Kesä kului kuten tavallisesti Nasaretin kylässä. Mutta yksi asia siellä aiheutti paljon salaista kuiskailua, joka lopulta ei enää ollutkaan niin salaista. Nuori kihlattu tyttö odottaa lasta, mutta häistä ei ole tietoakaan. Kaiken lisäksi sulhanen väittää, ettei ole lapsen isä, vaan että tyttö oli saanut enkelinäyn, että hän odottaa Messiasta. Tyttöä ei enää juuri näkynyt ulkosalla.
Ihmisten utelut lisäsivät Joosefin ahdistusta ja epävarmuutta. Lopulta hän ei enää kestänyt, vaan meni rabbi Benjaminin luo kysymään hänen mielipidettään asiasta. Keskustelu kesti pitkään. Sovittiin, että Joosef tulee seuraavana iltana uudelleen. Silloin päätettiin, että häitä lykätään ja ellei mitään erikoista tapahdu, mikä osoittaisi Miriamin puheet tosiksi, Joosef pikkuhiljaa jättäisi Miriamin. Mutta tämä uumoilu vain entisestään lisäsi Joosefin tuskaa.
Rabbin perheessä oli sinä iltana pitkä keskustelu Benjaminin ja Jehuditin välillä. Kun iltaruoka oli syöty ja lapset siunattu yölevolle, vanhemmat vetäytyivät keittiön pöydän ääreen pohtimaan Miriamin ja Joosefin asiaa perinpohjin. "Miriam on vietävä mikvelle tutkittavaksi, muuta ratkaisua en tähän voi ajatella!" sanoi Jehudit lopuksi ja sitten surullinen vanhurskas pariskunta lähti makuukamariin, jossa heidän lapsensa jo vetelivät sikeitä unia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti