Kun miehet olivat lähteneet matkaan, Miriam ja Elisheva menivät lasten kanssa puutarhaan, joka ei kuitenkaan ollut paljon muuta kuin joitakin öljypuita Ein Keremin kallioisten rinteiden tasanteella ja niiden alle kivistä rakennettuja istuimia. Rinne antoi kuitenkin länteen eikä kesäkuumallakaan aurinko juuri siihen kohtaan osunut kuin myöhemmin iltapäivällä. Virkistävässä alkusyksyn viileydessä olo tuntui hyvältä, ja se, että hiljattain synnyttäneet naiset pääsivät keskittymään toistensa kuulumisiin ja mietteisiin.
Miriam kertoi kuinka valtavat lammaslaumat olivat reunustaneet Beetlehemin tietä menomatkalla ja kuinka vähiksi ne olivat huvenneet. Ja miten paljon väkeä oli ollut Jerusalemin juhlilla menomatkalla, mutta kuinka he palatessaan jo kaukaa olivat sen ohittaessaan nähneet, että kaupunki oli taas palannut tavalliseen uneliaaseen arkeensa. Hän kertoi isänsä Eelin ilosta tämän tavatessa pitkästä aikaa sisarensa Esterin Beetlehemissä, ja synnytyksestä tallissa ja paimenien kertomasta enkelinäystä. Elisheva - täti taas kertoi miehensä Sakariaan käyneen rekisteröitymässä Jerusalemin temppelin lähellä olevassa talossa, jonne kaikki muut papit paitsi ylipapin perhe rekisteröityi. Hän kertoi pitkään siitä, että Johanan-lapsi oli luvattu Herralle ja hänen koulunsa tulisi olemaan Essealaisten sisäoppilaitoksessa Suolameren rannalla. Siellä hän oppisi Jumalan Sanaa puhtaasti sekä sen, miten selviytyä erämaaolosuhteissa. Tietenkin kävisimme häntä siellä usein tapaamassa. Naiset jäivät mietteisiinsä.
Yhtäkkiä Elisheva havahtui: Nyt kun olet täällä, mitä jos pistäytyisin nopeasti Ein Keremin kaupassa ostamassa vähän ompelutarvikkeita, ellei sinua haittaisi. Johanan on jo uneen vaipumaisillaan, hän varmaan nukkuu koko sen ajan. - Ei haittaa, mene vain, minä kyllä vahdin lapsia! vastasi Miriam.
Vietyään Johanan-vauvan makuukamariin nukkumaan Elisheva sonnustautui mekkoonsa, haki suuren kankaisen laukkunsa olalleen ja otti seinustalta kepin avukseen, olihan maasto kivistä, eikä hän enää ollut aivan varma tasapainostaan yrittäessään jouduttaa askeleitaan keritäkseen pian takaisin.
Niin Elisheva lähti matkaan ja Miriam jäi istumaan puutarhan kivetykselle vain huomatakseen, että Jeshua - pienokainen alkoi vaipua uneen runsaan aamuateriansa jälkeen. Nuori äiti vei vauvan sisälle ja jäi istumaan ikkunaan katsellen mietteissään ulos vain huomatakseen joidenkin lasten juoksevan mäkeä alas leikkipaikoiltaan koteihinsa. Kohta aikuiset lähtivät juoksemaan lasten mukana mäkeä ylös. Mitähän siellä tapahtuu!? ihmetteli Miriam.
Nuoren äidin hämmästys oli suuri, kun ihmeellinen matkue ilmestyi lopulta näkyviin mäen takaa. Suuret, loistokkaasti valjastetut ja koristellut kookkaat kamelit selässään yhtä loistavapukuiset ruhtinaat laskeutuivat jyrkähköä tietä alas. Näytti aivan siltä kuin tuo näky olisi ollut jotenkin ihmeellisesti valaistu, ajatteli Miriam, mutta uskoi vain kuvittelevansa. Mutta Miriamin vielä suuremmaksi hämmästykseksi ensimmäinen ratsastaja pysäytti kamelin, viittelöi jotakin ylöspäin ja kohti Sakariaan pihaa. Ja hetkessä koko karavaani tuli aivan Miriamin ikkunan eteen pihalle.
Miriam juoksi portaille. Tulijat vaikuttivat ystävällisiltä, kunnioittavilta komentaessaan erämaaratsunsa maahan ja eläimet tottelivat uristen kultakäätyjen kilistessä niiden kaulassa. Miriam luuli näkevänsä unta. - Shalom! hän huudahti. - Shälääm! vastasivat miehet. He kaivoivat satulalaukuistaan jotakin, jonka näyttivät tuovan kuin lahjan. - Missä kuningas? Suuri Messsiaskuningas syntynyt! Miriam tunsi päätänsä huimaavan: vieläkö tämäkin merkki!? hän ajatteli.
Samassa lapsi havahtui keittiön lastensängyssä ja miehet huudahtivat ihastuksesta. He heittäytyivät polvilleen Jeshua - vauvan sängyn eteen, kumarsivat maahan asti ja antoivat käsissään olevat tavarat lahjoina lapsen eteen. Vieraat riemuitsivat keskenään ylistäen lasta havaittuaan, että nyt heidän matkansa tarkoitus oli saavutettu.
Miriam ymmärsi heidän puheestaan jonkin verran, kun he alkoivat kertoa hänelle miten he olivat kaukana kotona tähdistä nähneet, että suuri kuningas on syntynyt Juudeassa. Venus ja Jupiter olivat yhtyneet Leijonissa. - Me, Herodes, ei lasta, ei tiedä, pitää mennä kertoa Herodes tulee kumartaa. Kirjoitukset kotona, nyt Messias tulla. Miehet nauttivat Miriamin antamia virvokkeita ja leipää. Sitten näytti siltä, että he pyysivät saada luvan hetken levätä puutarhassa. Miriam nyökkäsi vieläkin kaikkea kuin unta katsellen.
Kun miehet nukkuivat kameliensa lähellä, Miriam huomasi ikkunasta, että paljon kyläläisiä lapsineen seisoi tien toisella puolella katselemassa. Yhtäkkiä yksi miehistä heräsi ja herätti heti muutkin. He näyttivät säikähtyneiltä, ponnahtivat seisomaan. Miriam meni portaille katsomaan. Yksi miehistä sanoi - Herra käskee, kiire kotiin! Herodes paha! Ei kertoa missä lapsi! Samassa jo miehet olivat kamelien selässä ja eläimet nousivat vaappuen ja uristen. - Eläinten juottopaikka on alhaalla laaksossa, huusi Elisheva heille. -Shukran, shälääm! - Shalom, siunattua matkaa! kuiskasi Elisheva heidän peräänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti