Moni perhe Nasaretissa valmistautui Lehtimajanjuhlamatkalle Jerusalemiin. Joosef ja Miriamkin tekivät matkavalmisteluja. Mutta koska Mirjamin raskaus oli jo pitkällä, he päättivät viettää vain päivän Jerusalemissa ja jatkaa hetimiten kohti Beetlehemiä. Jerusalemhan olisi varmasti kansoitettu ja synnytys siellä olisi mahdoton ajatus.
Joukko matkalaisia aaseineen, hevosineen, nyytteineen, miehiä, naisia, tyttöjä, poikia suuntasi matkansa kohti juhlivaa Jerusalemia. He tiesivät Sanasta, että ne ovat autuaita, joilla on mielessänsä pyhät matkat. Siksi mieliala retkueessa matkan rasituksista huolimatta oli iloinen, jopa hilpeä. Tässä joukossa oli myös Joosef nuoren vaimonsa Miriamin kanssa. Aaron oli lainannut aasinsa siskoaan varten, sanoi kyllä jaksavansa vaeltaa sen matkan jalankin.
Kun vihdoin alettiin nousta rinteitä ylös Juudean ylängöille ja lopulta vuorille, tunnelma kohosi entisestään ja matkalaiset alkoivat laulaa psalmien matkalauluja. Joosef seurasi vaivihkaa Mariaa, joka oli tavanomaista hiljaisempi ja sen aviomies hyvin ymmärsi. Lopulta Miriam ei toivonut mitään muuta kuin etttä he pääsisivät johonkin lepäämään.
Mutta kaupunki oli ylikansoitettu. Miriam ei ollut ikinä nähnyt näin paljon kansaa yhdellä kertaa. Ei näyttänyt olevan mitään mahdollisuutta päästä mihinkään majoitukseen. Jotkut asuivat teltoissaan kaupungin muurien ulkopuolella. Eräs nainen näki tilanteen ja kysyi eikö heillä ollut majapaikkaa ja antoi heidän majoittua talonsa kuistille. Aamulla hän ammensi heille kaivostansa vettä. Nautittuaan leipää ja kuivattua kalaa ja vettä aamiaiseksi, he jo kohta olivat noin 5 hetkeä kestävällä matkalla alas Beetlehemiin. Matkan aikana Joosef piti muutaman lepotauon, jotta uupunut Miriam sai mahdollisuuden nukkua hetken joidenkin tien varrella kasvavien oliivipuiden katveessa.
"Joosef rakas, minulla olisi yksi pyyntö!" "No mikä?" kysyi mies. "Voisimmeko paluumatkan tehdä Ein Keremin kautta? Olisin niin mielelläni mennyt katsomaan Elishevaa ja Sakariasta ja heidän puolivuotiasta vauvaansa!" "Hyvä ajatus, tehdään niin!" vastasi Joosef ja matka jatkui taas hiljaisuuden vallitessa.
Joosef toivoi ja rukoili, ettei synnytys tapahtuisi matkan aikana. Muitakin matkueita oli menossa kohti Beetlehemiä varmaan verotusta varten kuten hekin, mutta löytyisikö mistään ketään auttamaan synnytyksessä. Onneksi Joosefin isän nuoremman sisaren talo sijaitsi kylän pohjoispäässä, joten sinne saisimme majoittua rauhassa, hän ajatteli.
Lähestyttäessä Beetlehemiä molemmilla puolilla tietä olivat todella suuret lammaslaumat paimenineen. Nasaretin pieni katras, jonka paimen vei aina talveksi läheiseen luolaan ja poltti nuotiota kylminä päivinä luolan edessä, ei ollut kuin häviävän pieni osa noista suunnattomista laiduntavista laumoista. Joosef kertoi, että niistä täysin virheettömät vuoden vanhat pässit viedään uhreiksi ja ruoaksi juhlille Jerusalemiin ja emolampaat vuorten luoliin talveksi mukanaan juuri synnyttämänsä uudet karitsat ensi vuoden juhlia varten.
Kaukana siinti jo Beetlehemin kylän pohjoisimmat talot joukossa Joosefin isän, Jaakovin, veljen Naatanin ja hänen vaimonsa Esterin talo ja Joosef huokaisi helpotuksesta. Vain yhden hetken matka ja olisimme perillä. Maria tosin näytti jo tuskaiselta. Joosef rukoili. Alettiin nousta pientä mäkeä ylös. "Lapsivesi tuli!" voihkaisi Miriam. Ja tuntui kuin aasintammakin olisi tajunnut sen, kun se aivankuin nopeutti askeleitaan ylös mäkeä.
Varmaan heidän lähestymisensä oli huomattu, koska Ester seisoi mäellä talon ulkopuolella ja viittoili huivillaan molemmin käsin. Joosef otti Miriamin käsivarsilleen ja kiirehti kohti jo niin lähellä olevaa päämäärää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti