Riemuitseva Ester-täti, Joosefin isän Jakovin nuorin sisko juoksi vastaanottamaan vaimoaan sylissään kantavaa Joosefia. Mutta katsoessaan Mariaa hänen hymynsä vaihtui hämmästykseksi ja samalla hetkellä Ester oli tilanteen tasalla. Hän kehotti Joosefia kiirehtimään pihalle, mutta mietti kuumeisesti: "Talo on täynnä sukulaisia, eikä synnyttävää naista voi ihmisten keskelle muutenkaan viedä..!"
Pihalla nuori poika ruokki aaseja. "Jooel, hae nopeasti Natan tänne!" Poika kimpaisi juoksuun portaat sisälle ja ei aikaakaan, kun Naatan jo juoksi ulos ovesta. "Joosef, tervehdys!" "Naatan, talo on täysi! Vie äkkiä eläimet tallista ja laita heinäkuorma tuonne nurkkaan!" Naatankin arvasi tilanteen ja teki työtä käskettyä. "Ota tämä shaalini ja laita se heinien päälle! Miriamin on pian päästävä makuulle! Menkää te sitten Joosefin kanssa keittämään vettä ja tuokaa myös se veitsi tiedäthän!" Miehet lähtivät vauhdilla sisälle.
Esterin hoivissa Miriam vähän rauhoittui. "Olipa siunaus mukana, kun pääsimme perille eikä synnytys tapahtunut matkan varrella! Jumalan kiitos! Nimeni on Miriam Eelintytär!" "Tiedän lapseni, Galileasta tulleet sukulaiset ovat kertoneet. Ja myös siitä, että jotakin hyvin erityistä olisi tässä lapsessa, jota odotat!" Maria oli sanomaisillaan, että varmaankin Joosef jo kertoo talossa sukulaisille kaikkea ihmeellistä, mitä on tapahtunut. Mutta samassa voimakas supistus ja kipu ottivat hänet valtaansa, eivätkä hellittäneet ennenkuin pieni poikavauva oli ensimmäistä kertaa nähnyt päivänvalon
Aivan kuten Miriam oli arvannutkin, Joosef oli kertonut sukulaisille, joita oli talon täydeltä, kaikki ne ihmeelliset tapahtumat, jotka olivat sattuneet heille kotona Galileassa. Moni itki ja ylisti Jumalaa ja pian alkoi laulava rukous kaikkien huulilta Daavidin suvun uuden tulokkaan synnytyksen puolesta. Joosef istui talon läntisen avoimen ikkunan edessä myös rukoillen ja toivoen pian kuulevansa vauvan parkaisun. Hänen takanaan joku alkoi puhua: "Sinä Beetlehem, Efrata, et suinkaan ole vähäisin Juudan sukujen joukossa, sillä sinusta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia.."
Lämmin syksyinen ilta alkoi jo hämärtyä, kun tuo kaivattu parkaisu kuului ja Joosef pinkaisi juoksuun ja tuli vaimonsa luo pitäen häntä sylissään. Ester laittoi lasta kuntoon ja sitten pesi hänet lämpimässä vedessä ja toi vanhemmilleen pyyhkeeseen käärittynä. Marian silmät loistivat, vaikka ääretön väsymys näkyi hänen kasvoiltaan. Joosef avasi matkanyytin ja otti esille kankaita, joihin Maria kapaloi lapsen. Joosef ajatteli Marian nyt kipeästi tarvitsevan unta ja mietti, mihin lapsen voisi sijoittaa nukkumaan. Vaihtoehtoja ei ollut paljon. Joosef otti eläinten ruokintaseimen, täytti sen heinillä, päällysti kankaalla ja nosti lapsen siihen. "Nuku nyt rakkaani, minä valvon tässä!" hän kuiskasi vaimolleen.
Kuten arvata saattaa, sukulaisten uteliaisuus sai ylivallan eikä Esterin onnistunut enää puhua heitä antamaan pikku perheelle lepoaikaa. Myös Joosef torkkui puolinukuksissa. Hänkin vasta nyt jännityksen haihduttua tunsi olevansa lopen väsynyt. Hän havahtui siihen, että askeleita ja kuiskauksia kuului pihalta. Häntä huvitti se, että eniten kuului niiden ääni, jotka hyssyttelivät toisia olemaan hiljempaa. Lopulta Joosef ei malttanut enää levätä, vaan hän tuli sukulaisten riemuksi ulos pihalle kertomaan uudestaan ja uudestaan siitä, mitä ihmeellistä oli tapahtunut juuri syntyneen "seimenlapsen" vanhemmille kotona Galileassa. Vähitellen muutama aasi ja lammaskin tulivat uteliaina lähemmäs katsomaan, mitä ihmettä heidän omassa tallissaan oikein tapahtui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti