kasvi  oli kukassa ja hunaja siis vastavalmistunutta.  Tulisikohan Aaron tänään, hän mietti.  Hänen veljensä oli Jerusalemissa rakentamassa Herodeksen remppelin viimeistä vaihetta ja oli lähettänyt sanaa, että ennen Hanukkaa tulisi kotiin käymään.  Hän ehtisikin viimehetkessä, sillä tuo iloinen juhla alkaa jo kahden tunnin kuluttua!

Jospa Aaron tulisi ja saisin kertoa koko perheelle, että minä odotan Messiasta!!  Messiasta!!!
Koko vuori kaikui,  kun hän huusi tuon ihmeellisen sanan: Messiasta!!!

Maria läheni vuoren laella olevaa kotikyläänsä ja samassa riemukseen näki, että pieni karavaani matkalaisia oli saapunut ja paljon kyläläisiä oli heitä tervehtimässä.  Isäkin oli paraiksi  tullut työpaikaltaan Seforiksesta  ja tervehti Aaronia, samoin äiti, joka kuitenkin lähti jo edeltä juoksemaan kotiin varmaan valmistamaan piirasta,  johon Maria sopivasti toi hunajan.  Maria palasi kiireesti ulos veljensä Aaronin luo, joka avosylin riensi pikkusiskoaan tervehtimään.

lauantai 1. lokakuuta 2011

KÄTKETTY MESSIAS I

- Terve armoitettu!  Herra kanssasi!

Tyttö hypähti seisaalleen lähteen yltä, johon hän juuri oli ollut kurottamassa nostaakseen vettä.
Näky, jonka hän näki, sai hänen polvensa hervahtamaan ja kauhunväreet kulkivat läpi hänen olemuksensa.  Ruukku putosi veteen.


Tyttö pysyi vaivoin jaloillaan katsellessaan miestä, jonka ympärillä oli kirkas valo ja joka oli selvästikin tullut toisesta maailmasta.


- Älä pelkää Maria!  Sinä olet saanut sen armon Jumalan edessä, että tulet nyt raskaaksi ja synnytät pojan nimeltä Jeshua, joka on Messias, Korkeimman poika.  Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen ja hän hallitsee iankaikkisesti Jaakobin huonetta!


Maria vapisi kauttaaltaan, mutta sai kysytyksi
-  Olen neitsyt. Miten raskaus on mahdollinen?
Maria kuuli korvissaan sydämensä takovan rajusti, mutta hän tunsi rauhoittuvansa olennon edelleen jatkaessa
-  Pyhän Hengen voima varjoaa sinut.  Lasta tullaan kutsumaan Jumalan Pojaksi ja Daavidin pojaksi.  Myös sukulaisesi Elisabet kantaa lasta kohdussaan jo kuudetta kuukautta.  
-  Tapahtukoon minulle niinkuin sanot, olenhan Herran palvelijatar!


Olento katosi ja Maria kurottautui kuin unessa kohti vedessä kelluvaa ruukkua, sai siitä kiinni ja täytti sen vedellä.  Hän istui täyden ruukkunsa kanssa hetken läheisellä kivellä miettien kuulemiaan sanoja:  synnyttäisin lapsen..Messiaan..joka hallitsisi iankaikkisesti.


Maria kiiruhti innoissaan kotia kohti ja tervehti vain kiireisesti ystävättäriään, jotka tulivat vastaan vedenhakumatkallaan.  Nyt oli kiire kertomaan äidille ja isälle tämä suuri uutinen!  Synnyttäisin Messiaan!  Messiaan!  Ja että iäkäs Elisabetkin, äidin serkku, on raskaana jo kuudennella kuulla, se on suuri uutinen!  Vesi läikähti ruukusta hänen juostessaan rinnettä ylös  ja hän hiljensi hiukan vauhtiaan.  Ja miten rakas sulhaseni Joosefkin ilahtuu!  Isä ja Joosef puhuvat aina joka sapattiaterialla vain Messiaan tulosta!  Marian kasvot olivat aivan innosta punaiset, kun hän lopulta astui kodin ovesta sisään ja vei ruukkunsa paikalleen nurkassa olevan kaapin päälle.


-  Missä viivyit Maria?  Sapatti alkaa pian ja sinun on vielä juostava hakemaan hunajaa Januan talosta tätä piirasta varten, menehän nyt!


-  Äiti, minä näin kaivolla enkelin.  Hän sanoi, että synnyttäisin Messiaan!
-  Mitä sinä lapsi puhut?  Joudu nyt Janualle.  Äläkä mene lähelle jyrkännettä vaan mene kiertotietä ettet joudu vaaraan!
Äiti tuli ovelle katselemaan Marian juostessa rinnettä alas kunnes tämän mustana liehuva tukka ja sininen hame katosivat puiden taakse.  Äiti oli hetkeksi unohtanut kiireensä ja mietti hämmentyneenä, mitä ihmettä Maria oli kertonut kaivolla tapahtuneen.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

TODISTAJIEN KETJU, NÄYTELMÄ

Muutamat olivat tulleet hyvin aikaisin ennen Jumalanpalvelusta ja odottelevat ulkona.  Noin 5-6 henkilöä tulee koolle.  He alkavat tahdä toisilleen kysymyksiä: KUINKA SINÄ TULIT USKOON? tai MIKSI SINÄ USKOT SIIHEN, ETTÄ JEESUS ON YLÖSNOUSSUT?  Kysymykset voi soveltaa esimerkiksi aina sen mukaan, onko tulossa joulu, pääsiäinen, helluntai tai muu juhla tai sitten vain uskoontulokysymyksiä.

Tämä sopii hyvin seurakuntatiloissa tai ulkona "draamana" esitettäväksi.  Kukin esittäjä voi kirjoittaa summittain oman todistuksensa etukäteen, jos halutaan esim. kuoro taustalle laulamaan todistukseen sopivan kertosäkeen tai sitten voi hiljainen taustamusiikki antaa tunnelmaa.

Ensin voi tulla yksi todeten, että tulinpa aikaisin, vielä on melkein tunti aikaa Jumalanpalvelukseen, ja sitten tulee toinen ja toteavat saman ja sitten vapaasti ko. kysymyksiä ja todistuksia, joista ainakin yhdessä voisi tulla ilmi se, miten päätöksestä lähteä seuraamaan Jeesusta tuli rauha, ilo ja pelastusvarmuus sisimpään. 

Lopussa voi tulla vaikka yksi ohikulkija, jolle he antavat trakun ja juttelevat ja henkilö johdatetaan uskoon rukouksella, johon koko kuulijakuntaa kehotetaan yhtymään. Sitten todetaan, että nyt on aika lähteä Jumalanpalvelukseen (tai Eläviin Kiviin).  Henkilö lähtee mukaan kokoukseen. Lopussa esim. hyviä lauluja. Näytelmää tulee esittää rauhallisesti, mutta se ei saa venyä juuri yli 30-40 minuutin, ellei muuta johdatusta tule.

Tätä rakennetta voi vaihdella tietysti. Jos on kerrottavana jokin ihmeellinen parantuminen tai pelastuminen, voi esiintyjiä olla esim. vain kaksi.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

AAMURUKOUS

Jeesus
nyt kun olen lähdössä päivän askareisiin
pyydän
kulje edelläni ja valmista jokainen tilanne
johon tänään johdat
Siunaa ihmiset jotka tänään kohtaan
ja auta tavalla tai toisella kirkastamaan heille
sinut Jeesus

Jeesus
kulje mukanani
ja auta huomaamaan johdatuksesi
Avaa suuni kun se pitää avata
ja puhu sinä huulieni kautta
Sulje huuleni
kun on aika vaieten odottaa
sinua Jeesus

Jeesus
kulje perässäni ja korjaa tilanteet
joissa olen toiminut tyhmästi
Pyyhi pois ihmisten mielistä kaikki se
mikä ei ollut sinusta
ja vahvista se mikä oli sinusta
Jeesus!

ARNOLD SCHWARZENEGGERIN OHJE:

Vahva ei aloita tappeluita
hän on heikkojen turva
ja auttaa muita

Mutta jos joku lurjus on kimpussasi
saat kylläkin pitää puoliasi!

lauantai 9. heinäkuuta 2011

TOSIYSTÄVÄ ( Laulu lapsille)

Oletko huomannut et ystäväsi
ei aina ollenkaan oo kanssas samaa mieltä
Hän sulle hyvää tahtoo
kanssasi vaik joskus riitelee
ja salaisuutensa hän sulle kertoilee!

Tiedätkö että on tosiystävä:
Mi sulle paratiisin valmistaa varmaan
Ja olet kuni taivaassa kun vietätä aikaa kanssansa
-  Kylläpä sellainen ois tosiystävä!

Tiedätkö senkin et tää tosiystävä vaikka henkensä edestäsi antaa
Ja väsyessäsi sua sylissänsä kantaa!
-  Kylläpä sellainen ois tosiystävä!

Kuule kun kerron miss´on tosiystävä!
Hän vierelläsi aivan nytkin juuri seisoo!
Sua kutsuu luoksensa
sua rakastaa
tuo tosiystävä!
Vain sano:  Jeesus!
kun sä tahdot:
TOSIYSTÄVÄN!

LAULU MORSIAMELLE JA SULHASELLE ( Korkeastaveisusta)

On morsian Saaronin kukkanen
ja laaksojen lilja!
On morsian Saaronin kukkanen
ja laaksojen lilja!
Kuin kukka tappurain keskellä on morsioin neitosten keskellä!
Kuin omenapuu metsäpuiden keskellä on sulhasein nuorukaisten keskellä!

The Bride is the Rose of Sharon
and the lily of the valleys!
The Bride is the Rose of Sharon
and the lily of the valleys!
As the Lily among the thorns so is my Beloved among the daughters!
As an Appletree among the trees of the woods
so is my Beloved among the sons!

JOULUN TÄHTI

Tähtitaivasta katselen
kukkii vuokkomeri
Ja tummaa sineä valaisten yks vilkkuu viestin iloisen:
- Maailmaan valo koitti!


Tahtoisin poimia talteen tuon joulun tähden sieltä
ja kädet valoa säteillen käydä halki maailman pimeyden
tuoda toivottomuuteen mieltä!


Tähden palasen pudottaisin Eurooppaan Aasiaan Afrikkaan
ja kuhunkin merensaareen pudottaisin tuon tähden
sen valo yönvallat voitti!


Kiertäisin slummeissa kaupunkein
niin katulyhtyihin tähtösein ripustaa voisin

Luo vankien sairaiden vanhusten
lasten nälkäisten yksinäisten
toivon silloin toisin


Maahan jokaiseen lähellä kaukana tuoda täytyisi valoa!
Vaan kuinkas millään jaksaisin
kun olen ihminen pienoisin?


Jospa ottaisin tuon joulun tähden
sakaran siitä rintaani sulkien
toisen otsaani valoa näyttämään
käsiin jalkoihin
tahtoaan täyttämään!





JOKA JOULUKO SAMA SKANDAALI?

Istuu kunniapaikalla juhlassaan päivänsankari ylhäisin
Hänen kutsumisensa oli unohtua!
Viimehetkellä muistettiin!

Istuu kunniapaikalla yksinään
päivänsankari katsellen
kun keskenänsä lahjoja muut jakavat nauraen


Joka joulu sama skandaali!
Silti meitä Hän rakastaa
Ja puolestamme kerran on Hän käynyt kuolemaan!

HYVIN SÄILYNYT SAMUEL B, VUOKRAISÄNTÄNI ISRAELISSA

99 - vuotias ja niin energinen
Joka terveysaamiaisella mukana kaksi luumua
Tasan kahdeltatoista lenkille

Hän eli terveellisesti
Hänen lempilauseensa oli:
-  Everything under control!

Mutta hän joi kestomaitoa!
Jossa oli säilöntäainetta!
Paheksuin!

Kunnes..
Hetkinen..
Olinko juuri saanut selville
hänen pitkän ikänsä salaisuuden?!

LIAANIT

Maan kaukaisen kaislikkorannoilla
sademetsien peitossa elää kasvi mi yksin ei kantaa jaksa
omaa painoaan varttansa versokasta

Se liaani on nimeltään 
ja kasvi tää jos yksin jää se maassa mataa
ei kohota ylös jaksa omilla voimilla

Valoon kuitenkin kohota on mieli sen
tuota kaipuuta ei tyydytä muta ei korret maan
se vartta tukevaa etsii

Se löysi toisen liaanin joka heikko on 
mutta kuitenkin nyt yhdessä ylös yrittäin varsi varteen kiertyy
on hyvä näin

Mutta matka on pitkä
tuskaista on tuntea omaa heikkoutta
voimat riitä ei
mistä löytyisi vielä yksi voimakas liaani

Sen ne huomaavat oksalla riippuvan tammen tuulessa huojuvan
siitä ravinnon imevän versoilleen
sitä pitkin kasvavan korkeuteen

Tammi yhden oksansa ojentaa
liaanit turvapaikan saa
Lepo huojennus pois oma yritys
oksaan rauhassa saavat ne kiertyä nyt

Ne jatkavat yhdessä kasvua elinvoimaa saaden varresta
ja jos joskus voimansa uupuvat ne kasvavat silloin
levossa
Vain jos ote tammesta irtautuu
kasvu alaspäin suuntautuu

Jos olin liaani hentoisin ja yksin loassa taistelin
nyt runko on tässä vahva ja hyvä
jonka kanssa saan yhdentyä

Mä valon kerran saavutan
siksi ylöspäin!
Siellä on kruunu
min lehväni kantaa
kun nähdä saan kirkkauden taivasta 
rantaa

LOHDUTUS

Oli kevät
minussa syksy

Tieni varrella omenapuu
Seisahduin
katseeni nousi
puun kukkiva latvus kuin morsian hiljaa tuulessa sousi

Oli kevät
minussa syksy


Näky kosketti
Jotakin kovettunutta minussa suli ja rukous nousi huuliltain
En muista mitä sanoin tai pyysin
Se oli jotakin
minun kukistain


Kävi vilpoisa tuulenvire ja se keinutti oksiston
Untako näin?
Uupunut ostoskasseineni teriöharson peittoon jäin
sillä niitä satoi ainakin minuutin
seisoin puun alla ja hymyilin


Eivät hellyys ja huumorintaju ole meidän keksintöämme vaan
Jumalan

 

maanantai 27. kesäkuuta 2011

PIKKU VILHON PELASTUS

Poika juosta viiletti metsänrajaa, jonka tumma silhuetti nousi ja laski hänen silmissään kunnes muuttui lopulta aavaksi valkoiseksi peltoaukeaksi.  Pojan hengitys tiheni ja valkoinen huurupilvi purkautui hänen suustaan jokaisella uloshengityksellä.

Lumista lakeutta näytti jatkuvan jonnekin äärettömyyteen, josta se ponnahti takaisin tummana taivaankantena. Pojan katse vilahti taivaalle, joka lähetti takaisin jo parin iltatähden sykkivän vilkutuksen.

Kovassa pakkasessa lumi pöllähteli ja narskui hänen monojensa alla.
-  Vielä vähän matkaa..kohta..kohta!
Poika syöksähti sisälle kartanon hämärään hevostalliin, jossa pojan mielestä oli suloisen lämmin.  Kaikkien neljän hevosen päät kääntyivät katsomaan ovelle  Yksi niistä hirnahti yllättäen auki lentävän oven säikäyttämänä.  Poika haistoi tallin kosteassa ilmassa vahvan hevosen tuoksun.

Mies heitti juuri kauroja hevosten eteen, tuo mies, joka oli niin vieras ja outo, mutta joka pojan mielestä oli kuitenkin kuin vanha tuttu.  Sanaakaan he eivät olleet koskaan vaihtaneet, mutta miehen tuttuus oli jotenkin hänen lempeässä katseessaan, tavassaan käsitellä hevosta:  taputti aina välillä ja puhuikin eläimelle jotain, mistä poika ei saanut mittän selvää.  Mutta ehkä eläimet ymmärsivät.  Ei poika pelännyt, vaikka häntä oli varoitettu kartanon kahdesta sotavangista.

Vilunväreet puistattivat pojan ruumista.  Pojasta tuntui kuin mies olisi syrjäsilmin pannut merkille senkin.  Tallin ikkunat olivat läpijäässä.

Vähän aikaa katseltuaan poikaa alkoi nukuttaa tallin lämmössä ja hän lähti minkä kintuista pääsi viilettämään taas halki jäätävän valkoisen peltoaukean.  Pakkasviima poltti kasvoissa ja sormissa.  Tumman metsän suojassa oli jo lämpimämpää.  Puiden takana vilkkui kellervä valo, joka häipyi välillä kuin hyppien juoksevan pojan silmissä  kumpareiden taa kunnes ponnahti näkyviin suuren lumisen kuusen takaa.  Pieni alamäki vain ja hän oli kotipihassa.  Ovi auki, kiinni.  Poika juoksi hetken vielä tuvassakin ja syöksähti kuuman hellan äärään toivoen äidin jo saaneen tuoksuvan ja höyryävän puuron valmiiksi.

-  Vilho, otahan heti puuroa, että lämpenet!

Äidin sydäntä kouraisi hänen katsellessaan kylmästä hytisevää poikaansa.  Lempeästi hän moitiskeli tätä lähtemisestä ulos enää koulusta tulon jälkeen, vaikka hyvin tiesi, ettei tämä kuitenkaan malttaisi jäädä sisälle.  Samalla hän kuumeisesti mietti, mistä voisi saada kangasta, josta ommella pojalle lämpimän takin.

Sitten hän teki vastentahtoisesti päätöksen:  huomenna olisi lähdettävä kartanosta kysymään, olisiko emännällä kangasta.  Muutakaan mahdollisuutta ei ollut.  Mutta vaikka olisi, antaisiko hän.. Oli mentävä heti, kun Vilho tulisi koulusta.

Kaiken iltaa äiti pohti huomista päivää, kartanoon menoa ja sitä miten hänen tulisi asiansa emännälle esittää.  Entä jos isäntä on paikalla?  Silloin olisi kai turha toivoa saavansa mitään.  Äiti puheli pojalle hajamielisen tuntuisesti.  Hänen levottomuutensa säteili poikaankin, joka koulutehtäviään tehdessään vähän väliä unohtui touhuamaan jotain muuta.  Vihdoin koitti Vilhon nukkumaanmenoaika.  Äiti tiesi, ettei itse pitkään aikaan nukkuisi, mutta sammutti kuitenkin lampun, ettei öljyä suotta kuluisi.  Puolikuun valo paistoi sisään ikkunasta niin, että huoneessa näki helposti liikkua.

+++++++++

Äidille oli helpotus nähdä, että Vilho nukahti.  Hän purskahti hiljaiseen itkuun ja kätki kasvonsa esiliinaansa.  Hän itki huomisen kankaanpyyntömatkan aiheuttamaa jännitystä, mutta samalla tunteen ryöpyllä myös kaipaustaan miestään ja lapsiaan kohtaan.  Onni oli kuollut alkukesästä tuberkuloosiin.  Pari kuukautta sitä ennen oli kaksi lasta peräkkäin aivan pieninä menehtynyt hinkuyskäkohtaukseen.  Onneksi Aila-tytär oli päässyt talveksi tätinsä luo hoitoon joen toiselle puolelle, josta koulumatkakin oli paljon lyhyempi.

Lopulta äiti sai niistetyksi nenänsä.  Hän seisoi vielä kauan ikkunan edessä näkemättä kuitenkaan ulkona kumottavaa täyttyvää kirkkaalta pakkastaivaalta loistavaa kuuta.  Mielessään hän oli jossakin kaukana menneisyydessä.  Välillä syvä huokaus pääsi hänen rinnastaan.  Jokainen huokaus oli kuin lohduttavaa balsamia hänen riutuneelle sielulleen.  Vähitellen väsymys voitti ja äitikin hiipi pimeässä vuoteeseen.

++++++++

Äiti nukahti syvään uneen ja aamupuolella yötä hän näki unta, että kirkas valo laskeutui hänen luokseen.  Hän tunsi voimakasta iloa kuin ei koskaan ennen.  Valon kirkkaus alkoi himmentyä niin, että hän alkoi erottaa siinä ensin miehensä kasvot ja sitten hänet kokonaan.  Onni näytti nuoremmalta ja vielä komeammalta kuin hän oli ollut nuoruutensa päivinä ja hänellä oli värikkäät kauniit vaatteet kuin hän olisi ollut joku ruhtinas.

-  Onni!  Äiti sanoi.
Onni alkoi puhua:
-  Älä Aili sure, äläkä anna huolten painaa sinua!  Minulla on niin hyvä olla ja lapsetkin ovat onnellisia.  Heistä on tullut täällä terveitä ja vahvoja.  Kaikki lapset tulevat tänne.  Minäkin ennätin selvittää asiani Jeesuksen kanssa.  Lue sieltä Raamatusta!
-  Onni, täällä on kova pakkanen, eikä Vilholla ole lämpöisiä vaatteita.  Pelkään, että hänkin saa..sen..yskän!
ja vauva syntyy pian!
-  Älä pelkää, pian saat Vilholle avun..huomenna!  Siellä on Jumalan enkeli, joka auttaa!  Vilhosta tulee hyvä mies ja samoin pian syntyvästäkin pojasta.

Samassa äiti havahtui unestaan ja silmäili hämmästyksissään pimeää tupaa.  Hän toisteli miehensä nimeä kuin ei olisi halunnut unensa haihtuvan.  Mitä hän sanoikaan.. että hänellä ja lapsilla on hyvä olla.. että Vilholle tulee apu huomenna.  Syntyvä lapsi on poika ja pojista tulee hyviä miehiä..

Äiti tuskin nukkui loppuyöstä, torkahteli vain ja nousi hyvin aikaisin laittamaan Vilholle koulueväitä ja aamupuuroa.

Aamulla poikaa kouluun laittaessaan äiti oli syvissä muietteissä vaikkakin yritti peittää sen niitä näitä jutellen.  Kun Vilho otti vihdoin repun selkäänsä ja käännähti ympäri, oli hän jo samassa ulkona ovesta ja suksillaan, jotka olivat olleet pystyssä tuvan eteläistä seinää vasten.  Muutama rivakka veto ja hän jo katosi lumisten kuusien taa aamuhämärissä.  Hänen hiihtonsa sai muutaman variksen esittämään kuuluvan varoitusrääkäisyn.

Taas äiti ajatteli syntyvää poikaa, joka tuntui potkivan voimakkaasti kuin ilmoittelisi kärsimättömästi haluavansa jo syntyä. Aamupäivä kuluikin aika ripeästi askareissa.  Silloin tällöin äiti pysähtyi piirongin eteen, jonka päällä hänellä oli aivan oikea perheraamattu avattuna.  Hän luki:  Oli mies, joka oli joutunut rosvojen ryöstämäksi.  Ohi kulki pappi ja leviitta.  Taas hänen katseensa kohosi ja hän jäi tuijottamann kaukaisuuteen.  Huokaus kuin rukous nousi hänen rinnastaan ulko-oven auetessa ja pojan astuessa sisään hengitys huuruten.
-  Ja nälkäisenä kuin susi jälleen! äiti sanoi hymyillen.  Pojan ruoka oli hetkessä syöty ja alettiin valmistautua lähtemään.  Vilholle hän kertoi vain, että käytäisiin kartanolla, olisi asiaa.

++++++++

Äidin käsi tuntui lämpöiseltä pojan käteen heidän kulkiessaan kotipolulta leveämmälle kärrytiellä ja vihdoin ohi hevostallin kartanon pihalle.  Äiti puristi pientä kättä kuin suojellen sitä kylmältä.  Ankara talviviima oli hiukan hellittänyt ja peltoaukeallakin saattoi kävellä hytisemättä.  Syrjäkarein poika katseli äitiä.  Äidin ilmehän oli tänään aivan iloinen, kuin huolien uurteet olisivat poispyyhityt hänen kasvoiltaan.  Äiti jutteli jotakin paljosta lumesta, jonka torpparit olivat käyneet lapioimassa korkeiksi penkoiksi teiden ja pihan molemmille sivuille.

Pian he jo kipusivatkin ylös kartanon keittiön portaita.  Pääovelle he eivät tohtineet mennä.  Keittiöapulainen haki emännän paikalle.  Emäntä vaikutti jotenkin kiireiseltä ja ärtyneeltä.
-  Täytyy kysyä isännältä!
hän kuului sanovan ja samantien lähti takaisin salin puolelle.
Isäntä tuli kohta salin ovelle piippu kädessä ja sanomalehti toisessa selittäen, että jos yhdelle annetaan, niin kohta ovat jo toisetkin pyytämässä!

Äidin toiveikas mieliala vaihtui järkytykseen ja pettymykseen!  Hän tuskin näki portaita, jotka laskeutuivat eteiseen ja ulko-ovelle ja siitä alas lumiselle hämärtyvälle pihamaalle.  Silmiään pyyhkien hän lähti kulkemaan pojan kanssa yli aution lumisen pihamaan.  Vain kartanon sotavanki-renki näkyi ajavan metsästä liiterille halkokuorman kanssa.  Aurinko painui metsän taa ja pakkanen alkoi jo selvästi kiristyä.

++++++++

Äiti pyyhkäisi silmiään suureen hartijahuiviinsa ja samalla syrjäsilmin huomasi rengin kävelevän heitä kohti.  Hevonen kuormineen seisoi halkovajan edessä.  Äiti kiirehti askeleitaan vetäen pojan pieneen juoksuun.

Mies huusi jotakin ja näytti viittoilevan heille.  Äiti pysähtyi hämmästyneenä.  Mies alkoi osoitella kädellään Vilho-poikaa kohti ja puhui jotain käsittämätöntä.  Mitä ihmettä hän tarkoitti?  Mies tarttui kädellään pojan takin kauluksesta ja hytisi kuin kylmästä.  Kysyykö hän, miksi pojalla on noin huonot vaatteet?  Äiti katsoi miestä hämmästyneenä.  Äiti pudisti päätään.
-  Ei, ei ole muuta takkia..!
Mitä mies oikein ajoi takaa?  Äiti ja vanki katsoivat toisiaan pitkään. 

Mitä?!  Nyt vanki avasi manttelinsa napit, riisui sen, kääri mytyksi ja laittoi äidin käsivarsille.

Aili ei voinut uskoa tätä todeksi.  Hän tuijotti vierasmaalaista sotavankia uskomatta silmiään.  Valtavan suuri lämmin mantteli!!  Siitähän tulisi kaksikin takkia!  Hän purskahti itkuun.  Miten tämä mies osoitti tällaista hyvyyttä vaikka itse oli vankina vieraalla maalla..!  Aili oli syvästi liikuttunut ja kysyi viittoillen, miten mies itse tarkenisi ulkotöissä kovassa pakkasessa?  Vanki huitaisi kädellään.
-  Kyllä minä pystyn, olen tottunut, mutta pieni poika..!
hän tuntui sanovan.

Vangin silmät olivat kosteat.  Yhtäkkiä Aili tajusi:  miehellä on varmaan kotona perhe, jota hän kaipaa ja josta hän on huolissaan. Aili lähetti Kaikkivaltiaalle rukouksen miesparan perheen puolesta.  Vanki kääntyi ja lähti töihinsä halkoliiterille ja riisumaan hevosta valjaista ja viemään sen tallin lämpimään.  Äiti ja Vilho kulkivat ripeästi kohti kotia, sillä pakkanen puri jo poskia ja muutenkin heitä paleli.  He seurasivat kulkiessaan vangin liikkeitä kunnes näkivät hänen taluttavan hevosen talliin.  Halkokuorman hän näköjään purkaisi myöhemmin.  Äidin ilme oli taas iloinen ja Vilho ajatteli nyt vasta oikean joulun tulleen.  Aili muisteli Onnin sanoja siitä, että Aili tapaisi enkelin, joka toisi avun!  Hänestä tuntui kuin hän olisi nuortunut 10 vuotta!  Äidin itku oli muuttunut ilonkyyneleiksi, jotka hän pyyhkäisi pois ennenkuin ne jäätyivät hänen kasvoilleen.

++++++++

Vilho oli jo untenmailla, kun Aili sytytti uudelleen lampun.  Hänen katseensa osui piirongin päällä olevaan Raamattuun, josta luki:  Mutta sitten sitä tietä kulki eräs samarialainen..  Helpottuneena hän puoliääneen toisteli kiitoksen sanoja Korkeimmalle, joka oli taas kerran auttanut.. tuo orpojen Isä ja leskien turva!

Aili raivasi pöydän, levitti sille suuren manttelin ja mittaili nukkuvaa poikaa ja piirteli kaavaa takille.  Hän oli iloinen ja ajatteli miestänsä, joka oli hänelle ilmestynyt unessa ja kertonut asian, joka oli sitten täysin toteutunut.  Ilta muuttui yöksi, mutta äiti leikkasi ja ompeli täysin uppoutuneena työhönsä.  Aamu jo sarasti, kun takki alkoi muotoutua.  Hänen oli pakko herättää täysin uninen poika sovittamaan, minkä jälkeen poika kaatui takaisin sänkyyn.  Liekö hän hereillä ollutkaan, hymyili äiti.

Aamulla Vilho joutui heräämään tavallista aikaisemmin.  Kun voipunut äiti tokaisi:
-  Tulehan katsomaan takkiasi!
ei poikaa tarvinnut kahdesti käskeä.  Hän hyppäsi sängystä kuin ammuttu.
-  Kiitos äiti!  Milloin ihmeessä sinä tämän olet tehnyt!? 
Takki oli aivan sopiva, tosin kasvunvaraa oli toki jätetty.  Erikoisesti hihoja oli käännettävä vähän kaksinkerroin, Aili ajatteli ääneen itsekin hämmästyneenä kauniista tuloksesta.

Kun Vilho sitten lähti koulureppu selässään ulos ovesta ja suksilleen, äiti katseli hymyillen ikkunasta.  Vilho lähti sauvomaan rivakasti tuttua latua kohti koulua.  Äiti tiesi, että hän saisi pitää tämän poikansa.  Vilhosta kasvaisi isänsä kaltainen rehti mies.

Opettaja ihmetteli Vilhon uutta takkia ja uteli heti, mistä oli kangasta saatu.  Hän meni hyvin hiljaiseksi, kun poika kertoi.  Muut lapset katselivat myös ihmeissään.  Vilho istui takki päällä pulpetissaan ja vasta opettajan pitkän houkuttelun jälkeen suostui viemään takin eteisen naulakkoon.

Tämän tositarinan Vilhosta tuli sitten aikuisena vanhimman sisareni Helenan mies.

Loppu