Moni perhe Nasaretissa valmistautui Lehtimajanjuhlamatkalle Jerusalemiin. Joosef ja Miriamkin tekivät matkavalmisteluja. Mutta koska Mirjamin raskaus oli jo pitkällä, he päättivät viettää vain päivän Jerusalemissa ja jatkaa hetimiten kohti Beetlehemiä. Jerusalemhan olisi varmasti kansoitettu ja synnytys siellä olisi mahdoton ajatus.
Joukko matkalaisia aaseineen, hevosineen, nyytteineen, miehiä, naisia, tyttöjä, poikia suuntasi matkansa kohti juhlivaa Jerusalemia. He tiesivät Sanasta, että ne ovat autuaita, joilla on mielessänsä pyhät matkat. Siksi mieliala retkueessa matkan rasituksista huolimatta oli iloinen, jopa hilpeä. Tässä joukossa oli myös Joosef nuoren vaimonsa Miriamin kanssa. Aaron oli lainannut aasinsa siskoaan varten, sanoi kyllä jaksavansa vaeltaa sen matkan jalankin.
Kun vihdoin alettiin nousta rinteitä ylös Juudean ylängöille ja lopulta vuorille, tunnelma kohosi entisestään ja matkalaiset alkoivat laulaa psalmien matkalauluja. Joosef seurasi vaivihkaa Mariaa, joka oli tavanomaista hiljaisempi ja sen aviomies hyvin ymmärsi. Lopulta Miriam ei toivonut mitään muuta kuin etttä he pääsisivät johonkin lepäämään.
Mutta kaupunki oli ylikansoitettu. Miriam ei ollut ikinä nähnyt näin paljon kansaa yhdellä kertaa. Ei näyttänyt olevan mitään mahdollisuutta päästä mihinkään majoitukseen. Jotkut asuivat teltoissaan kaupungin muurien ulkopuolella. Eräs nainen näki tilanteen ja kysyi eikö heillä ollut majapaikkaa ja antoi heidän majoittua talonsa kuistille. Aamulla hän ammensi heille kaivostansa vettä. Nautittuaan leipää ja kuivattua kalaa ja vettä aamiaiseksi, he jo kohta olivat noin 5 hetkeä kestävällä matkalla alas Beetlehemiin. Matkan aikana Joosef piti muutaman lepotauon, jotta uupunut Miriam sai mahdollisuuden nukkua hetken joidenkin tien varrella kasvavien oliivipuiden katveessa.
"Joosef rakas, minulla olisi yksi pyyntö!" "No mikä?" kysyi mies. "Voisimmeko paluumatkan tehdä Ein Keremin kautta? Olisin niin mielelläni mennyt katsomaan Elishevaa ja Sakariasta ja heidän puolivuotiasta vauvaansa!" "Hyvä ajatus, tehdään niin!" vastasi Joosef ja matka jatkui taas hiljaisuuden vallitessa.
Joosef toivoi ja rukoili, ettei synnytys tapahtuisi matkan aikana. Muitakin matkueita oli menossa kohti Beetlehemiä varmaan verotusta varten kuten hekin, mutta löytyisikö mistään ketään auttamaan synnytyksessä. Onneksi Joosefin isän nuoremman sisaren talo sijaitsi kylän pohjoispäässä, joten sinne saisimme majoittua rauhassa, hän ajatteli.
Lähestyttäessä Beetlehemiä molemmilla puolilla tietä olivat todella suuret lammaslaumat paimenineen. Nasaretin pieni katras, jonka paimen vei aina talveksi läheiseen luolaan ja poltti nuotiota kylminä päivinä luolan edessä, ei ollut kuin häviävän pieni osa noista suunnattomista laiduntavista laumoista. Joosef kertoi, että niistä täysin virheettömät vuoden vanhat pässit viedään uhreiksi ja ruoaksi juhlille Jerusalemiin ja emolampaat vuorten luoliin talveksi mukanaan juuri synnyttämänsä uudet karitsat ensi vuoden juhlia varten.
Kaukana siinti jo Beetlehemin kylän pohjoisimmat talot joukossa Joosefin isän, Jaakovin, veljen Naatanin ja hänen vaimonsa Esterin talo ja Joosef huokaisi helpotuksesta. Vain yhden hetken matka ja olisimme perillä. Maria tosin näytti jo tuskaiselta. Joosef rukoili. Alettiin nousta pientä mäkeä ylös. "Lapsivesi tuli!" voihkaisi Miriam. Ja tuntui kuin aasintammakin olisi tajunnut sen, kun se aivankuin nopeutti askeleitaan ylös mäkeä.
Varmaan heidän lähestymisensä oli huomattu, koska Ester seisoi mäellä talon ulkopuolella ja viittoili huivillaan molemmin käsin. Joosef otti Miriamin käsivarsilleen ja kiirehti kohti jo niin lähellä olevaa päämäärää.
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
tiistai 29. marraskuuta 2011
KÄTKETTY MESSIAS XI
Joosefista tuntui, ettei tämä työpäivä milloinkaan lopu. Hän oli hermostunut ja etäinen, sen huomasivat muutkin työtoverit kuin Eeli ja Aaron. Kun he vihdoin lähtivät kotia kohti, Joosef meni uudelle talolleen. Hänen oli nyt saatava olla yksin.
Joosef katseli ympärilleen uudelta tuoksuvassa puutalossa, joka oli ollut hänen ilonsa ja ylpeydenaiheensa. Hän kosketteli hirsiä ja voihki tuskasta. "Miriam, Miriam voi Miriam, mikä on totuus!?" Joosef katseli tavaroita, joita hän oli ostanut silkkitien kauppiailta, jotka ohittivat Nasaretin matkallaan Kiinasta Egyptiin. Hän oli ostanut ne Miriamille eikä voisi ajatellakaan antavansa niitä jollekin toiselle. Mutta jos Miriam onkin puhunut valhetta seurausten pelosta, en voisi ottaa häntä vaimokseni, hän ajatteli. Joosef lysähti rahille, jonka hän oli rakentanut seinän viereen, ja itki.
Yhtäkkiä koko huone valaistui. Joosef näki kirkkaan olennon seisovan valon keskellä ja katsovan häntä. "Joosef", olento sanoi, "olen Gabriel, joka aiemmin ilmestyi Miriamille! Älä pelkää ottaa tykösi vaimoasi, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä!" Samassa tuo ihmeellinen olento katosi ja onnesta huumaantunut Joosef hyppäsi ylös penkiltä ja lähti juoksemaan kohti Miriamin kotia.
Joosef tempaisi oven auki ja säikähti, kun Anna itki sydäntäsärkevästi. "Missä Miriam on?!" hän huusi. "He veivät hänet!!" "Mikvellekö?!" "Niin!!" nyyhkytti Anna. Ja Joosef pinkaisi juoksuun minkä jaloista pääsi suoraan metsikön halki kohti kylpyrakennusta mikveä, Hän kauhistui nähdessään jotkut kylän miehet kivet käsissään. Joosef tuli paikalle huohottaen juuri nähdäkseen mikven oven aukeavan ja kätilövaimon ja Miriamin astuvan ulos portaikkoon.
Hiljaisuus oli rikkumaton, kun arvokas rakastettu kylän kätilö alkoi puhua: "Maria odottaa kyllä lasta. Mutta hän on neitsyt!!" Miesten nyrkit aukesivat ja kivet putosivat maahan kumahdellen.
Ällistynyt hiljaisuus rikkoutui jälleen, kun Joosef riensi Miriamin luo ja alkoi kuuluvalla äänellä kertoa äskeisestä enkelinäystään, joka vahvisti sen, että Maria odottaa Messiasta. "Mutta Messiashan syntyy Beetlehemissä eikä täällä!" kuului huutoja. Joosef jatkoi: "Kuten jokainen tietää, täällä kävi keisarin lähetti viime viikolla kertomassa, että jokainen menköön sukunsa kaupunkiin veroluetteloon merkittäväksi. Me lähdemme Beetlehemiin! Pyydän rakasta rabbiamme vihkimään Miriamin ja minut avioliittoon perjantaina ennen sapatin alkua ja olette kaikki tervetulleita!"
Joosef tempaisi rakkaan Miriamin syliinsä ja lähti. Mutta suuri miesjoukko jäi mikven pihalle hämmästyneenä keskustelemaan. He lähtivät vasta kun aurinko laski ja tähdet ja kuu ilmestyivät taivaalle. Rabbi avasi kotiovensa ja nähdessään vaimonsa, joka oli kysymäisillään, missä mies oli viipynyt ja että illallinen oli jo jäähtynyt, kun rabbi vaiensi hänet iloisella katseellaan. "Nyt tämä vasta mielenkiintoiseksi käy! Odotahan kun kerron" Ja he vetäytyivät keskustelemaan keittiöön etteivät herättäisi lapsia, jotka jo nukkuivat sikeästi.
Joosef katseli ympärilleen uudelta tuoksuvassa puutalossa, joka oli ollut hänen ilonsa ja ylpeydenaiheensa. Hän kosketteli hirsiä ja voihki tuskasta. "Miriam, Miriam voi Miriam, mikä on totuus!?" Joosef katseli tavaroita, joita hän oli ostanut silkkitien kauppiailta, jotka ohittivat Nasaretin matkallaan Kiinasta Egyptiin. Hän oli ostanut ne Miriamille eikä voisi ajatellakaan antavansa niitä jollekin toiselle. Mutta jos Miriam onkin puhunut valhetta seurausten pelosta, en voisi ottaa häntä vaimokseni, hän ajatteli. Joosef lysähti rahille, jonka hän oli rakentanut seinän viereen, ja itki.
Yhtäkkiä koko huone valaistui. Joosef näki kirkkaan olennon seisovan valon keskellä ja katsovan häntä. "Joosef", olento sanoi, "olen Gabriel, joka aiemmin ilmestyi Miriamille! Älä pelkää ottaa tykösi vaimoasi, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä!" Samassa tuo ihmeellinen olento katosi ja onnesta huumaantunut Joosef hyppäsi ylös penkiltä ja lähti juoksemaan kohti Miriamin kotia.
Joosef tempaisi oven auki ja säikähti, kun Anna itki sydäntäsärkevästi. "Missä Miriam on?!" hän huusi. "He veivät hänet!!" "Mikvellekö?!" "Niin!!" nyyhkytti Anna. Ja Joosef pinkaisi juoksuun minkä jaloista pääsi suoraan metsikön halki kohti kylpyrakennusta mikveä, Hän kauhistui nähdessään jotkut kylän miehet kivet käsissään. Joosef tuli paikalle huohottaen juuri nähdäkseen mikven oven aukeavan ja kätilövaimon ja Miriamin astuvan ulos portaikkoon.
Hiljaisuus oli rikkumaton, kun arvokas rakastettu kylän kätilö alkoi puhua: "Maria odottaa kyllä lasta. Mutta hän on neitsyt!!" Miesten nyrkit aukesivat ja kivet putosivat maahan kumahdellen.
Ällistynyt hiljaisuus rikkoutui jälleen, kun Joosef riensi Miriamin luo ja alkoi kuuluvalla äänellä kertoa äskeisestä enkelinäystään, joka vahvisti sen, että Maria odottaa Messiasta. "Mutta Messiashan syntyy Beetlehemissä eikä täällä!" kuului huutoja. Joosef jatkoi: "Kuten jokainen tietää, täällä kävi keisarin lähetti viime viikolla kertomassa, että jokainen menköön sukunsa kaupunkiin veroluetteloon merkittäväksi. Me lähdemme Beetlehemiin! Pyydän rakasta rabbiamme vihkimään Miriamin ja minut avioliittoon perjantaina ennen sapatin alkua ja olette kaikki tervetulleita!"
Joosef tempaisi rakkaan Miriamin syliinsä ja lähti. Mutta suuri miesjoukko jäi mikven pihalle hämmästyneenä keskustelemaan. He lähtivät vasta kun aurinko laski ja tähdet ja kuu ilmestyivät taivaalle. Rabbi avasi kotiovensa ja nähdessään vaimonsa, joka oli kysymäisillään, missä mies oli viipynyt ja että illallinen oli jo jäähtynyt, kun rabbi vaiensi hänet iloisella katseellaan. "Nyt tämä vasta mielenkiintoiseksi käy! Odotahan kun kerron" Ja he vetäytyivät keskustelemaan keittiöön etteivät herättäisi lapsia, jotka jo nukkuivat sikeästi.
KÄTKETTY MESSIAS X
Kesä kului kuten tavallisesti Nasaretin kylässä. Mutta yksi asia siellä aiheutti paljon salaista kuiskailua, joka lopulta ei enää ollutkaan niin salaista. Nuori kihlattu tyttö odottaa lasta, mutta häistä ei ole tietoakaan. Kaiken lisäksi sulhanen väittää, ettei ole lapsen isä, vaan että tyttö oli saanut enkelinäyn, että hän odottaa Messiasta. Tyttöä ei enää juuri näkynyt ulkosalla.
Ihmisten utelut lisäsivät Joosefin ahdistusta ja epävarmuutta. Lopulta hän ei enää kestänyt, vaan meni rabbi Benjaminin luo kysymään hänen mielipidettään asiasta. Keskustelu kesti pitkään. Sovittiin, että Joosef tulee seuraavana iltana uudelleen. Silloin päätettiin, että häitä lykätään ja ellei mitään erikoista tapahdu, mikä osoittaisi Miriamin puheet tosiksi, Joosef pikkuhiljaa jättäisi Miriamin. Mutta tämä uumoilu vain entisestään lisäsi Joosefin tuskaa.
Rabbin perheessä oli sinä iltana pitkä keskustelu Benjaminin ja Jehuditin välillä. Kun iltaruoka oli syöty ja lapset siunattu yölevolle, vanhemmat vetäytyivät keittiön pöydän ääreen pohtimaan Miriamin ja Joosefin asiaa perinpohjin. "Miriam on vietävä mikvelle tutkittavaksi, muuta ratkaisua en tähän voi ajatella!" sanoi Jehudit lopuksi ja sitten surullinen vanhurskas pariskunta lähti makuukamariin, jossa heidän lapsensa jo vetelivät sikeitä unia.
Ihmisten utelut lisäsivät Joosefin ahdistusta ja epävarmuutta. Lopulta hän ei enää kestänyt, vaan meni rabbi Benjaminin luo kysymään hänen mielipidettään asiasta. Keskustelu kesti pitkään. Sovittiin, että Joosef tulee seuraavana iltana uudelleen. Silloin päätettiin, että häitä lykätään ja ellei mitään erikoista tapahdu, mikä osoittaisi Miriamin puheet tosiksi, Joosef pikkuhiljaa jättäisi Miriamin. Mutta tämä uumoilu vain entisestään lisäsi Joosefin tuskaa.
Rabbin perheessä oli sinä iltana pitkä keskustelu Benjaminin ja Jehuditin välillä. Kun iltaruoka oli syöty ja lapset siunattu yölevolle, vanhemmat vetäytyivät keittiön pöydän ääreen pohtimaan Miriamin ja Joosefin asiaa perinpohjin. "Miriam on vietävä mikvelle tutkittavaksi, muuta ratkaisua en tähän voi ajatella!" sanoi Jehudit lopuksi ja sitten surullinen vanhurskas pariskunta lähti makuukamariin, jossa heidän lapsensa jo vetelivät sikeitä unia.
KÄTKETTY MESSIAS IX
Pieni Nasaretin kylä heräsi eloon. Ihmisiä läheisistä taloista juoksi koolle riemunkiljahduksin. Kylän asukkaista sekä joka kevät vierailevasta tutusta hunajakauppiaasta muulirattaineen koostuva matkue oli noussut ylös vuoren rinnettä ja lähestyi torina käytettyä aukiota. Anna kuuli äänet ja tuli katsomaan, mitä tapahtui ja samassa riemukseen huomasi Miriamin istuvan rattaisssa ja Aaronin ratsastavan aasinsa selässä kärryjen jäljessä.
Anna lähti iloissaan juoksemaan lastensa luo ja sulki syliinsä Mirjamin. Hän hämmentyi tuntiessaan Miriamin tukevoituneen vatsan. Hän halasi myös rakasta poikaansa Aaronia, joka nyt jäisi kotikylään asumaan. Ympärillä olevat naapuritkin tulivat tervehtimään palaavia nuoria. Jotkut heistä jäivät katsomaan Miriamin olemusta, jonka odottaminen alkoi jo selvästi näkyä.
Iloinen vastaanottajajoukko alkoi palata koteihinsa. Mutta eräs henkilö jäi kahden lapsensa kanssa seisomaan paikalleen ja katsoi Miriamin jälkeen hyvin mietteliäänä. Hän oli rabbi Benjaminin vaimo, joka oli pienten lasten sapattikoulun opettaja ja jolle Miriam oli ollut yksi parhaista ja rakkaimmista oppilaista. Jehudit lähti kotiinsa ja päätti olla puhumatta asiasta miehelleen, ainakaan vielä.
Kun Isä ja Joosef palasivat töistään kotiin ylös rinnettä, Aaron ja Miriam menivät heitä vastaan. Jälleennäkeminen oli riemullinen. Mutta Miriamin odotuksen jo näkyessä se aiheutti selvästi vaivautuneen ilmapiirin. Joosef yritti muistella, mitä Miriam oli kertonut enkelinäystä ja ajatteli keskustella siitä tytön kanssa saadakseen itsensä edelleen vakuuttuneeksi asian varmuudesta.
Kevät oli huumaavan kaunis kuten tavallista ja Nasaretin asukkaat jatkoivat tavanomaista elämäänsä kotikonnuillansa. Aaronkin lähti työhön Seforikseen, mutta hän mietti kuumeisesti, mitä muuta hän voisi tehdä ammatikseen. Mutta kun hän oli jo tottunut rakentaja, päivät toisensa jälkeen kuluivat eikä Aaron lopulta vaihtanut alaa, joka toi hänelle leivän pöytään. Aaron oli tavannut mieleisensä tytön, jota hän tapaili aina kun voi, eikä siksi kovin paljon aikaa enää viettänyt kotona vaan rakensi kiireellä omaa taloa.
Anna lähti iloissaan juoksemaan lastensa luo ja sulki syliinsä Mirjamin. Hän hämmentyi tuntiessaan Miriamin tukevoituneen vatsan. Hän halasi myös rakasta poikaansa Aaronia, joka nyt jäisi kotikylään asumaan. Ympärillä olevat naapuritkin tulivat tervehtimään palaavia nuoria. Jotkut heistä jäivät katsomaan Miriamin olemusta, jonka odottaminen alkoi jo selvästi näkyä.
Iloinen vastaanottajajoukko alkoi palata koteihinsa. Mutta eräs henkilö jäi kahden lapsensa kanssa seisomaan paikalleen ja katsoi Miriamin jälkeen hyvin mietteliäänä. Hän oli rabbi Benjaminin vaimo, joka oli pienten lasten sapattikoulun opettaja ja jolle Miriam oli ollut yksi parhaista ja rakkaimmista oppilaista. Jehudit lähti kotiinsa ja päätti olla puhumatta asiasta miehelleen, ainakaan vielä.
Kun Isä ja Joosef palasivat töistään kotiin ylös rinnettä, Aaron ja Miriam menivät heitä vastaan. Jälleennäkeminen oli riemullinen. Mutta Miriamin odotuksen jo näkyessä se aiheutti selvästi vaivautuneen ilmapiirin. Joosef yritti muistella, mitä Miriam oli kertonut enkelinäystä ja ajatteli keskustella siitä tytön kanssa saadakseen itsensä edelleen vakuuttuneeksi asian varmuudesta.
Kevät oli huumaavan kaunis kuten tavallista ja Nasaretin asukkaat jatkoivat tavanomaista elämäänsä kotikonnuillansa. Aaronkin lähti työhön Seforikseen, mutta hän mietti kuumeisesti, mitä muuta hän voisi tehdä ammatikseen. Mutta kun hän oli jo tottunut rakentaja, päivät toisensa jälkeen kuluivat eikä Aaron lopulta vaihtanut alaa, joka toi hänelle leivän pöytään. Aaron oli tavannut mieleisensä tytön, jota hän tapaili aina kun voi, eikä siksi kovin paljon aikaa enää viettänyt kotona vaan rakensi kiireellä omaa taloa.
maanantai 28. marraskuuta 2011
KÄTKETTY MESSIAS VIII
Elishevalle ei olisi mikään voinut olla suurempi lahja kuin että Anna-siskon Miriam-tytär saapui häntä tervehtimään ja auttamaan. Raskauskin alkoi olla jo pitkällä. He valmistelivat yhdessä kaikenlaista tarpeellista pientä tulokasta varten.
Miriamkin tunsi olonsa jotenkin erilaiseksi kuin ennen. Hän oli iloinen kun voi olla täällä tädin luona ja selvitellä ajatuksiansa ja oppia häneltä yhtä ja toista. Ja tädin sanojen mukaan Miriam oli hänelle verraton apu. Naapuritkin olivat saaneet kuulla, että Herra oli tehnyt suuria lapsettomalle iäkkäälle papinvaimolle. Jostakin syystä pappi Sakarias ei puhunut mitään, kirjoitti vain taululle sanottavansa, mutta hänen ilmeistään saattoi nähdä hänen kovasti iloitsevan.
Elishevan synnytys lähestyi. Onneksi naapurustossa oli vanha kokenut kätilö, joka aina välillä pistäytyi katsomassa todeten, että asiat olivat niinkuin pitikin. Joskus hän katseli Miriamia ajatuksissaan pitkään, mutta ei puhunut mitään.
Kevät oli tullut ja sateet jo miltei kokonaan lakanneet. Juudeanvuorten rinteet heilimöivät vihantana ja punaiset vuokot olivat täydessä kukassa. Tuuli kuljetti huumaavaa tuoksua ja mähiläiset pörräsivät ahkerasti. Pilvet olivat väistyneet ja linnut lauloivat kilpaa reviirejään suojellen. Mutta laulu sisälsi selvästi myös ylistystä Korkeimmalle!
Eräänä päivänä Aaron tuli yllättäen käymään. Hän ilmoitti, että tilanteet olivat käyneet hyvin vaikeiksi ja muurinrakennustyö piti keskeyttää. Näin olivat työnjohtajat ilmoittaneet. Kotiinpaluu olisi edessä heti tulevan viikon ensimmäisenä päivänä.
Miriamkin tunsi olonsa jotenkin erilaiseksi kuin ennen. Hän oli iloinen kun voi olla täällä tädin luona ja selvitellä ajatuksiansa ja oppia häneltä yhtä ja toista. Ja tädin sanojen mukaan Miriam oli hänelle verraton apu. Naapuritkin olivat saaneet kuulla, että Herra oli tehnyt suuria lapsettomalle iäkkäälle papinvaimolle. Jostakin syystä pappi Sakarias ei puhunut mitään, kirjoitti vain taululle sanottavansa, mutta hänen ilmeistään saattoi nähdä hänen kovasti iloitsevan.
Elishevan synnytys lähestyi. Onneksi naapurustossa oli vanha kokenut kätilö, joka aina välillä pistäytyi katsomassa todeten, että asiat olivat niinkuin pitikin. Joskus hän katseli Miriamia ajatuksissaan pitkään, mutta ei puhunut mitään.
Kevät oli tullut ja sateet jo miltei kokonaan lakanneet. Juudeanvuorten rinteet heilimöivät vihantana ja punaiset vuokot olivat täydessä kukassa. Tuuli kuljetti huumaavaa tuoksua ja mähiläiset pörräsivät ahkerasti. Pilvet olivat väistyneet ja linnut lauloivat kilpaa reviirejään suojellen. Mutta laulu sisälsi selvästi myös ylistystä Korkeimmalle!
Eräänä päivänä Aaron tuli yllättäen käymään. Hän ilmoitti, että tilanteet olivat käyneet hyvin vaikeiksi ja muurinrakennustyö piti keskeyttää. Näin olivat työnjohtajat ilmoittaneet. Kotiinpaluu olisi edessä heti tulevan viikon ensimmäisenä päivänä.
KÄTKETTY MESSIAS VII
Pieni karavaani oli saapunut Jerusalemiin ja kukin matkue mennyt omille teilleen. Aaron kulki rakentajien asuinpaikalle ja uninen Miriam kuuli, kuinka Aaron puhui muutamille tovereilleen jotakin. Hetken kuluttua he jo olivat ratsailla. Maria istui nyytteineen veljensä edessä hevosen selässä ja toveri toisella hevosella seurasi mukana ja niin he karauttivat kohti Ein Keremiä.
Vain noin puolta hetkeä myöhemmin he saapuivat Sakariaan talon pihaan ja hämmästynyt talonväki riensi heitä vastaan iloisesti huudahdellen. Aaron auttoi Miriamin alas satulasta ja syleili tätiään Elishevaa ja tämän miestä pappi Sakariasta. Pikku matkue toivotettin tervetulleeksi sisään, mutta Aaron kieltäytyi sanoen palaavansa heti takaisin Jerusalemiin, vain Maria jäisi.
Elisheva- täti johdatti uupuneen Miriamin sisälle taloon syleillen ja katsellen häntä huoneen valossa ihastellen ja ylistäen Jumalaa. Hän alkoi puhua. "Miten olen saanut tämän suuren armon, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni!? Siunattu olet sinä naisten joukossa ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Autuas olet sinä, joka uskoit sen sanan, joka sinulle on tullut Herralta!" Elisheva lopetti ja katsoi hämmästyneenä Miriamia ja jatkoi: "Kun äsken tervehdit minua ulkona, hypähti lapsi ilosta kohdussani! Miriam, sinä kannat Jumalan Poikaa, Messiasta!
Kuultuaan tätinsä sanat Miriam vuorostaan profetoi ja ylisti suurta Israelin Pyhää, joka oli tehnyt hänelle, alhaiselle, suuria. Nyt Miriam ymmärsi, miksi Herra oli lähettänyt hänet tänne. Missään muualla hän ei olisi voinut saada sellaista rohkaisua ja vahvistusta näylleen kuin täällä. Ei äiti turhaan ollut kertonut heidän elävän hyvin lähellä Jumalaa.
Vain noin puolta hetkeä myöhemmin he saapuivat Sakariaan talon pihaan ja hämmästynyt talonväki riensi heitä vastaan iloisesti huudahdellen. Aaron auttoi Miriamin alas satulasta ja syleili tätiään Elishevaa ja tämän miestä pappi Sakariasta. Pikku matkue toivotettin tervetulleeksi sisään, mutta Aaron kieltäytyi sanoen palaavansa heti takaisin Jerusalemiin, vain Maria jäisi.
Elisheva- täti johdatti uupuneen Miriamin sisälle taloon syleillen ja katsellen häntä huoneen valossa ihastellen ja ylistäen Jumalaa. Hän alkoi puhua. "Miten olen saanut tämän suuren armon, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni!? Siunattu olet sinä naisten joukossa ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Autuas olet sinä, joka uskoit sen sanan, joka sinulle on tullut Herralta!" Elisheva lopetti ja katsoi hämmästyneenä Miriamia ja jatkoi: "Kun äsken tervehdit minua ulkona, hypähti lapsi ilosta kohdussani! Miriam, sinä kannat Jumalan Poikaa, Messiasta!
Kuultuaan tätinsä sanat Miriam vuorostaan profetoi ja ylisti suurta Israelin Pyhää, joka oli tehnyt hänelle, alhaiselle, suuria. Nyt Miriam ymmärsi, miksi Herra oli lähettänyt hänet tänne. Missään muualla hän ei olisi voinut saada sellaista rohkaisua ja vahvistusta näylleen kuin täällä. Ei äiti turhaan ollut kertonut heidän elävän hyvin lähellä Jumalaa.
KÄTKETTY MESSIAS VI
Anna ja Eeli istuivat iltaa pienessä talossaan. Molemmat lapset olivat poissa ja se tuntui oudolta Marian iloisen rupattelun tauottua. Molemmat vanhemmat olivat allapäin.
"Onneksi Aaronin työt loppuvat pian ja he molemmat palaavat kotiin, ehkä jo keväällä!" huokaisi Eeli. "Mistä tiedät?" kysyi Anna ilahtuen. "Aaron kertoi monia asioita, joita hän ei uskaltanut paljastaa edes synagoogassa.."
Ovelta kuului tuttu koputus ja Eeli meni avaamaan tulevalle vävylleen. "Yksi huokailija lisää sopii tänne ihan hyvin!" vitsaili isä, mutta vakavoitui nähdessään Joosefin surkean ilmeen. Tulija istui tutulle paikalleen pöydän ääreen ja Anna kaatoi hänelle kuumaa teetä. Ulkona oli kova tuuli ja sade ja lämmin juoma teki hyvää kosteissa vaatteissa sisälle kiiruhtaneelle vävypojalle, jonka vierailu tuntui tavallistakin tervetulleemmalta.
"Olin juuri puhumassa Annalle miten Aaron kertoi asioiden olevan Jesrusalemissa. Tilanne on käymässä kerrassaan pahaksi.. Herodeksen sairaus on pahentunut..Aaron oli kuullut huhuja, että Herodes olisi surmauttanut joitakin pojistaan ja myös rakkaimman vaimonsa! Herodeksen mielikuvissa saattaa herätä epäilys ketä tahansa kohtaan ja sen ihmisen päivät ovat luetut. Kansa on hermostunut. Huhutaan, että suuri muurirakennelma jää ehkä kesken, jos tämä jatkuu.
Temppelihän on jo valmis. Annan siskon Elishevan mies Sakarias on myös mukana toimittamassa temppelipalvelusta, kuten tiedätkin. Hän kuuluu Abian osastoon, joka palvelee alkukesästä." Isä jäi ajatuksiinsa miettien, joka Miriam mahtaisi olla perillä Ein Kermissä.
"Niin, olen kuullut Aaronilta niistä valtavista järkäleistä, jotka ovat muurin alimmaisina kivinä. Hän kertoi Herodeksen nerokkaasta keinosta valmistaa ne ja tuoda paikalleen. Tätä vanhemmatkaan eivät olleet kuulleet ja Joosef rakentajana aivan innostui kertoessaan siitä. "No, rakentajat louhivat temppelialueen ja Golgatan teloituspaikan väliseltä Moorianvuoren kohdalta otetun kiviaineksen pylväiden muotoon, jotka sitten vieritetään paikalleen muurin perustuksiksi. Sitten louhinta jatkuu: yksi reuna hakataan suoraksi ja "pylväs" kaadetaan suoralle reunalleen. Sen jälkeen muut reunat hakataan suoriksi. Hakkaajat olivat kuulemma saaneet yhden kiven lähes paikoilleen, kun se yhtäkkiä valtavan työmäärän jälkeen halkesi käyttökelvottomaksi!"
Nyt Eelikin innostui. "Mikä rakentajanero!! Sääli, että sellainen pahuus on saanut yliotteen hänestä. Hänhän on täyttänyt Israelin epäjumaliensa patsailla!" "Toivottavasti Aaron palaa sieltä pian kotiin ja tuo Miriamin mukanaan!!" huokaisi äiti ja kaikki kolme jäivät syviin ajatuksiin.
"Onneksi Aaronin työt loppuvat pian ja he molemmat palaavat kotiin, ehkä jo keväällä!" huokaisi Eeli. "Mistä tiedät?" kysyi Anna ilahtuen. "Aaron kertoi monia asioita, joita hän ei uskaltanut paljastaa edes synagoogassa.."
Ovelta kuului tuttu koputus ja Eeli meni avaamaan tulevalle vävylleen. "Yksi huokailija lisää sopii tänne ihan hyvin!" vitsaili isä, mutta vakavoitui nähdessään Joosefin surkean ilmeen. Tulija istui tutulle paikalleen pöydän ääreen ja Anna kaatoi hänelle kuumaa teetä. Ulkona oli kova tuuli ja sade ja lämmin juoma teki hyvää kosteissa vaatteissa sisälle kiiruhtaneelle vävypojalle, jonka vierailu tuntui tavallistakin tervetulleemmalta.
"Olin juuri puhumassa Annalle miten Aaron kertoi asioiden olevan Jesrusalemissa. Tilanne on käymässä kerrassaan pahaksi.. Herodeksen sairaus on pahentunut..Aaron oli kuullut huhuja, että Herodes olisi surmauttanut joitakin pojistaan ja myös rakkaimman vaimonsa! Herodeksen mielikuvissa saattaa herätä epäilys ketä tahansa kohtaan ja sen ihmisen päivät ovat luetut. Kansa on hermostunut. Huhutaan, että suuri muurirakennelma jää ehkä kesken, jos tämä jatkuu.
Temppelihän on jo valmis. Annan siskon Elishevan mies Sakarias on myös mukana toimittamassa temppelipalvelusta, kuten tiedätkin. Hän kuuluu Abian osastoon, joka palvelee alkukesästä." Isä jäi ajatuksiinsa miettien, joka Miriam mahtaisi olla perillä Ein Kermissä.
"Niin, olen kuullut Aaronilta niistä valtavista järkäleistä, jotka ovat muurin alimmaisina kivinä. Hän kertoi Herodeksen nerokkaasta keinosta valmistaa ne ja tuoda paikalleen. Tätä vanhemmatkaan eivät olleet kuulleet ja Joosef rakentajana aivan innostui kertoessaan siitä. "No, rakentajat louhivat temppelialueen ja Golgatan teloituspaikan väliseltä Moorianvuoren kohdalta otetun kiviaineksen pylväiden muotoon, jotka sitten vieritetään paikalleen muurin perustuksiksi. Sitten louhinta jatkuu: yksi reuna hakataan suoraksi ja "pylväs" kaadetaan suoralle reunalleen. Sen jälkeen muut reunat hakataan suoriksi. Hakkaajat olivat kuulemma saaneet yhden kiven lähes paikoilleen, kun se yhtäkkiä valtavan työmäärän jälkeen halkesi käyttökelvottomaksi!"
Nyt Eelikin innostui. "Mikä rakentajanero!! Sääli, että sellainen pahuus on saanut yliotteen hänestä. Hänhän on täyttänyt Israelin epäjumaliensa patsailla!" "Toivottavasti Aaron palaa sieltä pian kotiin ja tuo Miriamin mukanaan!!" huokaisi äiti ja kaikki kolme jäivät syviin ajatuksiin.
tiistai 22. marraskuuta 2011
KÄTKETTY MESSIAS V
Vasta sapatin aamuauringon heikko kajastus näkyi itäisellä taivaalla, kun Miriam havahtui äidin lähtöön ulos ovesta. Tapansa mukaan äiti meni tuvan seinustan penkille mukanaan rukouskirja, josta hän ikäänkuin lauleli rukouksia kauniilla äänellään. Äitihän on ylipappi Aaronin sukua ja varmaan sieltä periytyy hänen kaipuunsa olla Kaikkivaltiaan lähellä.
Samantien Miriam jo nukahti uudelleen. Mutta äidin rukoillessa ääneen läheisten puiden linnutkin heräsivät ja yhtyivät Annan rukouksiin voimakkaalla liverryksellä. Anna tunsi sieraimissaan öisen sateen tuoman raikkauden ja laajojen rinteiden kukkien, erityisesti laventelin, tuoksun.
Aamu oli jo pitkällä, kun Miriam seuraavan kerran heräsi äidin ja isän keskusteluun, mutta hän tahtoi vielä venytellä ja viivytellä vuoteessa. Lopulta nousi ja puki yllensä sapattihameen sekä villasta valmistetun puseron, sillä päivätkin alkoivat olla jo hyytävän kylmiä Nasaretin kukkuloilla. Hän kampasi pitkät kiiltävät hiuksensa päälaelle kauniiksi sykeröksi. Maria oli aika pieni ja hän ajatteli kampauksen tekevän hänestä vähän kookkaaman ja aikuisemman näköisen.
Maria astui ulos makuusopestaan ja tervehti vanempiaan iloisesti: "Hag sameach!" Joka tarkoitti iloista juhlaa! Vanhemmat vastasivat hymyillen "Hanukka sameach!" Aaronin raskas hengitys ilmaisi hänen vielä nukkuvan. Kova työ temppelillä ja matkan rasitus vaativat veronsa. Kahdeksanhaarainen kynttilänjalka seitsemine kynttilöineen oli sytyttämättä pöydällä, jolle äiti oli kattanut iltaiset perunaletut ja hunajaleivonnaiset. Kanaruoka syötäisiin vasta iltapäivällä ennen synagoogaan lähtöä.
Samantien Miriam jo nukahti uudelleen. Mutta äidin rukoillessa ääneen läheisten puiden linnutkin heräsivät ja yhtyivät Annan rukouksiin voimakkaalla liverryksellä. Anna tunsi sieraimissaan öisen sateen tuoman raikkauden ja laajojen rinteiden kukkien, erityisesti laventelin, tuoksun.
Aamu oli jo pitkällä, kun Miriam seuraavan kerran heräsi äidin ja isän keskusteluun, mutta hän tahtoi vielä venytellä ja viivytellä vuoteessa. Lopulta nousi ja puki yllensä sapattihameen sekä villasta valmistetun puseron, sillä päivätkin alkoivat olla jo hyytävän kylmiä Nasaretin kukkuloilla. Hän kampasi pitkät kiiltävät hiuksensa päälaelle kauniiksi sykeröksi. Maria oli aika pieni ja hän ajatteli kampauksen tekevän hänestä vähän kookkaaman ja aikuisemman näköisen.
Maria astui ulos makuusopestaan ja tervehti vanempiaan iloisesti: "Hag sameach!" Joka tarkoitti iloista juhlaa! Vanhemmat vastasivat hymyillen "Hanukka sameach!" Aaronin raskas hengitys ilmaisi hänen vielä nukkuvan. Kova työ temppelillä ja matkan rasitus vaativat veronsa. Kahdeksanhaarainen kynttilänjalka seitsemine kynttilöineen oli sytyttämättä pöydällä, jolle äiti oli kattanut iltaiset perunaletut ja hunajaleivonnaiset. Kanaruoka syötäisiin vasta iltapäivällä ennen synagoogaan lähtöä.
maanantai 14. marraskuuta 2011
KÄTKETTY MESSIAS IV
Aaronin syvä kuorsaus kuului hänen makuusopestaan, mutta isä ja äiti valvoivat vielä. Äiti keräsi astioita pöydästä ja Maria laittoi lopun ruoan maljaan, sulki sen kannen ja vei sen sitten ulkokomeroon, jossa se säilyisi kylmänä vielä huomiseenkin. Maria muisti samassa, mitä enkeli oli lisäksi sanonut: että iäkäs Elisheva-tätikin odottaa lasta ja on kuudennella kuukaudella.
Vanhemmat ilahtuivat kovasti. Kivi putosi Eelin harteilta. Hän sanoi vaimolleen: "Menköön Maria nyt katsomaan vanhinta siskoasi! Jos hän on raskaana kuudennella kuukaudella, niin siitä tiedämme, että Maria on puhunut totta! Lankosi Sakarias on hänen tukenaan, mutta olisihan Marian apu nyt varmasti tervetullutta!" "Ajatella, minkä armon hän on saanut, jos uutinen pitää paikkansa. Silloin hänen lapsettomuutensa häpeä on iäksi poistettu sisareni yltä!" jatkoi äiti.
Maria oli jo nukahtamaisillaan, kun hän vielä kuuli vanhempiensa suunnittelevan hänen matkaansa samaan retkueeseen, jossa Aaronkin palaa Jerusalemiin. Sakarias ja Elishevahan asuvat vain noin kolmenkymmenen vakomitan päässä Pyhästä kaupungista.
Joosefin tullessa kotiinsa hänen isänsä jo nukkui sikeästi. Joosef sytytti kynttilän ja istui pöydän ääressä ajatuksissaan. Rakas Maria ilmeisesti odottaa Messiasta. Luotan Mariaan. Varmasti hän puhui totta! Tietysti hän puhuu totta!
Joosef sammutti kynttilän ja näki ikkunasta monen talon ikkunoiden jo pimenneen niiden väen käytyä nukkumaan sapatin rauhassa.
Vanhemmat ilahtuivat kovasti. Kivi putosi Eelin harteilta. Hän sanoi vaimolleen: "Menköön Maria nyt katsomaan vanhinta siskoasi! Jos hän on raskaana kuudennella kuukaudella, niin siitä tiedämme, että Maria on puhunut totta! Lankosi Sakarias on hänen tukenaan, mutta olisihan Marian apu nyt varmasti tervetullutta!" "Ajatella, minkä armon hän on saanut, jos uutinen pitää paikkansa. Silloin hänen lapsettomuutensa häpeä on iäksi poistettu sisareni yltä!" jatkoi äiti.
Maria oli jo nukahtamaisillaan, kun hän vielä kuuli vanhempiensa suunnittelevan hänen matkaansa samaan retkueeseen, jossa Aaronkin palaa Jerusalemiin. Sakarias ja Elishevahan asuvat vain noin kolmenkymmenen vakomitan päässä Pyhästä kaupungista.
Joosefin tullessa kotiinsa hänen isänsä jo nukkui sikeästi. Joosef sytytti kynttilän ja istui pöydän ääressä ajatuksissaan. Rakas Maria ilmeisesti odottaa Messiasta. Luotan Mariaan. Varmasti hän puhui totta! Tietysti hän puhuu totta!
Joosef sammutti kynttilän ja näki ikkunasta monen talon ikkunoiden jo pimenneen niiden väen käytyä nukkumaan sapatin rauhassa.
KÄTKETTY MESSIAS III
Aaronin pesydyttyä takapihan kaivolla ja vaihdettua puhtaat vaatteet ylleen isä ja hän olivat keskittyneet keskusteluun äidin ja Marian valmistellessa ruokapöytää sapattileipineen ja kynttelikköineen. Isä lähinnä kyseli ja Aaron kertoili, mitä Jerusalemiin ja temppelirakennukselle kuului. Aaron kuvaili, miten sanomattoman loistokas temppeli jo oli ja vielä sitä lisää viimeisteltiin. Isä kuului mainitsevan Herodeksen julmuuksista, joista monta hän saanee anteeksi rakennettuaan niin hienon temppelin juutalaisille! "Sopisi nyt Messiaan tulla!!" Molemmat huusivat yhtaikaa "Aamen!!"
Mutta Aaron vakavoitui ja alkoi kertoa miten rabbit ja oppineet ovat laskeneet Danielinkirjan mukaan, että Messiaan saapumisen aika onkin juuri nyt! Isä odotti henkeään pidätellen. Olihan meidänkin kylän rabbi näin sanonut, mutta isä oli ajatellut hänen puhuvan vain unelmistaan ja toiveistaan..
Ruokapöytä oli valmistettu. Samassa Joosef astui sisään iloisena ja miehekkäänä juhlavaatteissaan ilmoittaen, että kaksi tähteä oli syttynyt taivaalle! Hän riensi suutelemaan morsiamensa poskea. Heidän rakastavat katseensa kohtasivat, kunnes oli siirryttävä pöytään jokainen totutulle paikalleen.
Rukousten jälkeen ihanalta maistuvan ruoan ääressä keskustelu Messiaasta jatkui. Marian posket hehkuivat jännityksestä. Pian he kaikki kuulisivat sen suuren uutisen ja riemuitsisivat hänen kanssaan. Maria yritti saada sanotuksi asiansa joka kerta, kun tuli pieni miettimistauko miesten keskusteluun. Mutta aina joku jatkoi siitä, mihin oli jäänyt keskustellessaan Messiaan ajan ihanuudesta ja Hänen kuninkuutensa valtavuudesta. "Tulee roomalaisille äkkilähtö täältä!" sanoi isä ja kaikki nauroivat makeasti. Äiti katsoi välillä Mariaa päätään puistaen kuin sanoakseen: "Anna miesten hoitaa tällaiset keskustelut!"
Pian Marialla oli jo kyyneleet silmissä, kun hän korotti äänensä pienen tauon aikana ja melkein huusi: "Mutta jonkunhan täytyy synnyttää Messias!! Kuka tuo nainen on?!" Maria oli saanut asiansa alulle eikä aikonut luovuttaa ennenkuin olisi saanut sen kerrotuksi kokonaan. "Minulle on sattunut ihme! Kuunnelkaa! Pyhä enkeli ilmestyi minulle kaivolla, kun olin vettä hakemassa ja sanoi, että minä synnyttäisin Messiaan!!" Miesten suut jäivät auki, kun he katsoivat Mariaa hölmistyneinä. "Mitä sinä lapsi puhut?!" sai isä sanotuksi. "Enkeli kertoi, että hänen nimekseen tulisi Jeshua ja hänellä olisi suuri valta aina pakanakansoja myöten!" jatkoi Maria ja odotti, että kohta koko hänen rakas perheensä puhkeaisi raikuvaan riemuun.
Mutta uutinen päinvastoin tyrehdytti keskustelun. Isä ja äiti katselivat toisiaan eikä Aaronkaan osannut sanoa mitään, katseli vain riemuitsevaa Mariaa. Joosef halusi puhua Marian kanssa kahden ja he menivät ulos majan seinustalla olevalle penkille istumaan. Yö oli viileä ja kirkkaat tähdet loistivat taivaalla ja puolikuu oli noussut valaisten koko Nasaretin korkeaa ylänköä. Joosef otti rakasta Mariaansa kädestä ja pyysi häntä kertomaan oikein tarkasti ihan kaiken siitä, mitä kaivolla oli tapahtunut. Äiti toi Marialle lämpimän viitan ja kehotti palaamaan pian sisälle. Viheriöivän rinteen kukkien tuoksu tuntui voimakkaana heidän sieraimiinsa. Joosef kietoi viitan hennon Marian ympärille ja veti hänet lämpöiseen kainaloonsa. Joosef rakasti hänen sinisiä silmiään ja mustaa pitkää tukkaansa, mutta eniten hän ihaili Marian luonnetta: siinä oli jotain niin sanomattoman suloista ja puhdasta.
Rakastavaiset istuivat penkillä hyvän tovin uppoutuneina herkeämättä keskusteluun, joka heille molemmille oli elintärkeä. Marialle se oli valtavan taivaallisen kohtaamisen kertomista ja Joosefille pienimpienkin yksityiskohtien kyselemistä kuin hälventääkseen kaiken mahdollisen epäilyksen, joka hänelle saattaisi tulla mieleen. Maria vaikutti uskottavalta. Hän ei ollut koskaan puhunut muuta kuin totta. Joosef mietti. "Jos minä uskon, mutta toiset saavat pääni kääntymään.. Entä rabbi, uskoisiko hän? Minun täytyy jossakin vaiheessa puhua hänen kanssaan.."
Perhe oli käymässä levolle. Aaron jo nukkui rankan kotimatkan väsymystä pois ja äiti kutsui Mariankin sisälle. Hiukan hämmentynyt tyttö hyvästeli sulhasensa, joka syvissä ajatuksissaan lähti kulkemaan kotiaan kohti. Mariaa paleli, mutta hän odotteli, kunnes Joosef ennen tien vasemmalle kääntyvää mutkaa vielä kerran kääntyisi ja huiskuttaisi Marialle tapansa mukaan. Niin nytkin. Maria oli hyvillään siitä, että Joosef ikääntyvän puuseppäisänsä kanssa asui niin lähellä, että tapaamiset onnistuivat sapattinakin. Maria pujahti sisälle ja sulki oven jälkeensä.
Mutta Aaron vakavoitui ja alkoi kertoa miten rabbit ja oppineet ovat laskeneet Danielinkirjan mukaan, että Messiaan saapumisen aika onkin juuri nyt! Isä odotti henkeään pidätellen. Olihan meidänkin kylän rabbi näin sanonut, mutta isä oli ajatellut hänen puhuvan vain unelmistaan ja toiveistaan..
Ruokapöytä oli valmistettu. Samassa Joosef astui sisään iloisena ja miehekkäänä juhlavaatteissaan ilmoittaen, että kaksi tähteä oli syttynyt taivaalle! Hän riensi suutelemaan morsiamensa poskea. Heidän rakastavat katseensa kohtasivat, kunnes oli siirryttävä pöytään jokainen totutulle paikalleen.
Rukousten jälkeen ihanalta maistuvan ruoan ääressä keskustelu Messiaasta jatkui. Marian posket hehkuivat jännityksestä. Pian he kaikki kuulisivat sen suuren uutisen ja riemuitsisivat hänen kanssaan. Maria yritti saada sanotuksi asiansa joka kerta, kun tuli pieni miettimistauko miesten keskusteluun. Mutta aina joku jatkoi siitä, mihin oli jäänyt keskustellessaan Messiaan ajan ihanuudesta ja Hänen kuninkuutensa valtavuudesta. "Tulee roomalaisille äkkilähtö täältä!" sanoi isä ja kaikki nauroivat makeasti. Äiti katsoi välillä Mariaa päätään puistaen kuin sanoakseen: "Anna miesten hoitaa tällaiset keskustelut!"
Pian Marialla oli jo kyyneleet silmissä, kun hän korotti äänensä pienen tauon aikana ja melkein huusi: "Mutta jonkunhan täytyy synnyttää Messias!! Kuka tuo nainen on?!" Maria oli saanut asiansa alulle eikä aikonut luovuttaa ennenkuin olisi saanut sen kerrotuksi kokonaan. "Minulle on sattunut ihme! Kuunnelkaa! Pyhä enkeli ilmestyi minulle kaivolla, kun olin vettä hakemassa ja sanoi, että minä synnyttäisin Messiaan!!" Miesten suut jäivät auki, kun he katsoivat Mariaa hölmistyneinä. "Mitä sinä lapsi puhut?!" sai isä sanotuksi. "Enkeli kertoi, että hänen nimekseen tulisi Jeshua ja hänellä olisi suuri valta aina pakanakansoja myöten!" jatkoi Maria ja odotti, että kohta koko hänen rakas perheensä puhkeaisi raikuvaan riemuun.
Mutta uutinen päinvastoin tyrehdytti keskustelun. Isä ja äiti katselivat toisiaan eikä Aaronkaan osannut sanoa mitään, katseli vain riemuitsevaa Mariaa. Joosef halusi puhua Marian kanssa kahden ja he menivät ulos majan seinustalla olevalle penkille istumaan. Yö oli viileä ja kirkkaat tähdet loistivat taivaalla ja puolikuu oli noussut valaisten koko Nasaretin korkeaa ylänköä. Joosef otti rakasta Mariaansa kädestä ja pyysi häntä kertomaan oikein tarkasti ihan kaiken siitä, mitä kaivolla oli tapahtunut. Äiti toi Marialle lämpimän viitan ja kehotti palaamaan pian sisälle. Viheriöivän rinteen kukkien tuoksu tuntui voimakkaana heidän sieraimiinsa. Joosef kietoi viitan hennon Marian ympärille ja veti hänet lämpöiseen kainaloonsa. Joosef rakasti hänen sinisiä silmiään ja mustaa pitkää tukkaansa, mutta eniten hän ihaili Marian luonnetta: siinä oli jotain niin sanomattoman suloista ja puhdasta.
Rakastavaiset istuivat penkillä hyvän tovin uppoutuneina herkeämättä keskusteluun, joka heille molemmille oli elintärkeä. Marialle se oli valtavan taivaallisen kohtaamisen kertomista ja Joosefille pienimpienkin yksityiskohtien kyselemistä kuin hälventääkseen kaiken mahdollisen epäilyksen, joka hänelle saattaisi tulla mieleen. Maria vaikutti uskottavalta. Hän ei ollut koskaan puhunut muuta kuin totta. Joosef mietti. "Jos minä uskon, mutta toiset saavat pääni kääntymään.. Entä rabbi, uskoisiko hän? Minun täytyy jossakin vaiheessa puhua hänen kanssaan.."
Perhe oli käymässä levolle. Aaron jo nukkui rankan kotimatkan väsymystä pois ja äiti kutsui Mariankin sisälle. Hiukan hämmentynyt tyttö hyvästeli sulhasensa, joka syvissä ajatuksissaan lähti kulkemaan kotiaan kohti. Mariaa paleli, mutta hän odotteli, kunnes Joosef ennen tien vasemmalle kääntyvää mutkaa vielä kerran kääntyisi ja huiskuttaisi Marialle tapansa mukaan. Niin nytkin. Maria oli hyvillään siitä, että Joosef ikääntyvän puuseppäisänsä kanssa asui niin lähellä, että tapaamiset onnistuivat sapattinakin. Maria pujahti sisälle ja sulki oven jälkeensä.
SALATTU MESSIAS II
Pian Maria juoksi jo ylös rinnettä hunaja-astia kädessään. Montaa sanaa hän ei ehtinyt Januan kanssa vaihtaa, vaikka vanhus oli varmaan yksinäinen vuorenrinteen majassaan, jonka lähellä hänen mehiläiskennonsa sijaitsivat. Maria ei tiennyt hänestä muuta kuin että hän oli tullut jostakin kaukaa silkkitietä pitkin, poikennut Merentielle ja mieltynyt Nasaretin kaakkoisrinteeseen, koska arveli, että tuo alue soveltuisi hyvin hänen ammattiinsa mehiläishoitoon.
Syrjäsilmällä Maria havaitsi rinteen jo viheriöivän alkaneen sadekauden seurauksena. Moni kasvi oli kukassa ja hunaja siis vastavalmistunutta. Tulisikohan Aaron tänään, hän mietti. Hänen veljensä oli Jerusalemissa rakentamassa Herodeksen remppelin viimeistä vaihetta ja oli lähettänyt sanaa, että ennen Hanukkaa tulisi kotiin käymään. Hän ehtisikin viimehetkessä, sillä tuo iloinen juhla alkaa jo kahden tunnin kuluttua!
Jospa Aaron tulisi ja saisin kertoa koko perheelle, että minä odotan Messiasta!! Messiasta!!!
Koko vuori kaikui, kun hän huusi tuon ihmeellisen sanan: Messiasta!!!
Maria läheni vuoren laella olevaa kotikyläänsä ja samassa riemukseen näki, että pieni karavaani matkalaisia oli saapunut ja paljon kyläläisiä oli heitä tervehtimässä. Isäkin oli paraiksi tullut työpaikaltaan Seforiksesta ja tervehti Aaronia, samoin äiti, joka kuitenkin lähti jo edeltä juoksemaan kotiin varmaan valmistamaan piirasta, johon Maria sopivasti toi hunajan. Maria palasi kiireesti ulos veljensä Aaronin luo, joka avosylin riensi pikkusiskoaan tervehtimään.
Syrjäsilmällä Maria havaitsi rinteen jo viheriöivän alkaneen sadekauden seurauksena. Moni kasvi oli kukassa ja hunaja siis vastavalmistunutta. Tulisikohan Aaron tänään, hän mietti. Hänen veljensä oli Jerusalemissa rakentamassa Herodeksen remppelin viimeistä vaihetta ja oli lähettänyt sanaa, että ennen Hanukkaa tulisi kotiin käymään. Hän ehtisikin viimehetkessä, sillä tuo iloinen juhla alkaa jo kahden tunnin kuluttua!
Jospa Aaron tulisi ja saisin kertoa koko perheelle, että minä odotan Messiasta!! Messiasta!!!
Koko vuori kaikui, kun hän huusi tuon ihmeellisen sanan: Messiasta!!!
Maria läheni vuoren laella olevaa kotikyläänsä ja samassa riemukseen näki, että pieni karavaani matkalaisia oli saapunut ja paljon kyläläisiä oli heitä tervehtimässä. Isäkin oli paraiksi tullut työpaikaltaan Seforiksesta ja tervehti Aaronia, samoin äiti, joka kuitenkin lähti jo edeltä juoksemaan kotiin varmaan valmistamaan piirasta, johon Maria sopivasti toi hunajan. Maria palasi kiireesti ulos veljensä Aaronin luo, joka avosylin riensi pikkusiskoaan tervehtimään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)