Miriam ja Joosef ja Jeshua - poika olivat onnellisia lähestyessään pitkään matkattuaan tuttua Nasaretinvuorta vanhalla aasillaan. Jeshua juoksenteli aasin vierellä isänsä perässä. Miriam istui juhdan selässä. Hän odotti jo pientä siskoa tai veljeä Jeshualle. Joosefin ohimoille oli ilmaantunut muutama harmaa hius, mutta rakentajantyöt Egyptin Aleksandriassa olivat pitäneet hänet vahvana voimiltaan. Joosef muisteli Aleksandrian suurta synagoogaa, jossa saarna ei kuulunut hallin perälle saakka, vaan avustaja juoksi sinne toistamaan rabbin sanat. Siinäpä onkin kertomista Nasaretin väelle, hän mietti. Sitten hänen ajatuksensa siirtyivät hänen rakentamaansa kotiin, joka oli heitä varten ollut tyhjillään ja nyt saisi vihdoin heidät asukkaikseen.
Myös Miriam ajatteli tulevaa kotia. He olivat usein vierailleet siellä sen ollessa vielä keskeneräinen, joten Miriam tiesi, miten kaunis ja taidokas se oli ja miten rakkaudella Joosef oli sitä heille rakentanut.
Samassa he havahtuivat ajatuksistaan kuullessaan takaa kaukaa hevosen laukan ääntä. Vaistomaisesti Joosef nosti pikku Jeshuan Miriamin eteen aasin selkään ja peitti hänet äitinsä viitan alle.
Mutta heidän säikähdyksensä oli turha. Tulija oli heidän tuttunsa Nasaretista. Mies pysähtyi tervehtimään heitä innokkaasti huomattuaan, keitä he olivat. Nyt pikku Jeshuakin esiteltiin hänelle. Mutta samassa mies huudahti menevänsä hetimiten viemään ilouutisia perille Nasaretiin. Hän karautti hevosensa laukkaan ja tuulen lailla kiiti kiemurtelevan tien ylös rinnettä.
Pieni palaava perhe liikkui rauhallisesti ylös jyrkkää polkua. Tuntui, että aasi tajusi myös, että kotiin ollaan tulossa, sillä se ei yhtään hiljentänyt vauhtiaan mäessä. Joosef ja Miriam vilkaisivat vähän väliä toisiaan onnellisen näköisinä. Pieni Jeshua oli taas laskeutunut kävelemään aasin vierelle pitäen kiinni sen valjaista.
Silloin he huomasivat jonkun juoksevan mäkeä alas musta takki liehuen. -Sehän näyttää aivan Nasaretin rabbilta! Ja toden totta, iloinen rabbi huuteli jo kaukaa tervehdyksiä ja tervetulotoivotuksia. Hiukan harmaantunut, mutta muuten hän oli aivan kuin ennen! Tukeva rabbi lähestyy reippaasti kävellen ja hengitystään tasaillen.
- Rakkaat lapset, tervetuloa kotiin! Miriam, siunattu ole sinä äiti Israelissa! Olen niin odottanut teitä! Joosef, esittelehän minulle poikasi! Sanoit silloin, että hänen nimekseen tulee Jeshua Immanuel. - Kyllä, tässä on Jeshua, 5 - vuotias! sanoi Joosef ylpeänä. - Jeshua, tässä on meidän kylän rabbi Benjamin, sinun rabbisi! Jeshua katseli hymyillen mustapukuista miestä, jonka iloiset silmät tuikkivat ystävällisesti.
Rabbi otti Jeshuan syliinsä ja heilautti pojan hartioillensa ja pitäen kiinni hänen käsistään lähti kulkemaan mäkeä ylös. - Asser kertoi kaikille tulostanne! Koko kylän väki saattaa olla siellä pian teitä vastassa! sanoi rabbi ja omaa Messiastaan harteillaan kantaen lähti johdattamaan pikku perhettä kohti Nasaretin kotikylää.
perjantai 30. joulukuuta 2011
KÄTKETTY MESSIAS XXII
Rabbi Benjamin kulki mustassa juhlapuvussaan ja hatussaan synagogan aamujumalanpalvelukseen kainalossaan muutamia kirjakääröjä. Hän oli hyvin valmistautunut, sillä hän tiesi, että jälleen virallisen osuuden päätyttyä hän kohtaa monta innokasta kysymystä Messiaasta. Monet juhlapukuiset nuorukaiset istuivat jo pyhään kokoontumispaikkaan rabbin talosta johtavan tien varren kiviaidoilla ja liittyivät heti opettajansa seuraan haluten hyödyntää jokaisen varhaisen sapattiaamun hetken kuullakseen jos mahdollista sanan opettajansa huulilta.
Osa väestä poistui Jumalanpalveluksen jälkeen, mutta suurin osa jäi vielä istumaan, kuten tavaksi oli tullut sen jälkeen, kun noita ihmeellisiä tapahtumia alkoi ilmetä Nasaretin kylässä. Nuorimpien ryhmä ei kauan pystynyt hillitsemään itseään, vaan joku sieltä jo kuiskasi: - Rabbi, kerro meille Messiaasta! Koko sali hiljeni ja kaikkien katseet olivat käännetyt rakastettuun hengelliseen johtajaan päin.
- Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden, jotka asuvat kuolemanvarjon maassa, niille loistaa valkeus. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja Hänen nimensä on: Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas, sanoo Jesaja. Ja Jeremia puhuu näin: Tämä on Hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan: Herra on meidän vanhurskautemme! Messias on siis Jumala, Jumalan Poika, Herra. Hän syntyy neitseestä, kertoo Jesaja ja että neitsyt nimittää Hänet Immanueliksi, joka siis tarkoittaa, että Jumala on meidän kanssamme. Hänen alkuperänsä on hamasta muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista, sanoo Miika. Kaikki läsnäolijat kuuntelivat jännittyneinä henkeänsä pidätellen. Rabbi hiljeni hetkeksi.
Sitten hän huokasi syvään ja sanoi: - Me hylkäämme Messiaan! Salissa kävi kohahdus, vastalauseet, anovat kuiskaukset siitä, etteihän se pidä paikkaansa, risteilivät salissa. -Messias on kulmakivi! Me, rakentajat, hylkäämme sen! Näin kerrotaan profeetta Jesajan kirjassa, että Messiaasta, kulmakivestä, tulee meille loukkauskivi ja kompastuksen kallio! Sanat rabbi sanoi tuskaisesti, sillä näin oli kirjoitettu. - Hän on nöyrä kuningas, joka ratsastaa aasilla Jerusalemiin, kertoo Sakaria - profeetta. Mutta ennenkaikkea Hän on kuitenkin voittoisa, myös pakanoita rautaisella valtikalla hallitseva kuningas! Ja vaikka Jesaja kertoo, että Hänen kätensä ja jalkansa lävistetään ja Messias kuolee sovituskuoleman kaikkien edestä, jotenkin Hän kuitenkin rakastaa kansaansa, sillä Messias sanoi itseään haavoitetun nimenomaan ystäviensä huoneessa. Hän on se siemen, josta jo paratiisissa sanottiin, että Hän polkee rikki saatanan pään. Ja Hän on suuri ylimmäinen pappi. Jotenkin Hän tulee selviämään siitä, että Häntä haavoitetaan, sillä Hän on hallitseva iankaikkisesti, eikä Hänen valtakunnallaan ole loppua oleman! Lopetamme tähän valtavaan kohtaan: - Psalmissaan Daavid sanoo alussa, että - Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen Sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi! Ylistetty olkoon Herramme, joka on meille luvannut Messiaan. Ja Hän on saapuva! Aamen!
Pimeys oli jo laskeutunut Galilean vuorille ja raikkaan viilenevä yötuuli puhalsi mustapukuisen joukon soluessa ulos synagogan ovesta. Keskustelu jatkui silti vilkkaana koko ajan. Ne, joilla oli perhe odottamassa kotona, lähtivät, mutta poikamiehet jatkoivat vielä hyvän tovin ulkona keskustelua tuosta rakastetusta ja vuosituhansia kaivatusta, heidän Messiaastaan!
Osa väestä poistui Jumalanpalveluksen jälkeen, mutta suurin osa jäi vielä istumaan, kuten tavaksi oli tullut sen jälkeen, kun noita ihmeellisiä tapahtumia alkoi ilmetä Nasaretin kylässä. Nuorimpien ryhmä ei kauan pystynyt hillitsemään itseään, vaan joku sieltä jo kuiskasi: - Rabbi, kerro meille Messiaasta! Koko sali hiljeni ja kaikkien katseet olivat käännetyt rakastettuun hengelliseen johtajaan päin.
- Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden, jotka asuvat kuolemanvarjon maassa, niille loistaa valkeus. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja Hänen nimensä on: Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas, sanoo Jesaja. Ja Jeremia puhuu näin: Tämä on Hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan: Herra on meidän vanhurskautemme! Messias on siis Jumala, Jumalan Poika, Herra. Hän syntyy neitseestä, kertoo Jesaja ja että neitsyt nimittää Hänet Immanueliksi, joka siis tarkoittaa, että Jumala on meidän kanssamme. Hänen alkuperänsä on hamasta muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista, sanoo Miika. Kaikki läsnäolijat kuuntelivat jännittyneinä henkeänsä pidätellen. Rabbi hiljeni hetkeksi.
Sitten hän huokasi syvään ja sanoi: - Me hylkäämme Messiaan! Salissa kävi kohahdus, vastalauseet, anovat kuiskaukset siitä, etteihän se pidä paikkaansa, risteilivät salissa. -Messias on kulmakivi! Me, rakentajat, hylkäämme sen! Näin kerrotaan profeetta Jesajan kirjassa, että Messiaasta, kulmakivestä, tulee meille loukkauskivi ja kompastuksen kallio! Sanat rabbi sanoi tuskaisesti, sillä näin oli kirjoitettu. - Hän on nöyrä kuningas, joka ratsastaa aasilla Jerusalemiin, kertoo Sakaria - profeetta. Mutta ennenkaikkea Hän on kuitenkin voittoisa, myös pakanoita rautaisella valtikalla hallitseva kuningas! Ja vaikka Jesaja kertoo, että Hänen kätensä ja jalkansa lävistetään ja Messias kuolee sovituskuoleman kaikkien edestä, jotenkin Hän kuitenkin rakastaa kansaansa, sillä Messias sanoi itseään haavoitetun nimenomaan ystäviensä huoneessa. Hän on se siemen, josta jo paratiisissa sanottiin, että Hän polkee rikki saatanan pään. Ja Hän on suuri ylimmäinen pappi. Jotenkin Hän tulee selviämään siitä, että Häntä haavoitetaan, sillä Hän on hallitseva iankaikkisesti, eikä Hänen valtakunnallaan ole loppua oleman! Lopetamme tähän valtavaan kohtaan: - Psalmissaan Daavid sanoo alussa, että - Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen Sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi! Ylistetty olkoon Herramme, joka on meille luvannut Messiaan. Ja Hän on saapuva! Aamen!
Pimeys oli jo laskeutunut Galilean vuorille ja raikkaan viilenevä yötuuli puhalsi mustapukuisen joukon soluessa ulos synagogan ovesta. Keskustelu jatkui silti vilkkaana koko ajan. Ne, joilla oli perhe odottamassa kotona, lähtivät, mutta poikamiehet jatkoivat vielä hyvän tovin ulkona keskustelua tuosta rakastetusta ja vuosituhansia kaivatusta, heidän Messiaastaan!
torstai 29. joulukuuta 2011
KÄTKETTY MESSIAS XXI
Aaron tovereineen yöpyi tilavan keittiön lattialla. Aamulla heidän syötyään ja seurusteltuaan suloisen Johanan - pienokaisen kanssa, joka näytti kietovan miehet aivan täysin pikkusormensa ympärille, miehet vakavoituivat.
He alkoivat uudelleen keskustella siitä, miten turvata Mirjam, Joosef ja pieni Jeshua - vauva mielipuolisen Herodeksen nuuskijoilta. He päättivät, ettei totuutta kerrottaisi kenellekään muulle kuin Joosefin iäkkäälle isälle ja Miriamin vanhemmille, niin ja rabbille tietysti! Muille sanottaisiin vain, että he ovat turvassa ja palaavat myöhemmin kotiin. Myös Beetlehemiin lähetettäisiin sana, ettei heidän tarvitse huolehtia. Ei sen enempää. Ruhtinaista kyllä kerrottaisiin.
Miehet ratsastivat levänneillä ja ruokituilla hevosilla kotimatkaa jo paljon rauhallisemmin ja lopulta viimeinen ylämäki jo kaukaa häämötti heidän edessään. Nasaretin vuori oli harjumainen ja karu lukuunottamatta useita öljypuita sen rinteillä. Tie, jota ajettiin ylös kylään vaunuilla, teki monta suurta mutkaa. Paljon suorempi oli kapea ratsain ja kävellen kuljettava polku, jota miehet ohjasivat hevoset kulkemaan. Matka oli ollut pitkä ja viimeinen rinne oli jyrkkä, joten miehet antoivat hevosten kävellä kotia kohti omaa tahtiaan.
Heidän tultuaan tasanteelle, jolla kylä sijaitsi, joku näki heidät ja alkoi huudella tervetulotoivotuksia niin kovalla äänellä, että muutkin tiesivät tulla paikalle. Kylän väki näki heti tulijoiden kasvoista, että heillä oli hyviä uutisia. Miehet sanoivat vain, että he ovat turvassa ja heidän olinpaikkaansa ei kerrota. Viedessään hevosia tallille, riisuessaan niitä valjaista ja sukiessaan niitä miehet kertoivat, mitä olivat kuulleet lasten murhista Beetlehemissä julman mielipuolisen Herodeksen etsittyä turhaan Jeshua - lasta, jonka Jumala oli kätkenyt piiloon vanhempinensa. Kyläläisten katselivat toisiaan kauhistunein ilmein heidän käsittäessään koko tilanteen kauheuden ja sen, missä vaarassa Miriam, Joosef ja syntynyt pienokainen olivat olleet ja ehkä juuri nytkin vielä mahdollisesti olivat. Mutta kysymykset itämaiden ruhtinaiden vierailusta ja lahjoista eivät olleet loppua ollenkaan. Siinä oli taas heille uusi todiste siitä, että Nasaretin pieni Jeshua - vauva oli kuin olikin vuosituhansia odotettu ja kaivattu Messias. Se kirvoitti taas kylällä uuden mielenkiinnon Tooran ja profeettojen ja psalmien kertomiin Messias - ennustuksiin.
Aaron istui kotona odottamassa isäänsä, joka pian tulisi kotiin työmaaltaan. Hän kertoili äidilleen, joka valmisteli hänelle ruokaa pöytään, kaikesta siitä, mitä oli matkallaan saanut tietää. Aaron vakuutteli uudestaan ja uudestaan, ettei asioista saanut kertoa sitä, missä nuori perhe oli, ei kenellekään. Järkyttynyt äiti itki kuunnellessaan poikansa kertomusta ja kiitteli Jumalaa suuresta armosta tyttärensä perhettä kohtaan. Mutta ruhtinaista kuultuaan hänen itkunsa vaihtui riemuksi ja ihmettelyksi. Samassa isä jo tulikin kotiin. Joku oli isälle jo maininnut hänen kylän toria ylittäessään, että Aaron oli tullut kotiin hyviä uutisia mukanaan.
Kun Aaron oli kertonut silminnähden helpottuneelle isälle kaiken alusta loppuun heidän nauttiessaan äidin valmistamaa maistuvaa ateriaa, miehet lähtivät rabbin puheille. He pyysivät hänet puutarhaansa ja kertoivat hänelle kaiken. Kyynel kimalsi tuon Jumalan palvelijan silmäkulmassa Aaronin lopetettua kertomuksensa. - Meidän on sinetöitävä huulemme siitä, missä Messias - vauva on. Hänestähän tietää jo ties kuinka moni eri puolilla Israelia. Jos joku kysyy, sanomme vain, että he ovat kadonneet pitkällä matkallaan mennessään veroluetteloon kirjattavaksi. Eikä sitä kukaan todella muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tiedäkään!
Aaron ja isä lähtivät kohti kotia ja rabbi palasi Messias - tutkimustensa pariin. Rebetsinin innokas kysely kuitenkin keskeytti hänet hyvin pian, ja kaiken iltaa rabbi kertoili vaimolleen ruhtinaiden vierailusta Herodeksen palatsissa ja sitä seuranneesta murhenäytelmästä Beetlehemissä. Kun rabbin vaimo tajusi, että Joosefin perhe saattoi olla vieläkin vaarassa, hän lakkasi siinä paikassa kyselemästä sen enempää. Oli hyvä tietää, että pikku Jeshua oli vanhempinensa jossakin varmassa kätköpaikassa ja palaisi aikanansa kotiin, kun vaara olisi ohitse.
He alkoivat uudelleen keskustella siitä, miten turvata Mirjam, Joosef ja pieni Jeshua - vauva mielipuolisen Herodeksen nuuskijoilta. He päättivät, ettei totuutta kerrottaisi kenellekään muulle kuin Joosefin iäkkäälle isälle ja Miriamin vanhemmille, niin ja rabbille tietysti! Muille sanottaisiin vain, että he ovat turvassa ja palaavat myöhemmin kotiin. Myös Beetlehemiin lähetettäisiin sana, ettei heidän tarvitse huolehtia. Ei sen enempää. Ruhtinaista kyllä kerrottaisiin.
Miehet ratsastivat levänneillä ja ruokituilla hevosilla kotimatkaa jo paljon rauhallisemmin ja lopulta viimeinen ylämäki jo kaukaa häämötti heidän edessään. Nasaretin vuori oli harjumainen ja karu lukuunottamatta useita öljypuita sen rinteillä. Tie, jota ajettiin ylös kylään vaunuilla, teki monta suurta mutkaa. Paljon suorempi oli kapea ratsain ja kävellen kuljettava polku, jota miehet ohjasivat hevoset kulkemaan. Matka oli ollut pitkä ja viimeinen rinne oli jyrkkä, joten miehet antoivat hevosten kävellä kotia kohti omaa tahtiaan.
Heidän tultuaan tasanteelle, jolla kylä sijaitsi, joku näki heidät ja alkoi huudella tervetulotoivotuksia niin kovalla äänellä, että muutkin tiesivät tulla paikalle. Kylän väki näki heti tulijoiden kasvoista, että heillä oli hyviä uutisia. Miehet sanoivat vain, että he ovat turvassa ja heidän olinpaikkaansa ei kerrota. Viedessään hevosia tallille, riisuessaan niitä valjaista ja sukiessaan niitä miehet kertoivat, mitä olivat kuulleet lasten murhista Beetlehemissä julman mielipuolisen Herodeksen etsittyä turhaan Jeshua - lasta, jonka Jumala oli kätkenyt piiloon vanhempinensa. Kyläläisten katselivat toisiaan kauhistunein ilmein heidän käsittäessään koko tilanteen kauheuden ja sen, missä vaarassa Miriam, Joosef ja syntynyt pienokainen olivat olleet ja ehkä juuri nytkin vielä mahdollisesti olivat. Mutta kysymykset itämaiden ruhtinaiden vierailusta ja lahjoista eivät olleet loppua ollenkaan. Siinä oli taas heille uusi todiste siitä, että Nasaretin pieni Jeshua - vauva oli kuin olikin vuosituhansia odotettu ja kaivattu Messias. Se kirvoitti taas kylällä uuden mielenkiinnon Tooran ja profeettojen ja psalmien kertomiin Messias - ennustuksiin.
Aaron istui kotona odottamassa isäänsä, joka pian tulisi kotiin työmaaltaan. Hän kertoili äidilleen, joka valmisteli hänelle ruokaa pöytään, kaikesta siitä, mitä oli matkallaan saanut tietää. Aaron vakuutteli uudestaan ja uudestaan, ettei asioista saanut kertoa sitä, missä nuori perhe oli, ei kenellekään. Järkyttynyt äiti itki kuunnellessaan poikansa kertomusta ja kiitteli Jumalaa suuresta armosta tyttärensä perhettä kohtaan. Mutta ruhtinaista kuultuaan hänen itkunsa vaihtui riemuksi ja ihmettelyksi. Samassa isä jo tulikin kotiin. Joku oli isälle jo maininnut hänen kylän toria ylittäessään, että Aaron oli tullut kotiin hyviä uutisia mukanaan.
Kun Aaron oli kertonut silminnähden helpottuneelle isälle kaiken alusta loppuun heidän nauttiessaan äidin valmistamaa maistuvaa ateriaa, miehet lähtivät rabbin puheille. He pyysivät hänet puutarhaansa ja kertoivat hänelle kaiken. Kyynel kimalsi tuon Jumalan palvelijan silmäkulmassa Aaronin lopetettua kertomuksensa. - Meidän on sinetöitävä huulemme siitä, missä Messias - vauva on. Hänestähän tietää jo ties kuinka moni eri puolilla Israelia. Jos joku kysyy, sanomme vain, että he ovat kadonneet pitkällä matkallaan mennessään veroluetteloon kirjattavaksi. Eikä sitä kukaan todella muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tiedäkään!
Aaron ja isä lähtivät kohti kotia ja rabbi palasi Messias - tutkimustensa pariin. Rebetsinin innokas kysely kuitenkin keskeytti hänet hyvin pian, ja kaiken iltaa rabbi kertoili vaimolleen ruhtinaiden vierailusta Herodeksen palatsissa ja sitä seuranneesta murhenäytelmästä Beetlehemissä. Kun rabbin vaimo tajusi, että Joosefin perhe saattoi olla vieläkin vaarassa, hän lakkasi siinä paikassa kyselemästä sen enempää. Oli hyvä tietää, että pikku Jeshua oli vanhempinensa jossakin varmassa kätköpaikassa ja palaisi aikanansa kotiin, kun vaara olisi ohitse.
maanantai 26. joulukuuta 2011
KÄTKETTY MESSIAS XX
Kaikki pienen Nasaretin asukkaat olivat suorittaneet velvollisuutensa käydä rekisteröitymässä kukin synnyinkaupungissaan. Elämä palasi vähitellen tavanomaisiin uomiinsa paitsi että tavattoman suuri innostus tutkia profeettojen Messiaan tuloa koskevia ennustuksia oli vallannut heidät. Joosefin pientä perhettä odotettiin kovasti palaavaksi ja vähitellen alettiin ihmetellä, missä he mahtoivat viipyä. Aluksi syyksi yritettiin ajatella Miriamin synnytyksen läheisyyttä, tai houkutusta katsella Jerusalemia ja temppeliä, mutta lopulta huoli kasvoi niin suureksi, ettei auttanut muu kuin että Aaron ja muutama muu nuori mies lähtivät ratsain Beetlehemiin ottamaan selvää tilanteesta.
Saman päivän iltana he jo karauttivat sukulaistalon pihaan vain kuullakseen Joosefin perheineen lähteneen jo monta päivää aiemmin kohti Nasaretia. Toinen seikka, joka sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä oli uutinen kuningas Herodeksen suorittamasta hirmuteosta: hän oli murhauttanut kaikki alle kaksivuotiaat vauvat Beetlehemissä etsiessään vastasyntynyttä Messias - lasta. Kauhuissaan he alkoivat rukoilla ja huutaa Jumalan puoleen ja vähitellen heidän mieleensä laskeutui jonkinlainen rauha siitä, että Messias - Jeshua on turvassa. Mutta he keskustelivat lapsen turvallisuudesta ja päättivät, että enää ei saa kenellekään kertoa lapsesta, kun hänen olinpaikkansa selviää, sillä julma Herodes varmasti etsii vielä lasta koko Israelin alueelta.
Esterin mieleen juolahti ajatus, että Annan sisko Elisheva asuu aivan Jerusalemin lähellä. Jospa siellä tiedettäisiin jotakin asiasta. Ja eipä aikaakaan, kun tämän toivonsäteen valtaamina Aaron ystävineen lähti illan pimenemisestä huolimatta ratsastamaan kohti Ein Keremiä. Suuri oli helpotus, kun siellä osattiin kertoa, mitä oli tapahtunut ja että Joosef perheineen oli jo todennäköisesti perillä Egyptissä. Siellähän on Aleksanteri Suuren perustama kaupunki Aleksandria, jossa on kuulemma enemmän juutalaisia kuin koko Israelissa. Kyllä he siellä pärjäävät. Sakarias kertoi miehille siitä, mitä oli tapahtunut heidän tavatessaan ja minkä aarteen ruhtinaat olivat tuoneet heille. Nuo aarteet ja Joosefin erinomainen ammattitaito takasi heille varmasti toimeentulon.
Aaron ja hänen seuralaisensa olivat aivan riemun vallassa. Mutta jokin vielä vaivasi mieltä. Nyt oli vielä varmistettava, että tieto paosta ei kantaudu tämän joukon ulkopuolelle. Messias - vauva on kätkettävä pahoilta ihmisiltä. Sitten Sakarias alkoi riemuita: Sanassa sanotaan: Egyptistä minä kutsuin poikani! Nyt on tämäkin ennustus täyttymässä. Aaron pohdiskeli, pitäisikö lähteä perään etsimään heitä.? Mutta tultiin yhdessä siihen lopputulokseen, että on turvallisempaa jättää heidät Jumalan ja suojelusenkelien käsiin.
- Olipa suuri virhe ulkomaisten ruhtinaiden mennä Herodeksen puheille! tuumaili siihen pappi Sakarias.
Saman päivän iltana he jo karauttivat sukulaistalon pihaan vain kuullakseen Joosefin perheineen lähteneen jo monta päivää aiemmin kohti Nasaretia. Toinen seikka, joka sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä oli uutinen kuningas Herodeksen suorittamasta hirmuteosta: hän oli murhauttanut kaikki alle kaksivuotiaat vauvat Beetlehemissä etsiessään vastasyntynyttä Messias - lasta. Kauhuissaan he alkoivat rukoilla ja huutaa Jumalan puoleen ja vähitellen heidän mieleensä laskeutui jonkinlainen rauha siitä, että Messias - Jeshua on turvassa. Mutta he keskustelivat lapsen turvallisuudesta ja päättivät, että enää ei saa kenellekään kertoa lapsesta, kun hänen olinpaikkansa selviää, sillä julma Herodes varmasti etsii vielä lasta koko Israelin alueelta.
Esterin mieleen juolahti ajatus, että Annan sisko Elisheva asuu aivan Jerusalemin lähellä. Jospa siellä tiedettäisiin jotakin asiasta. Ja eipä aikaakaan, kun tämän toivonsäteen valtaamina Aaron ystävineen lähti illan pimenemisestä huolimatta ratsastamaan kohti Ein Keremiä. Suuri oli helpotus, kun siellä osattiin kertoa, mitä oli tapahtunut ja että Joosef perheineen oli jo todennäköisesti perillä Egyptissä. Siellähän on Aleksanteri Suuren perustama kaupunki Aleksandria, jossa on kuulemma enemmän juutalaisia kuin koko Israelissa. Kyllä he siellä pärjäävät. Sakarias kertoi miehille siitä, mitä oli tapahtunut heidän tavatessaan ja minkä aarteen ruhtinaat olivat tuoneet heille. Nuo aarteet ja Joosefin erinomainen ammattitaito takasi heille varmasti toimeentulon.
Aaron ja hänen seuralaisensa olivat aivan riemun vallassa. Mutta jokin vielä vaivasi mieltä. Nyt oli vielä varmistettava, että tieto paosta ei kantaudu tämän joukon ulkopuolelle. Messias - vauva on kätkettävä pahoilta ihmisiltä. Sitten Sakarias alkoi riemuita: Sanassa sanotaan: Egyptistä minä kutsuin poikani! Nyt on tämäkin ennustus täyttymässä. Aaron pohdiskeli, pitäisikö lähteä perään etsimään heitä.? Mutta tultiin yhdessä siihen lopputulokseen, että on turvallisempaa jättää heidät Jumalan ja suojelusenkelien käsiin.
- Olipa suuri virhe ulkomaisten ruhtinaiden mennä Herodeksen puheille! tuumaili siihen pappi Sakarias.
sunnuntai 25. joulukuuta 2011
KÄTKETTY MESSIAS XIX
Kun itämaiden ruhtinaat olivat lähteneet, Miriam istuutui lattialle katselemaan annettuja lahjoja. Yksi oli ainakin kultaa, isohkoja kimpaleita, muista hän ei osannur sanoa. Hän toivoi vain, että Elisheva nopeasti palaisi kaupasta ja hän voisi kertoa tädilleen tästä valtavasta tapahtumasta, joka taas oli uusi todistus Jeshua - vauvan messiaanisuudesta. Miriam ihmetteli, voisiko tämä kaikki olla unta? Hän nipisti itseään ja se sattui miellyttävästi.
Kohta Elisheva tulikin ja ihmettely alkoi. Miriam kertoi uudestaan ja uudestaan ja sanoi, että paljon naapureita seisoi maantiellä katselemassa ja heiltä hän varmaan aikanaan kuulisi tarkkoja kuvauksia vieraista. Elisheva tunnisti kullan lisäksi myös suitsukkeen, mutta yhtä lahjoista naiset eivät tunteneet.
Lapset heräsivät viimein ja heidät kyllä hoidettiin ja ruokittiin, mutta nyt alkoi kiihkeä Sakariaan ja Joosefin kotiintulon odotus. Lopulta Sakariaan aasi kuului huutavan tutut kotiintulon toitotuksensa ja naiset riensivät portaille vastaan.
Kun miehet astuivat taloon sisälle, Sakarias nuuhkaisi ilmaa ja sanoi - Täällä on mirhan tuoksu!
Sama kiihkeä keskustelu alkoi, kun Miriam sai selvittää koko tapauksen moneen kertaan alusta loppuun. Miehet totesivat, että - He siis kävivät täälläkin! He olivat nähneet ruhtinaiden kaikessä komeudessaan ratsastavan Herodeksen linnan portista sisään samana aamuna ja paljon kaupunkilaisia oli kerääntynyt ihmettelemään sitä harvinaista näkyä.
Lopulta kaikki asettuivat yöpuulle aikaisin, sillä miehet olivat uupuneet matkan rasituksista. Pian koko seurue olikin untenmailla. Aamuyöllä Joosef sikeässä unessa näki enkelin ilmestyvän hänelle. Enkeli kertoi sanomansa pikaisesti, hän sanoi, että pakene kiireesti Egyptiin! Herodes on etsivä lasta tappaakseen hänet! Ole Egyptissä siihen asti, kunnes ilmoitan sinulle vaaran olevan ohi!
Joosef kavahti istualleen ja hän oli hetkessä täysin hereillä. Hän kiirehti samantien Sakariaan vuoteen luo ja kohta Sakarias riensi valjastamaan ja ruokkimaan Joosefin aasin. Hän varasi myös rehua aasille matkaa varten kankaisen satulan alle. Elisheva - täti alkoi laittaa ateriaa ja evästä matkaa varten ja kääri kallisarvoiset lahjat nyyttiin aasin satulalaukkuun ja toiseen veden ja eväät. Joosef kehotti Sakariasta jotenkin temppelissä kävijöiden kautta laittamaan sanaa Nasaretiin, etteivät ihmettelisi, mihin pieni perhe oli kadonnut. Sitten pappi Sakarias luki siunaukset matkaa varten ja haikeat jäähyväiset jätettyään pieni perhe olikin jo aamuauringon vasta aavistuksen sarastaessa matkalla kohti rannikkoa ja Merentietä, joka veisi heidät Egyptiin.
Kohta Elisheva tulikin ja ihmettely alkoi. Miriam kertoi uudestaan ja uudestaan ja sanoi, että paljon naapureita seisoi maantiellä katselemassa ja heiltä hän varmaan aikanaan kuulisi tarkkoja kuvauksia vieraista. Elisheva tunnisti kullan lisäksi myös suitsukkeen, mutta yhtä lahjoista naiset eivät tunteneet.
Lapset heräsivät viimein ja heidät kyllä hoidettiin ja ruokittiin, mutta nyt alkoi kiihkeä Sakariaan ja Joosefin kotiintulon odotus. Lopulta Sakariaan aasi kuului huutavan tutut kotiintulon toitotuksensa ja naiset riensivät portaille vastaan.
Kun miehet astuivat taloon sisälle, Sakarias nuuhkaisi ilmaa ja sanoi - Täällä on mirhan tuoksu!
Sama kiihkeä keskustelu alkoi, kun Miriam sai selvittää koko tapauksen moneen kertaan alusta loppuun. Miehet totesivat, että - He siis kävivät täälläkin! He olivat nähneet ruhtinaiden kaikessä komeudessaan ratsastavan Herodeksen linnan portista sisään samana aamuna ja paljon kaupunkilaisia oli kerääntynyt ihmettelemään sitä harvinaista näkyä.
Lopulta kaikki asettuivat yöpuulle aikaisin, sillä miehet olivat uupuneet matkan rasituksista. Pian koko seurue olikin untenmailla. Aamuyöllä Joosef sikeässä unessa näki enkelin ilmestyvän hänelle. Enkeli kertoi sanomansa pikaisesti, hän sanoi, että pakene kiireesti Egyptiin! Herodes on etsivä lasta tappaakseen hänet! Ole Egyptissä siihen asti, kunnes ilmoitan sinulle vaaran olevan ohi!
Joosef kavahti istualleen ja hän oli hetkessä täysin hereillä. Hän kiirehti samantien Sakariaan vuoteen luo ja kohta Sakarias riensi valjastamaan ja ruokkimaan Joosefin aasin. Hän varasi myös rehua aasille matkaa varten kankaisen satulan alle. Elisheva - täti alkoi laittaa ateriaa ja evästä matkaa varten ja kääri kallisarvoiset lahjat nyyttiin aasin satulalaukkuun ja toiseen veden ja eväät. Joosef kehotti Sakariasta jotenkin temppelissä kävijöiden kautta laittamaan sanaa Nasaretiin, etteivät ihmettelisi, mihin pieni perhe oli kadonnut. Sitten pappi Sakarias luki siunaukset matkaa varten ja haikeat jäähyväiset jätettyään pieni perhe olikin jo aamuauringon vasta aavistuksen sarastaessa matkalla kohti rannikkoa ja Merentietä, joka veisi heidät Egyptiin.
perjantai 23. joulukuuta 2011
KÄTKETTY MESSIAS XIIX
Kun miehet olivat lähteneet matkaan, Miriam ja Elisheva menivät lasten kanssa puutarhaan, joka ei kuitenkaan ollut paljon muuta kuin joitakin öljypuita Ein Keremin kallioisten rinteiden tasanteella ja niiden alle kivistä rakennettuja istuimia. Rinne antoi kuitenkin länteen eikä kesäkuumallakaan aurinko juuri siihen kohtaan osunut kuin myöhemmin iltapäivällä. Virkistävässä alkusyksyn viileydessä olo tuntui hyvältä, ja se, että hiljattain synnyttäneet naiset pääsivät keskittymään toistensa kuulumisiin ja mietteisiin.
Miriam kertoi kuinka valtavat lammaslaumat olivat reunustaneet Beetlehemin tietä menomatkalla ja kuinka vähiksi ne olivat huvenneet. Ja miten paljon väkeä oli ollut Jerusalemin juhlilla menomatkalla, mutta kuinka he palatessaan jo kaukaa olivat sen ohittaessaan nähneet, että kaupunki oli taas palannut tavalliseen uneliaaseen arkeensa. Hän kertoi isänsä Eelin ilosta tämän tavatessa pitkästä aikaa sisarensa Esterin Beetlehemissä, ja synnytyksestä tallissa ja paimenien kertomasta enkelinäystä. Elisheva - täti taas kertoi miehensä Sakariaan käyneen rekisteröitymässä Jerusalemin temppelin lähellä olevassa talossa, jonne kaikki muut papit paitsi ylipapin perhe rekisteröityi. Hän kertoi pitkään siitä, että Johanan-lapsi oli luvattu Herralle ja hänen koulunsa tulisi olemaan Essealaisten sisäoppilaitoksessa Suolameren rannalla. Siellä hän oppisi Jumalan Sanaa puhtaasti sekä sen, miten selviytyä erämaaolosuhteissa. Tietenkin kävisimme häntä siellä usein tapaamassa. Naiset jäivät mietteisiinsä.
Yhtäkkiä Elisheva havahtui: Nyt kun olet täällä, mitä jos pistäytyisin nopeasti Ein Keremin kaupassa ostamassa vähän ompelutarvikkeita, ellei sinua haittaisi. Johanan on jo uneen vaipumaisillaan, hän varmaan nukkuu koko sen ajan. - Ei haittaa, mene vain, minä kyllä vahdin lapsia! vastasi Miriam.
Vietyään Johanan-vauvan makuukamariin nukkumaan Elisheva sonnustautui mekkoonsa, haki suuren kankaisen laukkunsa olalleen ja otti seinustalta kepin avukseen, olihan maasto kivistä, eikä hän enää ollut aivan varma tasapainostaan yrittäessään jouduttaa askeleitaan keritäkseen pian takaisin.
Niin Elisheva lähti matkaan ja Miriam jäi istumaan puutarhan kivetykselle vain huomatakseen, että Jeshua - pienokainen alkoi vaipua uneen runsaan aamuateriansa jälkeen. Nuori äiti vei vauvan sisälle ja jäi istumaan ikkunaan katsellen mietteissään ulos vain huomatakseen joidenkin lasten juoksevan mäkeä alas leikkipaikoiltaan koteihinsa. Kohta aikuiset lähtivät juoksemaan lasten mukana mäkeä ylös. Mitähän siellä tapahtuu!? ihmetteli Miriam.
Nuoren äidin hämmästys oli suuri, kun ihmeellinen matkue ilmestyi lopulta näkyviin mäen takaa. Suuret, loistokkaasti valjastetut ja koristellut kookkaat kamelit selässään yhtä loistavapukuiset ruhtinaat laskeutuivat jyrkähköä tietä alas. Näytti aivan siltä kuin tuo näky olisi ollut jotenkin ihmeellisesti valaistu, ajatteli Miriam, mutta uskoi vain kuvittelevansa. Mutta Miriamin vielä suuremmaksi hämmästykseksi ensimmäinen ratsastaja pysäytti kamelin, viittelöi jotakin ylöspäin ja kohti Sakariaan pihaa. Ja hetkessä koko karavaani tuli aivan Miriamin ikkunan eteen pihalle.
Miriam juoksi portaille. Tulijat vaikuttivat ystävällisiltä, kunnioittavilta komentaessaan erämaaratsunsa maahan ja eläimet tottelivat uristen kultakäätyjen kilistessä niiden kaulassa. Miriam luuli näkevänsä unta. - Shalom! hän huudahti. - Shälääm! vastasivat miehet. He kaivoivat satulalaukuistaan jotakin, jonka näyttivät tuovan kuin lahjan. - Missä kuningas? Suuri Messsiaskuningas syntynyt! Miriam tunsi päätänsä huimaavan: vieläkö tämäkin merkki!? hän ajatteli.
Samassa lapsi havahtui keittiön lastensängyssä ja miehet huudahtivat ihastuksesta. He heittäytyivät polvilleen Jeshua - vauvan sängyn eteen, kumarsivat maahan asti ja antoivat käsissään olevat tavarat lahjoina lapsen eteen. Vieraat riemuitsivat keskenään ylistäen lasta havaittuaan, että nyt heidän matkansa tarkoitus oli saavutettu.
Miriam ymmärsi heidän puheestaan jonkin verran, kun he alkoivat kertoa hänelle miten he olivat kaukana kotona tähdistä nähneet, että suuri kuningas on syntynyt Juudeassa. Venus ja Jupiter olivat yhtyneet Leijonissa. - Me, Herodes, ei lasta, ei tiedä, pitää mennä kertoa Herodes tulee kumartaa. Kirjoitukset kotona, nyt Messias tulla. Miehet nauttivat Miriamin antamia virvokkeita ja leipää. Sitten näytti siltä, että he pyysivät saada luvan hetken levätä puutarhassa. Miriam nyökkäsi vieläkin kaikkea kuin unta katsellen.
Kun miehet nukkuivat kameliensa lähellä, Miriam huomasi ikkunasta, että paljon kyläläisiä lapsineen seisoi tien toisella puolella katselemassa. Yhtäkkiä yksi miehistä heräsi ja herätti heti muutkin. He näyttivät säikähtyneiltä, ponnahtivat seisomaan. Miriam meni portaille katsomaan. Yksi miehistä sanoi - Herra käskee, kiire kotiin! Herodes paha! Ei kertoa missä lapsi! Samassa jo miehet olivat kamelien selässä ja eläimet nousivat vaappuen ja uristen. - Eläinten juottopaikka on alhaalla laaksossa, huusi Elisheva heille. -Shukran, shälääm! - Shalom, siunattua matkaa! kuiskasi Elisheva heidän peräänsä.
Miriam kertoi kuinka valtavat lammaslaumat olivat reunustaneet Beetlehemin tietä menomatkalla ja kuinka vähiksi ne olivat huvenneet. Ja miten paljon väkeä oli ollut Jerusalemin juhlilla menomatkalla, mutta kuinka he palatessaan jo kaukaa olivat sen ohittaessaan nähneet, että kaupunki oli taas palannut tavalliseen uneliaaseen arkeensa. Hän kertoi isänsä Eelin ilosta tämän tavatessa pitkästä aikaa sisarensa Esterin Beetlehemissä, ja synnytyksestä tallissa ja paimenien kertomasta enkelinäystä. Elisheva - täti taas kertoi miehensä Sakariaan käyneen rekisteröitymässä Jerusalemin temppelin lähellä olevassa talossa, jonne kaikki muut papit paitsi ylipapin perhe rekisteröityi. Hän kertoi pitkään siitä, että Johanan-lapsi oli luvattu Herralle ja hänen koulunsa tulisi olemaan Essealaisten sisäoppilaitoksessa Suolameren rannalla. Siellä hän oppisi Jumalan Sanaa puhtaasti sekä sen, miten selviytyä erämaaolosuhteissa. Tietenkin kävisimme häntä siellä usein tapaamassa. Naiset jäivät mietteisiinsä.
Yhtäkkiä Elisheva havahtui: Nyt kun olet täällä, mitä jos pistäytyisin nopeasti Ein Keremin kaupassa ostamassa vähän ompelutarvikkeita, ellei sinua haittaisi. Johanan on jo uneen vaipumaisillaan, hän varmaan nukkuu koko sen ajan. - Ei haittaa, mene vain, minä kyllä vahdin lapsia! vastasi Miriam.
Vietyään Johanan-vauvan makuukamariin nukkumaan Elisheva sonnustautui mekkoonsa, haki suuren kankaisen laukkunsa olalleen ja otti seinustalta kepin avukseen, olihan maasto kivistä, eikä hän enää ollut aivan varma tasapainostaan yrittäessään jouduttaa askeleitaan keritäkseen pian takaisin.
Niin Elisheva lähti matkaan ja Miriam jäi istumaan puutarhan kivetykselle vain huomatakseen, että Jeshua - pienokainen alkoi vaipua uneen runsaan aamuateriansa jälkeen. Nuori äiti vei vauvan sisälle ja jäi istumaan ikkunaan katsellen mietteissään ulos vain huomatakseen joidenkin lasten juoksevan mäkeä alas leikkipaikoiltaan koteihinsa. Kohta aikuiset lähtivät juoksemaan lasten mukana mäkeä ylös. Mitähän siellä tapahtuu!? ihmetteli Miriam.
Nuoren äidin hämmästys oli suuri, kun ihmeellinen matkue ilmestyi lopulta näkyviin mäen takaa. Suuret, loistokkaasti valjastetut ja koristellut kookkaat kamelit selässään yhtä loistavapukuiset ruhtinaat laskeutuivat jyrkähköä tietä alas. Näytti aivan siltä kuin tuo näky olisi ollut jotenkin ihmeellisesti valaistu, ajatteli Miriam, mutta uskoi vain kuvittelevansa. Mutta Miriamin vielä suuremmaksi hämmästykseksi ensimmäinen ratsastaja pysäytti kamelin, viittelöi jotakin ylöspäin ja kohti Sakariaan pihaa. Ja hetkessä koko karavaani tuli aivan Miriamin ikkunan eteen pihalle.
Miriam juoksi portaille. Tulijat vaikuttivat ystävällisiltä, kunnioittavilta komentaessaan erämaaratsunsa maahan ja eläimet tottelivat uristen kultakäätyjen kilistessä niiden kaulassa. Miriam luuli näkevänsä unta. - Shalom! hän huudahti. - Shälääm! vastasivat miehet. He kaivoivat satulalaukuistaan jotakin, jonka näyttivät tuovan kuin lahjan. - Missä kuningas? Suuri Messsiaskuningas syntynyt! Miriam tunsi päätänsä huimaavan: vieläkö tämäkin merkki!? hän ajatteli.
Samassa lapsi havahtui keittiön lastensängyssä ja miehet huudahtivat ihastuksesta. He heittäytyivät polvilleen Jeshua - vauvan sängyn eteen, kumarsivat maahan asti ja antoivat käsissään olevat tavarat lahjoina lapsen eteen. Vieraat riemuitsivat keskenään ylistäen lasta havaittuaan, että nyt heidän matkansa tarkoitus oli saavutettu.
Miriam ymmärsi heidän puheestaan jonkin verran, kun he alkoivat kertoa hänelle miten he olivat kaukana kotona tähdistä nähneet, että suuri kuningas on syntynyt Juudeassa. Venus ja Jupiter olivat yhtyneet Leijonissa. - Me, Herodes, ei lasta, ei tiedä, pitää mennä kertoa Herodes tulee kumartaa. Kirjoitukset kotona, nyt Messias tulla. Miehet nauttivat Miriamin antamia virvokkeita ja leipää. Sitten näytti siltä, että he pyysivät saada luvan hetken levätä puutarhassa. Miriam nyökkäsi vieläkin kaikkea kuin unta katsellen.
Kun miehet nukkuivat kameliensa lähellä, Miriam huomasi ikkunasta, että paljon kyläläisiä lapsineen seisoi tien toisella puolella katselemassa. Yhtäkkiä yksi miehistä heräsi ja herätti heti muutkin. He näyttivät säikähtyneiltä, ponnahtivat seisomaan. Miriam meni portaille katsomaan. Yksi miehistä sanoi - Herra käskee, kiire kotiin! Herodes paha! Ei kertoa missä lapsi! Samassa jo miehet olivat kamelien selässä ja eläimet nousivat vaappuen ja uristen. - Eläinten juottopaikka on alhaalla laaksossa, huusi Elisheva heille. -Shukran, shälääm! - Shalom, siunattua matkaa! kuiskasi Elisheva heidän peräänsä.
tiistai 13. joulukuuta 2011
KÄTKETTY MESSIAS XVII
Väsyneinä mutta iloisina pieni perhe saapui Sakariaan talon pihalle, jonne talonväki riensi tervehtimään niin kovin tervetulleita vieraitaan. - Miten ihanaa, että tulitte! Olemme puhuneet monesti viime päivinä siitä, että kunpa poikkeaisitte tänne käydessänne Beetlehemissä. Ja siinä te nyt olette! Lähdetään sisälle, olemme juuri aloittaneet iltaruoan, joten saatte heti jotakin suuhunne! Ja tässä on teidän ihana lapsenne! - Poika, nimeltään Jeshua! Tuskin kerkisimme Beetlehemiin, kun hän jo halusi tulla maailmaan! Ja teidän lapsenne on jo yli puolivuotias! - Kyllä, saimme terveen pojan, nimi on Johanan.
Sukulaiset siirtyivät sisälle Joosefin vietyä aasin talliin ja annettua sille vettä ja heiniä. Sisällä pikku Johanan istui vuoteen päällä katsellen ihmeissään tulijoita. - Tässä on nyt silmäterämme, poika, jonka Herra meille antoi meille vanhoilla päivillämme. Hän on juuri oppinut seisomaan tukea vasten, mutta Raamatun tekstejä hän jo tapailee isänsä kanssa. Mutta nyt rupeamme syömään. Olette varmaan uupuneita ja nälkäisiä.
Maria syötti Jeshua-vauvan ja laittoi hänet keittiön vauvansänkyyn. Johanan konttasi leikkinurkkaukseensa ja haki sieltä rakkaimman aasilelunsa ja tuli näyttämään sitä Jeshualle, joka katseli kirkkain silmin, jotka painuivat samantien kiinni ja noin viisiviikkoinen Jeshua-vauva vaipui sikeään uneen.
Kun maistuva ateria oli syöty, naiset jäivät keittiöön rupattelemaan ja Sakarias ja Joosef siirtyivät toiseen huoneeseen, jossa oli leveä pöytä täynnä pyhiä tekstejä sisältäviä kirjakääröjä. Miehet kertoivat toisilleen tarkkaan kaikki ne ihmeelliset asiat, joita heille oli tapahtunut ja he tutkivat kirjoituksia vielä pitkään aamuyölle, kunnes vetäytyivät lopulta levolle. He sopivat, että lähtisivät aamulla vielä käymään temppelissä Jerusalemissa.
Miehet kertoivat aamuruoan jälkeen lähtevänsä Jerusalemiin temppelille. Sakarias oli luvannut näyttää Joosefille kaiken sen kauneuden ja loiston, jonka julma, mutta taitava rakentaja-kuningas Herodes oli pystyttänyt. - Teillekin jää enemmän aikaa levätä ja rentoutua täällä, kun emme ole paikalla ruokittavana, he nauroivat satuloidessaan aasejaan matkalle.
Maria vetäytyi vuoteelle lepäämään ja samalla syötti Jeshua-vauvan, joka aivan silmissä kasvoi ja vahvistui. Elisheva oli herännyt jo varhain ja ruokkinut rakastetun poikansa, joka näytti jo niin suurelta pienen Jeshuan rinnalla. Elisheva nosti lapsensa seisomaan tukea vasten ja kehotti häntä näyttämään, miten hän osasi laulaa pyhiä tekstejä. Johanan ilahtui ja alkoi laulaa pitäen kiinni sängyn pylväästä. Sanoista sai senverran selvää, että naiset tiesivät hänen tapailevan erästä psalmia. Lopussa oli Jumalan ylistys ja kuten Johanan oli nähnyt isänsä tekevän hänkin nosti kätensä ylös ja samassa lapsonen putosi istualleen. Molemmat äidit riemuitsivat siitä, että lapsi selvästi jo tuon ikäisenä rakasti Israelin Pyhää.
Sukulaiset siirtyivät sisälle Joosefin vietyä aasin talliin ja annettua sille vettä ja heiniä. Sisällä pikku Johanan istui vuoteen päällä katsellen ihmeissään tulijoita. - Tässä on nyt silmäterämme, poika, jonka Herra meille antoi meille vanhoilla päivillämme. Hän on juuri oppinut seisomaan tukea vasten, mutta Raamatun tekstejä hän jo tapailee isänsä kanssa. Mutta nyt rupeamme syömään. Olette varmaan uupuneita ja nälkäisiä.
Maria syötti Jeshua-vauvan ja laittoi hänet keittiön vauvansänkyyn. Johanan konttasi leikkinurkkaukseensa ja haki sieltä rakkaimman aasilelunsa ja tuli näyttämään sitä Jeshualle, joka katseli kirkkain silmin, jotka painuivat samantien kiinni ja noin viisiviikkoinen Jeshua-vauva vaipui sikeään uneen.
Kun maistuva ateria oli syöty, naiset jäivät keittiöön rupattelemaan ja Sakarias ja Joosef siirtyivät toiseen huoneeseen, jossa oli leveä pöytä täynnä pyhiä tekstejä sisältäviä kirjakääröjä. Miehet kertoivat toisilleen tarkkaan kaikki ne ihmeelliset asiat, joita heille oli tapahtunut ja he tutkivat kirjoituksia vielä pitkään aamuyölle, kunnes vetäytyivät lopulta levolle. He sopivat, että lähtisivät aamulla vielä käymään temppelissä Jerusalemissa.
Miehet kertoivat aamuruoan jälkeen lähtevänsä Jerusalemiin temppelille. Sakarias oli luvannut näyttää Joosefille kaiken sen kauneuden ja loiston, jonka julma, mutta taitava rakentaja-kuningas Herodes oli pystyttänyt. - Teillekin jää enemmän aikaa levätä ja rentoutua täällä, kun emme ole paikalla ruokittavana, he nauroivat satuloidessaan aasejaan matkalle.
Maria vetäytyi vuoteelle lepäämään ja samalla syötti Jeshua-vauvan, joka aivan silmissä kasvoi ja vahvistui. Elisheva oli herännyt jo varhain ja ruokkinut rakastetun poikansa, joka näytti jo niin suurelta pienen Jeshuan rinnalla. Elisheva nosti lapsensa seisomaan tukea vasten ja kehotti häntä näyttämään, miten hän osasi laulaa pyhiä tekstejä. Johanan ilahtui ja alkoi laulaa pitäen kiinni sängyn pylväästä. Sanoista sai senverran selvää, että naiset tiesivät hänen tapailevan erästä psalmia. Lopussa oli Jumalan ylistys ja kuten Johanan oli nähnyt isänsä tekevän hänkin nosti kätensä ylös ja samassa lapsonen putosi istualleen. Molemmat äidit riemuitsivat siitä, että lapsi selvästi jo tuon ikäisenä rakasti Israelin Pyhää.
lauantai 10. joulukuuta 2011
KÄTKETTY MESSIAS XVI
Uutinen levisi nopeasti kulovalkean tavoin pienessä Beetlehemin kylässä, joka oli ollut muinoin kuningas Daavidin syntymäpaikka, ja monet sekä paikalliset että verollepanoa varten tulleet vieraat kävivät Naatanin pihalleen rakentamassa lehtimajassa kuulemassa, mitä Joosefilla oli kerrottavaa. Hän kertoi lapsesta uudestaan ja uudestaan myös Nasaretista tulleille kävijöille mukaanlukien appivanhempansa Eeli ja Anna, jotka kuitenkin muutaman päivän kuluttua kiirehtivät jo muiden mukana Jerusalemiin suurille juhlille. Joosef kävi ilmoittamassa veroluetteloihin itsensä, Miriamin, pikku Jeshuan ja iäkkään isänsä, joka ei ollut jaksanut matkaan lähteä.
Sitten koitti kahdeksas päivä ja Beetlehemin rabbi saapui suorittamaan ympärileikkausta mukanaan taas uteliaita kyläläisiä. Hän puhui siitä, että messiaaninen aika on alkanut Danielin ennustuksen mukaan. Miriam oli lain käskyn mukaan yhä erillään pyhistä toimituksista, kuten Mooseksen laissa määrätään eli kuukauden ajan pojan syntymän jälkeen. Mutta kun hän kuuli pienen rakkaan miehenalun parahtavan itkuun, hänkin hautasi kasvonsa tyynyyn ja itki. Hetken kuluttua hän huokaisi helpotuksesta, kun Jeshuan itku loppui.
Miriam haaveili jo kotimatkasta ja siitä, että saisi taas nähdä Elisheva-tädin, Sakariaan ja heidän pikku vauvansa, joka oli jo puolivuotias. Vihdoin tuo aika koittikin. Pieni perhe kokosi vähät matkatavaransa, nauttivat ravitsevan Esterin ja Miriamin valmistaman aterian, josta riitti evääksikin. Joosef ruokki ja juotti aasin ja niin matka alkoi johti Jerusalemin temppeliä, jonne heidän piti mennä uhraamaan uhri lain mukaan. Matkan varrelta lammaslaumat olivat huvenneet ja lampaita oli enää vain puolet siitä mitä oli tullessa. Ruohokaan ei ollut enää niin vihreää, vaan aurinko oli kuivattanut sen ruskeaksi. Ilmat olivat vaihtumassa kesäisen kuumasta syksyisen lämpimään ja oli mitä paras matkasää. Myös Joosefin rakentamaan kauniiseen kotiin olisi ihana päästä mahdollisimman pian!
Heidän saavuttuaan temppelin sisäpihalle mukanaan kaksi kyyhkysenpoikaa, jotka pappi kävi uhraamassa ja tuli sitten ulos pirskoitti vähän verta perheen ylle ja julisti Miriamin rituaalisesti puhtaaksi synnytyksen jälkeen. He huomasivat kahden vanhuksen katselevan heitä tarkkaan. Kun toimitus oli oli, vanhukset tulivat puhuttelemaan heitä ja kertoivat saaneensa Jumalalta viestin, että lapsi on Israelin Pyhä Messias. Miriam ja Joosef olivat jälleen saaneet uuden todisteen ja he keskustelivat vilkkaasti asiasta lähtiessään Jerusalemista länteen kohti Ein Keremin pikkukylää sukulaisten luo.
Sitten koitti kahdeksas päivä ja Beetlehemin rabbi saapui suorittamaan ympärileikkausta mukanaan taas uteliaita kyläläisiä. Hän puhui siitä, että messiaaninen aika on alkanut Danielin ennustuksen mukaan. Miriam oli lain käskyn mukaan yhä erillään pyhistä toimituksista, kuten Mooseksen laissa määrätään eli kuukauden ajan pojan syntymän jälkeen. Mutta kun hän kuuli pienen rakkaan miehenalun parahtavan itkuun, hänkin hautasi kasvonsa tyynyyn ja itki. Hetken kuluttua hän huokaisi helpotuksesta, kun Jeshuan itku loppui.
Miriam haaveili jo kotimatkasta ja siitä, että saisi taas nähdä Elisheva-tädin, Sakariaan ja heidän pikku vauvansa, joka oli jo puolivuotias. Vihdoin tuo aika koittikin. Pieni perhe kokosi vähät matkatavaransa, nauttivat ravitsevan Esterin ja Miriamin valmistaman aterian, josta riitti evääksikin. Joosef ruokki ja juotti aasin ja niin matka alkoi johti Jerusalemin temppeliä, jonne heidän piti mennä uhraamaan uhri lain mukaan. Matkan varrelta lammaslaumat olivat huvenneet ja lampaita oli enää vain puolet siitä mitä oli tullessa. Ruohokaan ei ollut enää niin vihreää, vaan aurinko oli kuivattanut sen ruskeaksi. Ilmat olivat vaihtumassa kesäisen kuumasta syksyisen lämpimään ja oli mitä paras matkasää. Myös Joosefin rakentamaan kauniiseen kotiin olisi ihana päästä mahdollisimman pian!
Heidän saavuttuaan temppelin sisäpihalle mukanaan kaksi kyyhkysenpoikaa, jotka pappi kävi uhraamassa ja tuli sitten ulos pirskoitti vähän verta perheen ylle ja julisti Miriamin rituaalisesti puhtaaksi synnytyksen jälkeen. He huomasivat kahden vanhuksen katselevan heitä tarkkaan. Kun toimitus oli oli, vanhukset tulivat puhuttelemaan heitä ja kertoivat saaneensa Jumalalta viestin, että lapsi on Israelin Pyhä Messias. Miriam ja Joosef olivat jälleen saaneet uuden todisteen ja he keskustelivat vilkkaasti asiasta lähtiessään Jerusalemista länteen kohti Ein Keremin pikkukylää sukulaisten luo.
perjantai 2. joulukuuta 2011
KÄTKETTY MESSIAS XV
Mariakin heräsi ja ilahtui nähdessään, miten hyvän paikan Joosef oli keksinyt vauvalle. Mutta hän kuuli lapsen ääntelevän ja arvasi hänen olevan ruoan tarpeessa. Maria ruokki lapsen, joka taas nukahti samantien. Maria ja Joosef eivät saaneet silmiään irti uudesta tulokkaasta ja sukukin alkoi kerääntyä niin lähelle kuin mahdollista. Kuului ylistystä Herralle Sebaotille ja ihastuneita huokauksia.
Kun suku oli saanut varmasti kaikki seikat selville pikku Jeshuasta, varsinkin sen, mitä enkeli oli vanhemmille hänestä kertonut, he alkoivat päivitellä sitä, mikä häpeä se nyt olikaan, että Messias joutui syntymään tallissa!! He puhuivat siitä, miten tietoa olisi pitänyt jo etukäteen laittaa tulemaan tänne, että olisi voitu valmistella suuren kuninkaan arvolle sopiva synnytyspaikka. He keskustelivat siitä, kuka erillisessä huoneessa asuva olisi voinut helpoiten luovuttaa huoneensa tälle palvottavalle Messiaalle, Jumalan Pojalle. Sillä Messiashan on Jumalan Poika, siitähän jo profeeta Jesajahu kertoo, kun hän sanoo, että hän on Väkevä Jumala ja Rauhanruhtinas.
Yllättäen alkoi kuulua juoksuaskeleitä ja sandaalien läiskinää maata vasten tiellä. Kaikki katselivat hämmästyneinä, kun joukko miehiä pysähtyi talon kohdalle ja he alkoivat viittoilla toisilleen taloon päin. "Mitäs joukkoa tuo on?!" Ester sanoi. "Paimenia, mitäs he täällä tekevät?" "Mitä asiaa teillä on?" kysyi Naatan. Kukaan resuisista tulijoista ei saanut sanotuksi mitään. He vain tuijottivat Jeshuaa, joka makasi seimessä. Eräs vanha paimen itki ja sopersi kiitosta Jumalalle polvistuen maahan tallin ulkopuolelle. Toisetkin paimenet polvistuivat ja jotkut heistä itkivät. Kukaan ei häirinnyt heitä. Miksi nämä kedoilta tulleet paimenet ovat täällä? Mistä he ovat saaneet tiedon?! Selvästikin he tietävät lapsen salaisuuden!
Lopulta nuoremmat paimenet nousivat seisomaan ja kertoivat enkelien ilmestyneen heille ja kertoneen, että teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Messias, Herra! Yksi suuri enkeli kertoi heille tämän ja valaisi koko lampaiden kedon, mutta hänen takanaan oli miljoonia ja miljoonia sotilasenkeleitä, jotka kaiuttivat kunniaa Jumalalle ja maahan rauhaa ihmisille, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto! Toinen jatkoi kertoen, ettei ollut koskaan tiennyt, että enkeleitä oli niin paljon edes olemassa! Ja se suuri enkeli sanoi sitten, että lapsi on syntynyt Daavidin kaupungissa ja että tämä uutinen koskee kaikkia kansoja ja ettei tarvitse pelätä. Toinen jatkoi kertoen enkelin sanoneen, että me löydämme Messias-lapsen siten, että merkkinä on , että hän makaa kapaloituna seimessä. Nuori paimen aivan hengästyi kertoessaan tuosta näystä, joka sai hänet aivan tolaltaan.
Joku sukulaisista kuiskasi: "Mutta on se häpeä, että hänet kapaloitiin seimeen!! Messias-Kuningas!!" Nuori paimen katsahti häneen pelästyneenä: "Mutta kuinka me sitten olisimme löytäneet hänet?! Beetlehemissä on nytkin varmasti ainakin kymmenen vauvaa!" Siihen eivät sukulaisetkaan osanneet mitään vastaan sanoa.
Lopulta paimenet lähtivät, vauhdilla, kuten olivat tulleetkin. Paimen, joka oli yksin vartioinut sillävälin laumaa oli ollut kovilla kiertäessään nukkuvaa laumaa ympäri varmistamassa sen turvallisuutta. Hän huokaisi helpotuksesta nähdessään tovereidensa tulevan. He alkoivat kilpaa kertoa, että lapsi löytyi, makasi seimessä, näytti ihanalta, levolliselta. He kertoivat ja kertoivat kunnes nuotio alkoi hiipua ja ainut kuuntelija oli tainnut jo aikaa vaipua syvään uneen.
Kun suku oli saanut varmasti kaikki seikat selville pikku Jeshuasta, varsinkin sen, mitä enkeli oli vanhemmille hänestä kertonut, he alkoivat päivitellä sitä, mikä häpeä se nyt olikaan, että Messias joutui syntymään tallissa!! He puhuivat siitä, miten tietoa olisi pitänyt jo etukäteen laittaa tulemaan tänne, että olisi voitu valmistella suuren kuninkaan arvolle sopiva synnytyspaikka. He keskustelivat siitä, kuka erillisessä huoneessa asuva olisi voinut helpoiten luovuttaa huoneensa tälle palvottavalle Messiaalle, Jumalan Pojalle. Sillä Messiashan on Jumalan Poika, siitähän jo profeeta Jesajahu kertoo, kun hän sanoo, että hän on Väkevä Jumala ja Rauhanruhtinas.
Yllättäen alkoi kuulua juoksuaskeleitä ja sandaalien läiskinää maata vasten tiellä. Kaikki katselivat hämmästyneinä, kun joukko miehiä pysähtyi talon kohdalle ja he alkoivat viittoilla toisilleen taloon päin. "Mitäs joukkoa tuo on?!" Ester sanoi. "Paimenia, mitäs he täällä tekevät?" "Mitä asiaa teillä on?" kysyi Naatan. Kukaan resuisista tulijoista ei saanut sanotuksi mitään. He vain tuijottivat Jeshuaa, joka makasi seimessä. Eräs vanha paimen itki ja sopersi kiitosta Jumalalle polvistuen maahan tallin ulkopuolelle. Toisetkin paimenet polvistuivat ja jotkut heistä itkivät. Kukaan ei häirinnyt heitä. Miksi nämä kedoilta tulleet paimenet ovat täällä? Mistä he ovat saaneet tiedon?! Selvästikin he tietävät lapsen salaisuuden!
Lopulta nuoremmat paimenet nousivat seisomaan ja kertoivat enkelien ilmestyneen heille ja kertoneen, että teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Messias, Herra! Yksi suuri enkeli kertoi heille tämän ja valaisi koko lampaiden kedon, mutta hänen takanaan oli miljoonia ja miljoonia sotilasenkeleitä, jotka kaiuttivat kunniaa Jumalalle ja maahan rauhaa ihmisille, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto! Toinen jatkoi kertoen, ettei ollut koskaan tiennyt, että enkeleitä oli niin paljon edes olemassa! Ja se suuri enkeli sanoi sitten, että lapsi on syntynyt Daavidin kaupungissa ja että tämä uutinen koskee kaikkia kansoja ja ettei tarvitse pelätä. Toinen jatkoi kertoen enkelin sanoneen, että me löydämme Messias-lapsen siten, että merkkinä on , että hän makaa kapaloituna seimessä. Nuori paimen aivan hengästyi kertoessaan tuosta näystä, joka sai hänet aivan tolaltaan.
Joku sukulaisista kuiskasi: "Mutta on se häpeä, että hänet kapaloitiin seimeen!! Messias-Kuningas!!" Nuori paimen katsahti häneen pelästyneenä: "Mutta kuinka me sitten olisimme löytäneet hänet?! Beetlehemissä on nytkin varmasti ainakin kymmenen vauvaa!" Siihen eivät sukulaisetkaan osanneet mitään vastaan sanoa.
Lopulta paimenet lähtivät, vauhdilla, kuten olivat tulleetkin. Paimen, joka oli yksin vartioinut sillävälin laumaa oli ollut kovilla kiertäessään nukkuvaa laumaa ympäri varmistamassa sen turvallisuutta. Hän huokaisi helpotuksesta nähdessään tovereidensa tulevan. He alkoivat kilpaa kertoa, että lapsi löytyi, makasi seimessä, näytti ihanalta, levolliselta. He kertoivat ja kertoivat kunnes nuotio alkoi hiipua ja ainut kuuntelija oli tainnut jo aikaa vaipua syvään uneen.
KÄTKETTY MESSIAS XIV
Riemuitseva Ester-täti, Joosefin isän Jakovin nuorin sisko juoksi vastaanottamaan vaimoaan sylissään kantavaa Joosefia. Mutta katsoessaan Mariaa hänen hymynsä vaihtui hämmästykseksi ja samalla hetkellä Ester oli tilanteen tasalla. Hän kehotti Joosefia kiirehtimään pihalle, mutta mietti kuumeisesti: "Talo on täynnä sukulaisia, eikä synnyttävää naista voi ihmisten keskelle muutenkaan viedä..!"
Pihalla nuori poika ruokki aaseja. "Jooel, hae nopeasti Natan tänne!" Poika kimpaisi juoksuun portaat sisälle ja ei aikaakaan, kun Naatan jo juoksi ulos ovesta. "Joosef, tervehdys!" "Naatan, talo on täysi! Vie äkkiä eläimet tallista ja laita heinäkuorma tuonne nurkkaan!" Naatankin arvasi tilanteen ja teki työtä käskettyä. "Ota tämä shaalini ja laita se heinien päälle! Miriamin on pian päästävä makuulle! Menkää te sitten Joosefin kanssa keittämään vettä ja tuokaa myös se veitsi tiedäthän!" Miehet lähtivät vauhdilla sisälle.
Esterin hoivissa Miriam vähän rauhoittui. "Olipa siunaus mukana, kun pääsimme perille eikä synnytys tapahtunut matkan varrella! Jumalan kiitos! Nimeni on Miriam Eelintytär!" "Tiedän lapseni, Galileasta tulleet sukulaiset ovat kertoneet. Ja myös siitä, että jotakin hyvin erityistä olisi tässä lapsessa, jota odotat!" Maria oli sanomaisillaan, että varmaankin Joosef jo kertoo talossa sukulaisille kaikkea ihmeellistä, mitä on tapahtunut. Mutta samassa voimakas supistus ja kipu ottivat hänet valtaansa, eivätkä hellittäneet ennenkuin pieni poikavauva oli ensimmäistä kertaa nähnyt päivänvalon
Aivan kuten Miriam oli arvannutkin, Joosef oli kertonut sukulaisille, joita oli talon täydeltä, kaikki ne ihmeelliset tapahtumat, jotka olivat sattuneet heille kotona Galileassa. Moni itki ja ylisti Jumalaa ja pian alkoi laulava rukous kaikkien huulilta Daavidin suvun uuden tulokkaan synnytyksen puolesta. Joosef istui talon läntisen avoimen ikkunan edessä myös rukoillen ja toivoen pian kuulevansa vauvan parkaisun. Hänen takanaan joku alkoi puhua: "Sinä Beetlehem, Efrata, et suinkaan ole vähäisin Juudan sukujen joukossa, sillä sinusta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia.."
Lämmin syksyinen ilta alkoi jo hämärtyä, kun tuo kaivattu parkaisu kuului ja Joosef pinkaisi juoksuun ja tuli vaimonsa luo pitäen häntä sylissään. Ester laittoi lasta kuntoon ja sitten pesi hänet lämpimässä vedessä ja toi vanhemmilleen pyyhkeeseen käärittynä. Marian silmät loistivat, vaikka ääretön väsymys näkyi hänen kasvoiltaan. Joosef avasi matkanyytin ja otti esille kankaita, joihin Maria kapaloi lapsen. Joosef ajatteli Marian nyt kipeästi tarvitsevan unta ja mietti, mihin lapsen voisi sijoittaa nukkumaan. Vaihtoehtoja ei ollut paljon. Joosef otti eläinten ruokintaseimen, täytti sen heinillä, päällysti kankaalla ja nosti lapsen siihen. "Nuku nyt rakkaani, minä valvon tässä!" hän kuiskasi vaimolleen.
Kuten arvata saattaa, sukulaisten uteliaisuus sai ylivallan eikä Esterin onnistunut enää puhua heitä antamaan pikku perheelle lepoaikaa. Myös Joosef torkkui puolinukuksissa. Hänkin vasta nyt jännityksen haihduttua tunsi olevansa lopen väsynyt. Hän havahtui siihen, että askeleita ja kuiskauksia kuului pihalta. Häntä huvitti se, että eniten kuului niiden ääni, jotka hyssyttelivät toisia olemaan hiljempaa. Lopulta Joosef ei malttanut enää levätä, vaan hän tuli sukulaisten riemuksi ulos pihalle kertomaan uudestaan ja uudestaan siitä, mitä ihmeellistä oli tapahtunut juuri syntyneen "seimenlapsen" vanhemmille kotona Galileassa. Vähitellen muutama aasi ja lammaskin tulivat uteliaina lähemmäs katsomaan, mitä ihmettä heidän omassa tallissaan oikein tapahtui.
Pihalla nuori poika ruokki aaseja. "Jooel, hae nopeasti Natan tänne!" Poika kimpaisi juoksuun portaat sisälle ja ei aikaakaan, kun Naatan jo juoksi ulos ovesta. "Joosef, tervehdys!" "Naatan, talo on täysi! Vie äkkiä eläimet tallista ja laita heinäkuorma tuonne nurkkaan!" Naatankin arvasi tilanteen ja teki työtä käskettyä. "Ota tämä shaalini ja laita se heinien päälle! Miriamin on pian päästävä makuulle! Menkää te sitten Joosefin kanssa keittämään vettä ja tuokaa myös se veitsi tiedäthän!" Miehet lähtivät vauhdilla sisälle.
Esterin hoivissa Miriam vähän rauhoittui. "Olipa siunaus mukana, kun pääsimme perille eikä synnytys tapahtunut matkan varrella! Jumalan kiitos! Nimeni on Miriam Eelintytär!" "Tiedän lapseni, Galileasta tulleet sukulaiset ovat kertoneet. Ja myös siitä, että jotakin hyvin erityistä olisi tässä lapsessa, jota odotat!" Maria oli sanomaisillaan, että varmaankin Joosef jo kertoo talossa sukulaisille kaikkea ihmeellistä, mitä on tapahtunut. Mutta samassa voimakas supistus ja kipu ottivat hänet valtaansa, eivätkä hellittäneet ennenkuin pieni poikavauva oli ensimmäistä kertaa nähnyt päivänvalon
Aivan kuten Miriam oli arvannutkin, Joosef oli kertonut sukulaisille, joita oli talon täydeltä, kaikki ne ihmeelliset tapahtumat, jotka olivat sattuneet heille kotona Galileassa. Moni itki ja ylisti Jumalaa ja pian alkoi laulava rukous kaikkien huulilta Daavidin suvun uuden tulokkaan synnytyksen puolesta. Joosef istui talon läntisen avoimen ikkunan edessä myös rukoillen ja toivoen pian kuulevansa vauvan parkaisun. Hänen takanaan joku alkoi puhua: "Sinä Beetlehem, Efrata, et suinkaan ole vähäisin Juudan sukujen joukossa, sillä sinusta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia.."
Lämmin syksyinen ilta alkoi jo hämärtyä, kun tuo kaivattu parkaisu kuului ja Joosef pinkaisi juoksuun ja tuli vaimonsa luo pitäen häntä sylissään. Ester laittoi lasta kuntoon ja sitten pesi hänet lämpimässä vedessä ja toi vanhemmilleen pyyhkeeseen käärittynä. Marian silmät loistivat, vaikka ääretön väsymys näkyi hänen kasvoiltaan. Joosef avasi matkanyytin ja otti esille kankaita, joihin Maria kapaloi lapsen. Joosef ajatteli Marian nyt kipeästi tarvitsevan unta ja mietti, mihin lapsen voisi sijoittaa nukkumaan. Vaihtoehtoja ei ollut paljon. Joosef otti eläinten ruokintaseimen, täytti sen heinillä, päällysti kankaalla ja nosti lapsen siihen. "Nuku nyt rakkaani, minä valvon tässä!" hän kuiskasi vaimolleen.
Kuten arvata saattaa, sukulaisten uteliaisuus sai ylivallan eikä Esterin onnistunut enää puhua heitä antamaan pikku perheelle lepoaikaa. Myös Joosef torkkui puolinukuksissa. Hänkin vasta nyt jännityksen haihduttua tunsi olevansa lopen väsynyt. Hän havahtui siihen, että askeleita ja kuiskauksia kuului pihalta. Häntä huvitti se, että eniten kuului niiden ääni, jotka hyssyttelivät toisia olemaan hiljempaa. Lopulta Joosef ei malttanut enää levätä, vaan hän tuli sukulaisten riemuksi ulos pihalle kertomaan uudestaan ja uudestaan siitä, mitä ihmeellistä oli tapahtunut juuri syntyneen "seimenlapsen" vanhemmille kotona Galileassa. Vähitellen muutama aasi ja lammaskin tulivat uteliaina lähemmäs katsomaan, mitä ihmettä heidän omassa tallissaan oikein tapahtui.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)