Raamatusta eteeni lause kohoaa:
Lohduttakaa kansaani!
Sana kehottaa
Oi Herra millä lohduttaa kansaasi surevaa
on sodan ies niskassaan ja valheet kaiken maan
Sanallani lohduta!
vastaa Herrani
Vaan mitä sieltä löytää vois mi kansaas auttaisi?
Sä katso profetiani
mi kertoo kansani paluusta kansain seasta
tää ilmoitukseni nyt kerro heille
Muulla et voi heitä lohduttaa
elävä on vesi vain mi kansain virvoittaa
Aikojen päässä vahvana on vuori Siionin
se ylin on vuorista
kukkula korkein
Kansat sanovat toisilleen:
Nouskaamme Siioniin oppimaan Hänen teitänsä Jumalan temppeliin
Mä särjen ikeen olkainsa kuin Midianin vain
kun ylivoiman edessä Gideon voiton sai
Kuin ´Israel´ on nimensä: ´Taistelee Jumala´
niin vastustajainsa vastustaja on Herra taivaan maan
Siis huutakaa ja riemuitkaa asukkaat Siionin!
Pian keskellänne suuri on taas Pyhä Israelin!
lauantai 30. huhtikuuta 2011
VIIKUNAPUU LEHTII
Jakob itkee öisellä vuorella:
- Voi Raakel rakkaani
et aikaasi sä tuntenut
sain Leean vaimoksi!
Jo Leea kantaa hedelmää!
Mut Leeaa ei hän ensin tahtonut
hän tahtoi saada Raakelin
oli aika täyttynyt
Hän Raakelista luvatusta iltaisin haaveili
kun ruumistansa väsytti ja haavat kirveli
Kun peto hyökkäs laumaan Laabanin lampaiden
hän kävi kimppuun pedon sen
eest lauman taistellen
Mut Laaban petti Jakobin palkkaansa muuttaen
ja sijaan rakkaan Raakelin hän antoi Leean sen
Ja Leea kantoi hedelmää mut Raakel kaunis ei
ja vuodet toiset seitsemän Laaban Jakobilta vei
Vaan rukouksiin vastataan
Raakel Josef-pojan saa
ja maahan Lupauksien jo Jakob kiiruhtaa
Niin hän jättää Harranin
vain tomu jälkeen jää
ja Luvatussa maassansa taas Raakel synnyttää
Syntyy poika Benjamin rakkaimman vaimonsa
joka henkensä saa luovuttaa poikansa hintana
Vaan Raakel elää vieläkin lapsissa Jakobin
kuin hiekka vain on lukunsa tai tähdet taivaalla
Nyt maailman neljältä ääreltä he saapuvat Israeliin
jossa uudensyntymän kohta saa suku Jakobin
Pian hedelmätön synnyttää
jo lehtii viikunapuu
Ja kansat vuorelle Siionin jo pian kokoontuu
- Voi Raakel rakkaani
et aikaasi sä tuntenut
sain Leean vaimoksi!
Jo Leea kantaa hedelmää!
Mut Leeaa ei hän ensin tahtonut
hän tahtoi saada Raakelin
oli aika täyttynyt
Hän Raakelista luvatusta iltaisin haaveili
kun ruumistansa väsytti ja haavat kirveli
Kun peto hyökkäs laumaan Laabanin lampaiden
hän kävi kimppuun pedon sen
eest lauman taistellen
Mut Laaban petti Jakobin palkkaansa muuttaen
ja sijaan rakkaan Raakelin hän antoi Leean sen
Ja Leea kantoi hedelmää mut Raakel kaunis ei
ja vuodet toiset seitsemän Laaban Jakobilta vei
Vaan rukouksiin vastataan
Raakel Josef-pojan saa
ja maahan Lupauksien jo Jakob kiiruhtaa
Niin hän jättää Harranin
vain tomu jälkeen jää
ja Luvatussa maassansa taas Raakel synnyttää
Syntyy poika Benjamin rakkaimman vaimonsa
joka henkensä saa luovuttaa poikansa hintana
Vaan Raakel elää vieläkin lapsissa Jakobin
kuin hiekka vain on lukunsa tai tähdet taivaalla
Nyt maailman neljältä ääreltä he saapuvat Israeliin
jossa uudensyntymän kohta saa suku Jakobin
Pian hedelmätön synnyttää
jo lehtii viikunapuu
Ja kansat vuorelle Siionin jo pian kokoontuu
GOLGATAN VOITTO jatkuu
Sitten Jeesus kohotti katseensa Tuonelan perälle ja huusi: " Tulkaa minun Isäni siunatut!"
Suunnaton kansanpaljous alkoi liikehtiä Tuonelan hämäryydessä ja liikkua kohti Jeesusta. Ensin tulivat Aadam ja Eeva. He tervehtivät Jeesusta ja sanoivat iloisesti: "Siis sinä olet hän, joka rikkipolkee käärmeen pään! Usein Eevan kanssa pohdimme, milloin näkisimme pettäjämme pään murskattavan ja kuka sen tekisi! Ylistys ja kunnia sinulle Messiaamme!"
Heti senjälkeen tuli Abraham sukuineen. Hekin polvistuivat Messiaan eteen. "Nyt ymmärrän, miksi minua koeteltiin, olisinko valmis uhraamaan ainokaisen poikani, vaikkakin enkeli sen sitten esti. Isä Jumala joutui sen todella tekemään meidän kaikkien sovitukseksi! Ole ylistetty Jumalan Uhrikaritsa, joka otit pois maailman synnin!"
Myös profeetat iloitsivat nähdessään hänet, joka täytti ne sadat profetiat, joita he olivat kertoneet siitä, mitä Messias aikanaan tekisi ja millainen hän olisi. Yhdessä Jeesuksen kanssa he julistivat ja kertoivat kaikesta siitä, mitä oli kirjoitettu ja kuinka ne olivat täyttyneet.
Koko kansainpaljous polvistui Jeesuksen eteen ylistämään häntä. Mutta Jeesus sanoi: "Lähdemme nyt täältä ylös Isän luo! Abraham, sinä johdat tätä joukkoa ja sinun helmaasi he saavat asettua odottamaan viimeisiä tuomioita".
He kaikki lähtivät iloiten, mutta suuri joukko jäi vielä pimeään Tuonelan perälle. He olivat niitä, jotka vihasivat Jumalaa, eivätkä olisi mistään hinnasta halunneet Hänen läheisyyteensä.
Vehreä oli se laakso, johon Jeesus johti riemuitsevan joukon. Sitten Messias viittasi kädellään ja suuri kuilu avautui Tuonelan ja Abrahamin helmassa olevien välille. Ihmist peittivät silmänsä, sillä vuosituhansien hämäryyden jälkeen laakson kirkkaus oli sokaiseva!
Kun he olivat menneet, julkiseen häpeään asetettu paholainen sähisi raivosta: "Vihaan Jumalaa ja hänen kuvaansa ihmistä! Minä kostan tämän Jumalalle! Aikamme on lyhyt ja Helvetin tuli odottaa meitä! Aion houkutella mukaamme niin paljon ihmisiä kuin suinkin! Mutta miten, minulta on valta pois!
Valhe!! Valhe toimi paratiisissa ja valhe toimii nytkin, sillä ihminen on typerä ja ylpeä! He uskovat mieluummin valheen kuin totuuden, kun heitä tarpeeksi imarrellaan. Valheen- ylpeyden ja epäuskon ruhtinaat, lähtekää heti liikkeelle ja estäkää tietoa sovituksesta leviämästä! Sanokaa ihmisille, ettei Jumalaa ole, eikä minuakaan! Hahaa! Työnne kestää aikojen loppuun asti, taistelkaa! Mutta eniten häiritkää niitä, jotka rukoilevat ja lukevat Raamattua! Muistuttakaa heitä tekemättömistä töistä tai laittakaa joku ihminen häritsemään heitä! Tiedon tappiostani on ennenkaikkea estettävä leviämästä ihmisten tietoisuuteen!
Ja te ilkeyden-, koston-, vihan-, kateuden-, ja itsekkyydenhenget, saakaa ihmiset halveksimaan ja vainoamaan Jeesukseen uskovia, sillä he muodostavat meille kaikkein vahvimman ja vaarallisimman vastuksen! Lähtekää liikkeelle!
Ja te nautinnonhalun-, hillittömyyden-, ja ahneudenhenget ja saastaiset henget, lähtekää ja houkutelkaa ihmisiä himoilla! Huumaavat aineet ovat oiva keino, sillä he jäävät niihin kiinni ikuisesti. Vain Jeesus voi heidät vapauttaa, mutta sitähän he eivät tiedä! Houkutelkaa aviopuolisot pettämään toisiaan ja lapset kapinaan! Ja laittomuus! Houkutelkaa uskovatkin rikkomaan raivostuttavan Kristuksen rakkauden lain ja 10 käskyä myös.
Ja sitten pilkkaavat henget! Kun te saatte ihmiset pilkkaamaan Jumalaa, he ovat kadotettuja ja myös luonnonvoimat järkkyvät! Pahaa missä vain ikinä saatte tehdyksi! Ja koska ihmiset eivät tunne Jumalaa ja hänen poikaansa Jeesusta, heillä ei ole mitään turvaa meitä vastaan!! Hahaa! Ja kaikki loputkin laiskat pikku demonit, ryhdistäytykää, varsinkin turhamaisuus ja materialismi! Kyllä johtaja, kuului kaksi pientä ääntä hämärästä.
Mutta uskovat ovat vaarallisia, sillä he voivat sitoa toimintamme Pelastajansa Jeesuksen nimessä. Mutta kaikki he eivät tiedä sitä! Sumuttakaa niin paljon kuin mahdollista! Aiheuttakaa eripuraisuutta uskovien välille, jolloin Pyhän Hengen voima heissä vähenee ja me voimme iskeä. Yrittäkää pitää heidät katkerina toisilleen, sillä vain silloin Jumala ei anna heillekään anteeksi. Mutta kun näette uskovien riemuitsevan ja ylistävän Jumalaa ja Hänen poikaansa Jeesusta, lähtekää suinpäin pakoon, sillä siellä on läsnä niin suuri Jumalan kirkkaus, ettei meillä ole mitään mahdollisuutta yhtään mihinkään! Siellä ikävä kyllä Jumalan kunnia tulee ilmi, sairaita parenee ja ihmiset tulevat tuntemaan totuuden! Siellä tuhoutuvat kaikki valheeni! Voi minua!
Suunnaton kansanpaljous alkoi liikehtiä Tuonelan hämäryydessä ja liikkua kohti Jeesusta. Ensin tulivat Aadam ja Eeva. He tervehtivät Jeesusta ja sanoivat iloisesti: "Siis sinä olet hän, joka rikkipolkee käärmeen pään! Usein Eevan kanssa pohdimme, milloin näkisimme pettäjämme pään murskattavan ja kuka sen tekisi! Ylistys ja kunnia sinulle Messiaamme!"
Heti senjälkeen tuli Abraham sukuineen. Hekin polvistuivat Messiaan eteen. "Nyt ymmärrän, miksi minua koeteltiin, olisinko valmis uhraamaan ainokaisen poikani, vaikkakin enkeli sen sitten esti. Isä Jumala joutui sen todella tekemään meidän kaikkien sovitukseksi! Ole ylistetty Jumalan Uhrikaritsa, joka otit pois maailman synnin!"
Myös profeetat iloitsivat nähdessään hänet, joka täytti ne sadat profetiat, joita he olivat kertoneet siitä, mitä Messias aikanaan tekisi ja millainen hän olisi. Yhdessä Jeesuksen kanssa he julistivat ja kertoivat kaikesta siitä, mitä oli kirjoitettu ja kuinka ne olivat täyttyneet.
Koko kansainpaljous polvistui Jeesuksen eteen ylistämään häntä. Mutta Jeesus sanoi: "Lähdemme nyt täältä ylös Isän luo! Abraham, sinä johdat tätä joukkoa ja sinun helmaasi he saavat asettua odottamaan viimeisiä tuomioita".
He kaikki lähtivät iloiten, mutta suuri joukko jäi vielä pimeään Tuonelan perälle. He olivat niitä, jotka vihasivat Jumalaa, eivätkä olisi mistään hinnasta halunneet Hänen läheisyyteensä.
Vehreä oli se laakso, johon Jeesus johti riemuitsevan joukon. Sitten Messias viittasi kädellään ja suuri kuilu avautui Tuonelan ja Abrahamin helmassa olevien välille. Ihmist peittivät silmänsä, sillä vuosituhansien hämäryyden jälkeen laakson kirkkaus oli sokaiseva!
Kun he olivat menneet, julkiseen häpeään asetettu paholainen sähisi raivosta: "Vihaan Jumalaa ja hänen kuvaansa ihmistä! Minä kostan tämän Jumalalle! Aikamme on lyhyt ja Helvetin tuli odottaa meitä! Aion houkutella mukaamme niin paljon ihmisiä kuin suinkin! Mutta miten, minulta on valta pois!
Valhe!! Valhe toimi paratiisissa ja valhe toimii nytkin, sillä ihminen on typerä ja ylpeä! He uskovat mieluummin valheen kuin totuuden, kun heitä tarpeeksi imarrellaan. Valheen- ylpeyden ja epäuskon ruhtinaat, lähtekää heti liikkeelle ja estäkää tietoa sovituksesta leviämästä! Sanokaa ihmisille, ettei Jumalaa ole, eikä minuakaan! Hahaa! Työnne kestää aikojen loppuun asti, taistelkaa! Mutta eniten häiritkää niitä, jotka rukoilevat ja lukevat Raamattua! Muistuttakaa heitä tekemättömistä töistä tai laittakaa joku ihminen häritsemään heitä! Tiedon tappiostani on ennenkaikkea estettävä leviämästä ihmisten tietoisuuteen!
Ja te ilkeyden-, koston-, vihan-, kateuden-, ja itsekkyydenhenget, saakaa ihmiset halveksimaan ja vainoamaan Jeesukseen uskovia, sillä he muodostavat meille kaikkein vahvimman ja vaarallisimman vastuksen! Lähtekää liikkeelle!
Ja te nautinnonhalun-, hillittömyyden-, ja ahneudenhenget ja saastaiset henget, lähtekää ja houkutelkaa ihmisiä himoilla! Huumaavat aineet ovat oiva keino, sillä he jäävät niihin kiinni ikuisesti. Vain Jeesus voi heidät vapauttaa, mutta sitähän he eivät tiedä! Houkutelkaa aviopuolisot pettämään toisiaan ja lapset kapinaan! Ja laittomuus! Houkutelkaa uskovatkin rikkomaan raivostuttavan Kristuksen rakkauden lain ja 10 käskyä myös.
Ja sitten pilkkaavat henget! Kun te saatte ihmiset pilkkaamaan Jumalaa, he ovat kadotettuja ja myös luonnonvoimat järkkyvät! Pahaa missä vain ikinä saatte tehdyksi! Ja koska ihmiset eivät tunne Jumalaa ja hänen poikaansa Jeesusta, heillä ei ole mitään turvaa meitä vastaan!! Hahaa! Ja kaikki loputkin laiskat pikku demonit, ryhdistäytykää, varsinkin turhamaisuus ja materialismi! Kyllä johtaja, kuului kaksi pientä ääntä hämärästä.
Mutta uskovat ovat vaarallisia, sillä he voivat sitoa toimintamme Pelastajansa Jeesuksen nimessä. Mutta kaikki he eivät tiedä sitä! Sumuttakaa niin paljon kuin mahdollista! Aiheuttakaa eripuraisuutta uskovien välille, jolloin Pyhän Hengen voima heissä vähenee ja me voimme iskeä. Yrittäkää pitää heidät katkerina toisilleen, sillä vain silloin Jumala ei anna heillekään anteeksi. Mutta kun näette uskovien riemuitsevan ja ylistävän Jumalaa ja Hänen poikaansa Jeesusta, lähtekää suinpäin pakoon, sillä siellä on läsnä niin suuri Jumalan kirkkaus, ettei meillä ole mitään mahdollisuutta yhtään mihinkään! Siellä ikävä kyllä Jumalan kunnia tulee ilmi, sairaita parenee ja ihmiset tulevat tuntemaan totuuden! Siellä tuhoutuvat kaikki valheeni! Voi minua!
torstai 28. huhtikuuta 2011
GOLGATAN VOITTO
Kun Jeesus henkiruumiissaan hyppäsi alas ristiltä voittajana ja hänen voitonhuutonsa "Se on täytetty" kaikui vielä halki avaruuksien, miljardit enkelit riemuitsivat ja Isä katseli rakastavasti sankari-Poikaansa.
Paholainen, joka vasta hetki sitten oli ilkkunut kärsivää Jumalan Karitsaa ristillä, kauhistui tajutessaan hirveän totuuden: Jeesus oli sovittanut koko maailman kaikki synnit Jumalan edessä, niin ettei niitä enää luettaisi! Pelosta huutaen se syöksyi suinpäin alas Tuonelaan ja demonit hänen perässään ihmetellen johtajansa pelkoa.
- Tulen pian selvittämään välini kanssasi! hän kuuli Jeesuksen huutavan peräänsä ja se kauhistutti häntä vielä enemmän. "Olemme mennyttä! Kaikki lopussa!" Demonit hämärässä Tuonelassa näkivät päämiehensä kauhun ja nekin alkoivat ulista peloissansa. " Jeesus sovitti kaikki synnit, joihin me paratiisista alkaen olemme kovalla työllä saaneet ihmiset lankeamaan!! Kaikki on Jumala Jeesuksen tähden antanut anteeksi! Mitä me nyt teemme? Sitäpaitsi tuomiomme aika lähestyy! Minä vihaan Jumalaa ja Hänen kuviaan ihmisiä!" se kähisi.
Voittaja-Messias lähti kohti temppeliä riemuiten. Koko maailman syntien ja sairauksien taakka hänen hartioiltansa oli hävinnyt. Maanjäristys ja pimeys olivat menneet ja aurinko paistoi taas ja lintujen laulu kuului lähimetsän puista. Enkelien ilohuudot kaikuivat hänen korvissaan heidän availlessaan temppelin ulkomuurin portteja, ja temppelin korkeita ovia kohti kaikkeinpyhintä. Hän meni kaikkeinpyhimmän noin 10 cm paksun kudotun esiripun eteen ja yhdellä käden viittauksella halkaisi sen ylhäältä alas asti. Papit temppelissä juoksivat pakoon, kun he näkivät ovien avautuvan kuin itsestään ja yhtäkkiä esirippu halkesi heidän käsittämättä miksi. Mutta nyt oli Jeesuksen kertakaikkinen uhri annettu ja tie kaikkeinpyhimpään avattu kaikille Isän eteen taivaallisiin hänen reväistyn ruumiinsa ja verensä esiripun lävitse.
Hetken kuluttua Jeesus kääntyi ja hänen ilmeensä kävi ankaraksi. Hän lähti kohti Tuonelan porttia ja samantien syöksyi siitä sisälle.
- Avaimet!! hän karjaisi. Paholainen toi vapisten Jeesukselle Tuonelan avaimet ja Kuolema toi myös hänelle omansa. Ne tiesivät, etteivät enää saisi määrätä luomakunnan kuolemista, sen määräisi tästedes Jumala itse.
Jeesus meni Paholaisen eteen ja tallasi hänen päänsä murskaksi täydellisen tappion merkiksi. Hänet oli näin saatettu häpeään koko demonilauman edessä, joiden ulina jatkuvasti soi taustalla. Ne tiesivät nyt, että lapsikin, joka ymmärsi Jeesuksen voiton merkityksen, olisi vahvempi kuin heidän johtajansa!
jatkuu
Paholainen, joka vasta hetki sitten oli ilkkunut kärsivää Jumalan Karitsaa ristillä, kauhistui tajutessaan hirveän totuuden: Jeesus oli sovittanut koko maailman kaikki synnit Jumalan edessä, niin ettei niitä enää luettaisi! Pelosta huutaen se syöksyi suinpäin alas Tuonelaan ja demonit hänen perässään ihmetellen johtajansa pelkoa.
- Tulen pian selvittämään välini kanssasi! hän kuuli Jeesuksen huutavan peräänsä ja se kauhistutti häntä vielä enemmän. "Olemme mennyttä! Kaikki lopussa!" Demonit hämärässä Tuonelassa näkivät päämiehensä kauhun ja nekin alkoivat ulista peloissansa. " Jeesus sovitti kaikki synnit, joihin me paratiisista alkaen olemme kovalla työllä saaneet ihmiset lankeamaan!! Kaikki on Jumala Jeesuksen tähden antanut anteeksi! Mitä me nyt teemme? Sitäpaitsi tuomiomme aika lähestyy! Minä vihaan Jumalaa ja Hänen kuviaan ihmisiä!" se kähisi.
Voittaja-Messias lähti kohti temppeliä riemuiten. Koko maailman syntien ja sairauksien taakka hänen hartioiltansa oli hävinnyt. Maanjäristys ja pimeys olivat menneet ja aurinko paistoi taas ja lintujen laulu kuului lähimetsän puista. Enkelien ilohuudot kaikuivat hänen korvissaan heidän availlessaan temppelin ulkomuurin portteja, ja temppelin korkeita ovia kohti kaikkeinpyhintä. Hän meni kaikkeinpyhimmän noin 10 cm paksun kudotun esiripun eteen ja yhdellä käden viittauksella halkaisi sen ylhäältä alas asti. Papit temppelissä juoksivat pakoon, kun he näkivät ovien avautuvan kuin itsestään ja yhtäkkiä esirippu halkesi heidän käsittämättä miksi. Mutta nyt oli Jeesuksen kertakaikkinen uhri annettu ja tie kaikkeinpyhimpään avattu kaikille Isän eteen taivaallisiin hänen reväistyn ruumiinsa ja verensä esiripun lävitse.
Hetken kuluttua Jeesus kääntyi ja hänen ilmeensä kävi ankaraksi. Hän lähti kohti Tuonelan porttia ja samantien syöksyi siitä sisälle.
- Avaimet!! hän karjaisi. Paholainen toi vapisten Jeesukselle Tuonelan avaimet ja Kuolema toi myös hänelle omansa. Ne tiesivät, etteivät enää saisi määrätä luomakunnan kuolemista, sen määräisi tästedes Jumala itse.
Jeesus meni Paholaisen eteen ja tallasi hänen päänsä murskaksi täydellisen tappion merkiksi. Hänet oli näin saatettu häpeään koko demonilauman edessä, joiden ulina jatkuvasti soi taustalla. Ne tiesivät nyt, että lapsikin, joka ymmärsi Jeesuksen voiton merkityksen, olisi vahvempi kuin heidän johtajansa!
jatkuu
perjantai 22. huhtikuuta 2011
OIKEUDENKÄYNTI BEERSHEVASSA
- Seuraavaksi Ben Jizhak vastaan Ben Jitzhak! kajahti kaikuva miehen ääni Beershevan kaupungin portissa. Iltapäivän hellettä varjoon siirtynyt mies nousi rauhallisesti ylös ja alkoi astella kohti muurin aukkoa, josta kutsu oli kajahtanut. Kaksi muutakin henkilöä nousi ja lähti oikeustalolle todistajan ominaisuudessa.
Jutun kantajakin saapui huohottaen sisälle. Tuomarit olivat arvostettuja rabbeja, joista yksi oli jo erittäin korkeassa iässä. He istuivat huoneen toisessa päässä korkeilla istuimilla, joiden edessä oli pitkä pöytä täynnä papyruksia ja kirjoitusvälineitä sekä sinettejä. Veljekset kävivät istumaan heitä vastapäätä oleville korkeaselkäisille tuoleille.
Aurinko alkoi laskea ja huone hämärtyi entisestään. Sehän tiesi myös sitä, että paahtava hellekin hieman helpottuisi. Palvelija riensi sytyttämään soihdun.
Veljekset vilkaisivat välillä vaivihkaa toisiaan. Toinen oli vaaleampi, rauhallinen, toinen huomattavan atleettisen näköinen ja hyvin tumma.
Keskimmäinen rabbi katsahti veljeksiin ja antoi kantajalle merkin kertoa asiansa.
Ruhtinas Eesaun silmissä välähti viha, kun hän aloitti:
- Arvoisa oikeuden neuvosto, tuon kiistan veljeni ja minun välillä ratkaistavaksenne, sillä minua vastaan on tehty raskas rikos, petos! Veljeni Jakov Ben Jitzhak on vienyt minulta petoksella sukuruhtinaan perintöni ja siihen kuuluvan esikoissiunauksen!
Oikeudessa kuului kohahdus. Tilanne olikin huomattavasti vakavampi kuin ne tavanomaiset nuorten miesten välillä olevat kiistat! Sitten tuomari kopautti pöytään.
- Mikä oli syy siihen, että arvoisa isänne ruhtinas Jitzhak Ben Avraham suostui siihen? hän kysyi.
- Isämme näkö on huono. Veljeni naamioitui vaatteisiini ja vei isällemme hänen herkkuruokaansa. Luullen häntä minuksi isämme siunasi hänet esikoissiunauksella, joka olisi kuulunut minulle!
Taas oikeuden jäsenet kohisivat kauhistellen tapahtunutta hirmuista vääryyttä! Jakov Ben Jitzhak ansaitsi rangaistuksen! Koskaan ennen ei ollut moista tapahtunut! No niin se edellinen tapaus, mutta Abraham oli itse karkoittanut Ismaelin eikä siis kyseessä ollut tämän veroinen petos! Tämä olisikin hankala ratkaistava! Taas päätuomari keskeytti keskustelun ja sanoi tuikeasti:
- Ruhtinas Jakov Ben Jitzhak, mitä sinulla olisi sanottavaa puolustukseksesi?
- Arvoisa tuomari ja oikeudenneuvosto, puolustuksekseni haluaisin kertoa sen, että olin aiemmin veljeltäni Eesaulta ostanut tuon esikoisoikeuden.
Kaikki salissaolijat tuijottivat Jakovia hämmästyneinä. Sitten heidän katseensa siirtyivät Eesauhun. Ällistynyt tuomari sanoi Eesaulle:
- Pitääkö väite paikkansa?
Eesau änkytti hetken tietämättä kuinka jatkaa.
- No tavallaan! Mutta isäni oli käskenyt minun laittaa hänelle herkkuruokaa, jotta hän sitten olisi siunannut minut, mutta jotenkin veljeni ehti ennen minua! Sopimamme hintahan oli aivan naurettavan halpa, kuin pilaa, enkä minä sitäpaitsi sillä hetkellä sitä asiaa harkinnut kunnolla. Veljeni käytti hädänalaista tilaani hyväkseen ja sai minut ansaan, sillä olin aivan pyörtyä nälästä. Olin ollut heettiläistä morsiantani tapaamassa ja senjälkeen metsällä koko päivän!
- Minkä suuruinen oli hinta, jonka veljesi, ruhtinas Jakov sinulle suoritti?
- Se oli vain..kulhollinen ruskeaa papukeittoa ja leipää! Mutta kaduin sitä kauppaa myöhemmin!
- Eikö kauppaa voinut purkaa? kysyi tuomari veljeksiltä.
- No sitähän minäkin ajattelin, mutta..
- Asian sitovuus vannottiin Jumalamme edessä valalla! sanoi Jakov.
Jälleen neuvosto keskusteli kiihtyneenä hämmästellen sitä, miten mies voi niin vähällä, jos ollenkaan, myydä esikoisoikeutensa! Tiedettiin, että ruhtinas Jakov laittoi kerrassaan maukasta ruokaa pidoissansa, mutta kuitenkin.. Perintöruhtinas on siis vaihtunut! Mikä skandaali! Perintöruhtinaamme Jitzhak Ben Avraham on siis siunannut poikansa Jakovin seuraajaksensa!
Tuomari, rabbuuni, närkästyneenä asioiden saamista oudoista käänteistä, kääntyi Eesaun puoleen ja kysyi
- Olitko siis vannonut Abrahamin Jumalan nimeen, Korkeimman Pyhimmän Nimessä luovuttavasi perintöoikeutesi Jakoville tämän kaupan seurauksena?
- Olin, mutta..
- Tästä huolimatta yritit siis kuitenkin röyhkeästi saada siunauksen itsellesi!? Etkö ymmärrä, että se olisi ollut rikos sekä veljeäsi että myös sitä Nimeä vastaan, jota Avraham palvoi!?
Eesau nyökkäsi nolostuneen näköisenä.
- Ruhtinas Eesau, olette syyllistynyt petoksen yritykseen salatessanne esikoisoikeutenne myymisen isältänne ja pyrkiessänne valastanne huolimatta saamaan tuon aseman itsellenne!
- Mutta veljeni petti isäämme!
- Ruhtinas Jitzhak ei ole nostanut mitään syytettä.
Neuvosto vetäytyi huoneen kauimmaiseen päähän neuvottelemaan. Kun he palasivat, asia oli päätetty.
- Ruhtinas Eesau, oikeus on tuominnut teidät petoksen yrityksestä maksamaan sakkoa 10 hopearahaa! Asia on loppuunkäsitelty! Pyydämme asianosaisia poistumaan!
Veljekset lähtivät ulos portista. Jakov oli huojentunut. Eesau kiehui raivosta-
- Tapan sinut! hän kähisi Jakoville.
Sen kuulivat mukana olleet palvelijat, joiden todistusta ei tänään tarvittu. He veivät uhkauksesta tiedon Rebekalle samantien.
-
Jutun kantajakin saapui huohottaen sisälle. Tuomarit olivat arvostettuja rabbeja, joista yksi oli jo erittäin korkeassa iässä. He istuivat huoneen toisessa päässä korkeilla istuimilla, joiden edessä oli pitkä pöytä täynnä papyruksia ja kirjoitusvälineitä sekä sinettejä. Veljekset kävivät istumaan heitä vastapäätä oleville korkeaselkäisille tuoleille.
Aurinko alkoi laskea ja huone hämärtyi entisestään. Sehän tiesi myös sitä, että paahtava hellekin hieman helpottuisi. Palvelija riensi sytyttämään soihdun.
Veljekset vilkaisivat välillä vaivihkaa toisiaan. Toinen oli vaaleampi, rauhallinen, toinen huomattavan atleettisen näköinen ja hyvin tumma.
Keskimmäinen rabbi katsahti veljeksiin ja antoi kantajalle merkin kertoa asiansa.
Ruhtinas Eesaun silmissä välähti viha, kun hän aloitti:
- Arvoisa oikeuden neuvosto, tuon kiistan veljeni ja minun välillä ratkaistavaksenne, sillä minua vastaan on tehty raskas rikos, petos! Veljeni Jakov Ben Jitzhak on vienyt minulta petoksella sukuruhtinaan perintöni ja siihen kuuluvan esikoissiunauksen!
Oikeudessa kuului kohahdus. Tilanne olikin huomattavasti vakavampi kuin ne tavanomaiset nuorten miesten välillä olevat kiistat! Sitten tuomari kopautti pöytään.
- Mikä oli syy siihen, että arvoisa isänne ruhtinas Jitzhak Ben Avraham suostui siihen? hän kysyi.
- Isämme näkö on huono. Veljeni naamioitui vaatteisiini ja vei isällemme hänen herkkuruokaansa. Luullen häntä minuksi isämme siunasi hänet esikoissiunauksella, joka olisi kuulunut minulle!
Taas oikeuden jäsenet kohisivat kauhistellen tapahtunutta hirmuista vääryyttä! Jakov Ben Jitzhak ansaitsi rangaistuksen! Koskaan ennen ei ollut moista tapahtunut! No niin se edellinen tapaus, mutta Abraham oli itse karkoittanut Ismaelin eikä siis kyseessä ollut tämän veroinen petos! Tämä olisikin hankala ratkaistava! Taas päätuomari keskeytti keskustelun ja sanoi tuikeasti:
- Ruhtinas Jakov Ben Jitzhak, mitä sinulla olisi sanottavaa puolustukseksesi?
- Arvoisa tuomari ja oikeudenneuvosto, puolustuksekseni haluaisin kertoa sen, että olin aiemmin veljeltäni Eesaulta ostanut tuon esikoisoikeuden.
Kaikki salissaolijat tuijottivat Jakovia hämmästyneinä. Sitten heidän katseensa siirtyivät Eesauhun. Ällistynyt tuomari sanoi Eesaulle:
- Pitääkö väite paikkansa?
Eesau änkytti hetken tietämättä kuinka jatkaa.
- No tavallaan! Mutta isäni oli käskenyt minun laittaa hänelle herkkuruokaa, jotta hän sitten olisi siunannut minut, mutta jotenkin veljeni ehti ennen minua! Sopimamme hintahan oli aivan naurettavan halpa, kuin pilaa, enkä minä sitäpaitsi sillä hetkellä sitä asiaa harkinnut kunnolla. Veljeni käytti hädänalaista tilaani hyväkseen ja sai minut ansaan, sillä olin aivan pyörtyä nälästä. Olin ollut heettiläistä morsiantani tapaamassa ja senjälkeen metsällä koko päivän!
- Minkä suuruinen oli hinta, jonka veljesi, ruhtinas Jakov sinulle suoritti?
- Se oli vain..kulhollinen ruskeaa papukeittoa ja leipää! Mutta kaduin sitä kauppaa myöhemmin!
- Eikö kauppaa voinut purkaa? kysyi tuomari veljeksiltä.
- No sitähän minäkin ajattelin, mutta..
- Asian sitovuus vannottiin Jumalamme edessä valalla! sanoi Jakov.
Jälleen neuvosto keskusteli kiihtyneenä hämmästellen sitä, miten mies voi niin vähällä, jos ollenkaan, myydä esikoisoikeutensa! Tiedettiin, että ruhtinas Jakov laittoi kerrassaan maukasta ruokaa pidoissansa, mutta kuitenkin.. Perintöruhtinas on siis vaihtunut! Mikä skandaali! Perintöruhtinaamme Jitzhak Ben Avraham on siis siunannut poikansa Jakovin seuraajaksensa!
Tuomari, rabbuuni, närkästyneenä asioiden saamista oudoista käänteistä, kääntyi Eesaun puoleen ja kysyi
- Olitko siis vannonut Abrahamin Jumalan nimeen, Korkeimman Pyhimmän Nimessä luovuttavasi perintöoikeutesi Jakoville tämän kaupan seurauksena?
- Olin, mutta..
- Tästä huolimatta yritit siis kuitenkin röyhkeästi saada siunauksen itsellesi!? Etkö ymmärrä, että se olisi ollut rikos sekä veljeäsi että myös sitä Nimeä vastaan, jota Avraham palvoi!?
Eesau nyökkäsi nolostuneen näköisenä.
- Ruhtinas Eesau, olette syyllistynyt petoksen yritykseen salatessanne esikoisoikeutenne myymisen isältänne ja pyrkiessänne valastanne huolimatta saamaan tuon aseman itsellenne!
- Mutta veljeni petti isäämme!
- Ruhtinas Jitzhak ei ole nostanut mitään syytettä.
Neuvosto vetäytyi huoneen kauimmaiseen päähän neuvottelemaan. Kun he palasivat, asia oli päätetty.
- Ruhtinas Eesau, oikeus on tuominnut teidät petoksen yrityksestä maksamaan sakkoa 10 hopearahaa! Asia on loppuunkäsitelty! Pyydämme asianosaisia poistumaan!
Veljekset lähtivät ulos portista. Jakov oli huojentunut. Eesau kiehui raivosta-
- Tapan sinut! hän kähisi Jakoville.
Sen kuulivat mukana olleet palvelijat, joiden todistusta ei tänään tarvittu. He veivät uhkauksesta tiedon Rebekalle samantien.
-
MITÄ HERRA PUHUI 1980 ISRAELISSA?
Rukoilin bussipysäkillä mielessäni eläinten pulesta, ettei niitä kohdeltais huonosti, kun Herra yllättäen vastasi näin: Vaikka sinä kuinka rukoilet, en voi vielä vastata siihen, sillä minä haluan ensin katsoa, ketkä sitä pahaa tekevät ja ketkä sitä surevat!
Sitten Hän sanoi edelleen: Minä en enää kauan varjele tätä maapalloa, sillä Minä en siedä sitä, että Minun nimeäni alati joka päivä pilkataan!
Sitten Hän sanoi edelleen: Minä en enää kauan varjele tätä maapalloa, sillä Minä en siedä sitä, että Minun nimeäni alati joka päivä pilkataan!
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
VIISAAT JA TYHMÄT NEITSYET
Matt.25:1-12
Olemme varmaan joskus tulleet ajatelleeksi, mistä voin varmistaa, että olen viisas neitsyt? Viisailla oli öljyä sekä lampussa että astiassa. Tyhmillä vain lampuissa.
Öljy Raamatussa merkitsee Pyhää Henkeä, Jumalan kolmatta persoonaa, joka luvattiin vuodattaa opetuslasten ylle (Apostolien teot luvut 1 ja2) ja lopulta kaiken lihan ylle (Jooel 2:12-32 ).
Kun uudestisynnymme elävään uskoon, saamme öljyä lamppuumme ja voimme loistaa kirkkaastikin. Mutta Sana kehottaa meitä täyttymään Hengellä, mistä seuraavat mahdolliset Pyhän Hengen lahjat itsemme ja seurakunnan rakentumiseksi. Silloin meillä on öljyä myös vara-astiassa.
Miten voin tutkia, onko minulla tällä hetkellä riittävästi öljyä mukanani? Tässä muutama osviitta.
- Rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta. Voitko rakastaa kaikkia, jopa vihamiehiäsi, kiusaajiasi? Tähän ei ihmisvoima riitä. Se on mahdollista vain Pyhän Hengen yliluonnollisesta vaikutuksesta. Ellet, pyydä saada lisää öljyä!
- Pystytkö antamaan anteeksi pahimmatkin sinuun kohdistuneet rikkomukset? Sana sanoo, että ellette te anna anteeksi, ei Taivaallinen Isäkään anna teille anteeksi. Jeesus anoi ristillä anteeksiantoa surmaajilleen. Meidän vaivamme ovat varmasti vähäisemmät. Ei siis sitäkään omassa voimassa pysty, tarvitaan öljyä!
- Onko uskonelämäsi ilotonta? Lisää öljyä!
- Oletko toisia kohtaan tuomitseva? Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi. Tuomiohenkisyys muuttuu laupeudeksi vain Pyhän Hengen voiman kautta, joka murtaa kovat sydämemme ja katsomme toisia samalta tasolta rakkaina sieluina tai veljinä tai sisarina Herrassa.
- Meitä eivät kiinnosta Raamatunluku tai toiset uskovat tai kärsivän maailman auttaminen ja evankelioiminen. Tarvitaan lisää Öljyä! Jos oma "lihallinen" mieli pääsee voitolle, meitä kiinnostaa vain oma mukavuutemme.
Tässä vain muutama ajatus, voit Raamattua tutkimalla löytää lisää. Esimerkiksi sanotaan, että
tottelemattomat asuvat kuivissa maissa. Onko jokin Raamatunkohta, jota Jumala kehottaa Sinua noudattamaan, mutta vitkastelet. Jumalallahan on aikaa odottaa, mutta Sinulla ei! Tee heti parannus, niin huomaat, että alat saada rukousvastauksia, usein ennenkuin kerkiät niitä
anoakaan!
Emme mene lain alle parannuksenteossamme, kun muistamme, että kuljemme valmistetuissa teoissa ja ne ovat Jeesuksen askeleet jo tehneet. Ja jos poikkeamme oikealle tai vasemmalle, kuulemme Pyhän Hengen lempeän kuiskauksen takaamme: Tässä on tie, sitä käykää!
Jos te pysytte minussa, niin te kannatte paljon hedelmää, sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Minä menen pois, mutta Minä lähetän teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti..
Olemme varmaan joskus tulleet ajatelleeksi, mistä voin varmistaa, että olen viisas neitsyt? Viisailla oli öljyä sekä lampussa että astiassa. Tyhmillä vain lampuissa.
Öljy Raamatussa merkitsee Pyhää Henkeä, Jumalan kolmatta persoonaa, joka luvattiin vuodattaa opetuslasten ylle (Apostolien teot luvut 1 ja2) ja lopulta kaiken lihan ylle (Jooel 2:12-32 ).
Kun uudestisynnymme elävään uskoon, saamme öljyä lamppuumme ja voimme loistaa kirkkaastikin. Mutta Sana kehottaa meitä täyttymään Hengellä, mistä seuraavat mahdolliset Pyhän Hengen lahjat itsemme ja seurakunnan rakentumiseksi. Silloin meillä on öljyä myös vara-astiassa.
Miten voin tutkia, onko minulla tällä hetkellä riittävästi öljyä mukanani? Tässä muutama osviitta.
- Rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta. Voitko rakastaa kaikkia, jopa vihamiehiäsi, kiusaajiasi? Tähän ei ihmisvoima riitä. Se on mahdollista vain Pyhän Hengen yliluonnollisesta vaikutuksesta. Ellet, pyydä saada lisää öljyä!
- Pystytkö antamaan anteeksi pahimmatkin sinuun kohdistuneet rikkomukset? Sana sanoo, että ellette te anna anteeksi, ei Taivaallinen Isäkään anna teille anteeksi. Jeesus anoi ristillä anteeksiantoa surmaajilleen. Meidän vaivamme ovat varmasti vähäisemmät. Ei siis sitäkään omassa voimassa pysty, tarvitaan öljyä!
- Onko uskonelämäsi ilotonta? Lisää öljyä!
- Oletko toisia kohtaan tuomitseva? Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi. Tuomiohenkisyys muuttuu laupeudeksi vain Pyhän Hengen voiman kautta, joka murtaa kovat sydämemme ja katsomme toisia samalta tasolta rakkaina sieluina tai veljinä tai sisarina Herrassa.
- Meitä eivät kiinnosta Raamatunluku tai toiset uskovat tai kärsivän maailman auttaminen ja evankelioiminen. Tarvitaan lisää Öljyä! Jos oma "lihallinen" mieli pääsee voitolle, meitä kiinnostaa vain oma mukavuutemme.
Tässä vain muutama ajatus, voit Raamattua tutkimalla löytää lisää. Esimerkiksi sanotaan, että
tottelemattomat asuvat kuivissa maissa. Onko jokin Raamatunkohta, jota Jumala kehottaa Sinua noudattamaan, mutta vitkastelet. Jumalallahan on aikaa odottaa, mutta Sinulla ei! Tee heti parannus, niin huomaat, että alat saada rukousvastauksia, usein ennenkuin kerkiät niitä
anoakaan!
Emme mene lain alle parannuksenteossamme, kun muistamme, että kuljemme valmistetuissa teoissa ja ne ovat Jeesuksen askeleet jo tehneet. Ja jos poikkeamme oikealle tai vasemmalle, kuulemme Pyhän Hengen lempeän kuiskauksen takaamme: Tässä on tie, sitä käykää!
Jos te pysytte minussa, niin te kannatte paljon hedelmää, sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Minä menen pois, mutta Minä lähetän teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti..
tiistai 19. huhtikuuta 2011
SYYSROMANTIIKKAA
SYYSHÄÄT
Punainen pihlaja häätalon eessä
kristalliriite rantaveessä
Aurinko punaa vielä taivaanrantaa
omenantuoksua hengitykses kantaa
Kerto: Rakkaani
silmies kirkas sini
ripsesi mustat
rusketuksesi kesän muistoa kantaa
syksy kuitenkin enemmän antaa: Sinut vaimoksein saan!
Olit pyhäkoulun tyttönen herkin
mä naapurinpoika
kanssasi leikin
kouluvuodet meidät erotti
mutta riparilla jälleen kohdattiin
Odotin tuletko seurakuntanuoriin
vai minne vie tiesi ja kiinnostuksesi?
Kun saavuit oli katseemme kertova: kolmisäikeinen ei katkea!
Opintovuodet taas kauas sun veivät luotani pois
luotani pois
vaan mielestäin eivät
Kun loma taas koitti sä palasit
Meidät kihlasormus yhdisti
Kun opinnoistasi valmistuit
sä morsiushunnun yllesi puit
ja kätesi käsivarteeni tuit
Nyt johdan Sinut eteen Jumalan
Kerto
Punainen pihlaja häätalon eessä
kristalliriite rantaveessä
Aurinko punaa vielä taivaanrantaa
omenantuoksua hengitykses kantaa
Kerto: Rakkaani
silmies kirkas sini
ripsesi mustat
rusketuksesi kesän muistoa kantaa
syksy kuitenkin enemmän antaa: Sinut vaimoksein saan!
Olit pyhäkoulun tyttönen herkin
mä naapurinpoika
kanssasi leikin
kouluvuodet meidät erotti
mutta riparilla jälleen kohdattiin
Odotin tuletko seurakuntanuoriin
vai minne vie tiesi ja kiinnostuksesi?
Kun saavuit oli katseemme kertova: kolmisäikeinen ei katkea!
Opintovuodet taas kauas sun veivät luotani pois
luotani pois
vaan mielestäin eivät
Kun loma taas koitti sä palasit
Meidät kihlasormus yhdisti
Kun opinnoistasi valmistuit
sä morsiushunnun yllesi puit
ja kätesi käsivarteeni tuit
Nyt johdan Sinut eteen Jumalan
Kerto
maanantai 18. huhtikuuta 2011
KRONIKKA 60 - VUOTIAALLE ELOKUVANEUVOKSELLE
Mitäpä Helsinki olisikaan ilman Sinua kaduillaan!
Tulet
lähdet
minne
mistä?
Aina Sinulla näyttää olevan tekemistä
ja intoa siihen tehtävään
Sinut energisenä aina nään
Tulit Lounas- ja Kahvihuone Sylviaan
minulle uuteen työpaikkaan
- Elokuvanäyttelijä! Ei, ohjaaja! ajattelin
Olemuksesi viesti lahjakkuutta älyä
Pitämättä itsestäsi sen kummempaa hälyä
kävit kantapöytääsi istumaan
noutopöydästä un petit kaffe
Oopperatalo taustalla
Bulevardin vihreiden lehmusten alla
kuljet ohitse kättä heilauttain kuni ystävä
Hankala päiväkin alkaa maistaa
Hei, sisällä aurinko taitaa paistaa!
Mitäpä Helsinki olisikaan ilman Sinua kaduillaan!
Tuulahdus suoraa Pariisista tai ranskalaisista elokuvista
Se jokin onko charmi, miimi?
Ehkä Se Jokin onkin paras nimi!
Niin
mitäpä Helsinki olisikaan ilman Sinua kaduillaan!
Tulet
lähdet
minne
mistä?
Aina Sinulla näyttää olevan tekemistä
ja intoa siihen tehtävään
Sinut energisenä aina nään
Tulit Lounas- ja Kahvihuone Sylviaan
minulle uuteen työpaikkaan
- Elokuvanäyttelijä! Ei, ohjaaja! ajattelin
Olemuksesi viesti lahjakkuutta älyä
Pitämättä itsestäsi sen kummempaa hälyä
kävit kantapöytääsi istumaan
noutopöydästä un petit kaffe
Oopperatalo taustalla
Bulevardin vihreiden lehmusten alla
kuljet ohitse kättä heilauttain kuni ystävä
Hankala päiväkin alkaa maistaa
Hei, sisällä aurinko taitaa paistaa!
Mitäpä Helsinki olisikaan ilman Sinua kaduillaan!
Tuulahdus suoraa Pariisista tai ranskalaisista elokuvista
Se jokin onko charmi, miimi?
Ehkä Se Jokin onkin paras nimi!
Niin
mitäpä Helsinki olisikaan ilman Sinua kaduillaan!
KRONIKKA 60-VUOTIAALLE LILJENDALIN MAIJALLE
Lilla Maija sprang på göna ängar
Hon var 6 och lyckligt blicket strålar
Mammas pappas broders systrars, Guds, kärlek samlar Maija i sin korg vid sina armar
Under åren får så många
gåvor fron den korgen
Nu är Maija 60 och hon undrar:
Hur stor skillnad göra kan en enda liten nolla!
Hon var 6 och lyckligt blicket strålar
Mammas pappas broders systrars, Guds, kärlek samlar Maija i sin korg vid sina armar
Under åren får så många
gåvor fron den korgen
Nu är Maija 60 och hon undrar:
Hur stor skillnad göra kan en enda liten nolla!
KRONIKKA JUHA ISO-AHOLLE
Taivaassa oli kokous: Kas Antti Isontalon halus tavata Juhani Ahon
Oli asia tärkeä!
Kas Antti Isontalon oli huolestunut niin
kun Pohjanmaalta poikaa ei löydy nyt ohjaksiin
Siihen Aho:
- Tää asia täytyy meidän yhdessä hoitaa pois!
Menivät eteen Herran ja Häneltä pyysivät:
- Mies kuule määrätynlainen nyt maanpäälle lähetä
- Sais pohojalaane se olla!
- Myös pisara hämettä ja karjalaisuutta anna
ettei liian ois jähmeä!
Anna tarmoa, tietoisuutta hälle päämäärästään!
- Ja monta aatosta uutta jotka eivät jää lepäämähän!
Anna mies jolle voiman soisit vetjuhran voimakkahan!
- Mutta jonka jalat eivät tallaa edes pienintä lasta maan!
- Se lähäretä Suomenmaalle uutta alullepanemahan
lähäretä vaik Nurmeksen opistoon draamaryhmää johtamahan!
Aho virkkoi: Ja nimeksi Aho!!
Antti kiiruusti: Iso - Aho!!
MISSÄ OLET AADAM?
Eeva kaunis paratiisin hedelmiä poimi ruokapöytään Aadamille
joka silloin vielä toimi paratiisin vartijana
viljeli myös maata
- Tule syömään! Etkö vihdoin heretä jo saata?
Aadam nostaa katseensa kuohkeasta maasta
Eevan näkee huiskuttavan tuvan ikkunasta
Mikä onni!
Mutta ei, valinta tuo väärä vei paratiisin
tilalle rikkaruohot ohdakkeet
Mutta Herra sääli heitä ihmiskuntaa eksyvää
heidän syntinsä hän peitti kun ne heitti päälle poikansa
joka kaikkein viat kantoi
Silloin Isä anteeks antoi
heille oven aukaisi paratiisiin takaisin
Mutta mitä kummaa
ihminen ei tajua
jatkaa työtään orjan lailla
sisälle ei halua
Eeva joka ensimmäisnä maistoi palan omenaa
ensimmäisnä myöskin kuulee
Luojansa saa kohdata
Miksi luomakunnan kruunu Herrastaan ei piittaa
- Eukko uskoon höyrähti
lähden tästä kapakkaan!
Herra jälleen kerran huutaa: Aadam, missä oletkaan?
Aadam voitti kasinossa
Jumala ei kelpaakaan
Mieluumminko Aadam olet uraputken paineissa?
Loistoluokan auto koti?
mammona on jumala
Vihdoin viimein Eeva väsyy
- Enää yksin jaksa en
Koti jää ja hänkin lähtee omille retkilleen
Kauan vaimo tunnollinen koossa piti kotiaan
Viettelys sai ylivallan: Tahdon olla vapaana!
Aadam istuu kodissansa yksinänsä miettien:
- Juuri hän sai uuden turkin! Tätä ymmärrä mä en!
- Aadam Aadam vielä ehdit tilanteeseen vaikuttaa
Aadam kuule kutsu Herran
apu on se ainoa!
Aadam tästä tilanteesta yksin et voi selvitä
lähde kulkemaan luo Herran
poies synninpesistä
syyttömyyden jonka toinen Aadam osti sinulle
takaisin saat pyytäessäs syyllisyyden tilalle
Portti kaita paratiisin
mutta tule sisälle
Aivan taattu askeleissas Eeva seuraa perille!
joka silloin vielä toimi paratiisin vartijana
viljeli myös maata
- Tule syömään! Etkö vihdoin heretä jo saata?
Aadam nostaa katseensa kuohkeasta maasta
Eevan näkee huiskuttavan tuvan ikkunasta
Mikä onni!
Mutta ei, valinta tuo väärä vei paratiisin
tilalle rikkaruohot ohdakkeet
Mutta Herra sääli heitä ihmiskuntaa eksyvää
heidän syntinsä hän peitti kun ne heitti päälle poikansa
joka kaikkein viat kantoi
Silloin Isä anteeks antoi
heille oven aukaisi paratiisiin takaisin
Mutta mitä kummaa
ihminen ei tajua
jatkaa työtään orjan lailla
sisälle ei halua
Eeva joka ensimmäisnä maistoi palan omenaa
ensimmäisnä myöskin kuulee
Luojansa saa kohdata
Miksi luomakunnan kruunu Herrastaan ei piittaa
- Eukko uskoon höyrähti
lähden tästä kapakkaan!
Herra jälleen kerran huutaa: Aadam, missä oletkaan?
Aadam voitti kasinossa
Jumala ei kelpaakaan
Mieluumminko Aadam olet uraputken paineissa?
Loistoluokan auto koti?
mammona on jumala
Vihdoin viimein Eeva väsyy
- Enää yksin jaksa en
Koti jää ja hänkin lähtee omille retkilleen
Kauan vaimo tunnollinen koossa piti kotiaan
Viettelys sai ylivallan: Tahdon olla vapaana!
Aadam istuu kodissansa yksinänsä miettien:
- Juuri hän sai uuden turkin! Tätä ymmärrä mä en!
- Aadam Aadam vielä ehdit tilanteeseen vaikuttaa
Aadam kuule kutsu Herran
apu on se ainoa!
Aadam tästä tilanteesta yksin et voi selvitä
lähde kulkemaan luo Herran
poies synninpesistä
syyttömyyden jonka toinen Aadam osti sinulle
takaisin saat pyytäessäs syyllisyyden tilalle
Portti kaita paratiisin
mutta tule sisälle
Aivan taattu askeleissas Eeva seuraa perille!
lauantai 16. huhtikuuta 2011
UUSI RUUKKU
Olin muki kirppiksen hyllyllä
ruma paksu muki
jota kukaan ei tarvinnut
Niinpä minäkin hylkäsin kaikki nuo hienot posliinikupit
pari rosoista mukiystävää riitti
Silloin yllättäen savenvalaja osti minut ja vei pajaansa
ilmeisesti olisin jotenkin hänelle tarpeellinen
Olinhan vahva
en niinkuin nuo hauraat posliinikupit
jotka särkyisivät pienestäkin kolauksesta
Savenvalaja otti pajansa hyllyltä vasaran
ja kolautti sillä kylkeeni
Minun kylkeeni!!
Miksi?!
Olen palasina hänen pöydällään
Nyt hän ottaa palaseni ja lyö ne hajalle tuhansiksi siruiksi!
Miksi?
Hän on mestarivalaja
Päätän tästälähtien luottaa siihen
että hän tietää mitä hän tekee
Nyt makaan siruina hänen pöydällään
Mestari, miksi sekoitat sirujani aivan uuden saven sekaan?!
ruma paksu muki
jota kukaan ei tarvinnut
Niinpä minäkin hylkäsin kaikki nuo hienot posliinikupit
pari rosoista mukiystävää riitti
Silloin yllättäen savenvalaja osti minut ja vei pajaansa
ilmeisesti olisin jotenkin hänelle tarpeellinen
Olinhan vahva
en niinkuin nuo hauraat posliinikupit
jotka särkyisivät pienestäkin kolauksesta
Savenvalaja otti pajansa hyllyltä vasaran
ja kolautti sillä kylkeeni
Minun kylkeeni!!
Miksi?!
Olen palasina hänen pöydällään
Nyt hän ottaa palaseni ja lyö ne hajalle tuhansiksi siruiksi!
Miksi?
Hän on mestarivalaja
Päätän tästälähtien luottaa siihen
että hän tietää mitä hän tekee
Nyt makaan siruina hänen pöydällään
Mestari, miksi sekoitat sirujani aivan uuden saven sekaan?!
keskiviikko 13. huhtikuuta 2011
PÄÄSIÄISSAARNA, osa 4
Seurasin lymyillen pensaiden ja puiden takana aina ylipapin talolle asti. Johannes oli ylipapin tuttu. Hän meni reilusti sisälle ja päästi minutkin pihalle tulen ääreen. Yö oli kylmä, mutten minä sitä ajatellut. Elämäni kaikki haaveet rauhasta, vapaudenajasta ja kuningaskunnasta - kaikki murskana!
Aika kului. Jeesusta edelleen kuulusteltiin. Oltiin jo melkein kolmannessa yövartiohetkessä, eikä vieläkään ratkaisua. Aloin tuntea raivoa. Kuinka minua, meitä, oli huijattu näin perusteellisesti! Koko Galilea pilkkaa meitä, ehkä tappavatkin meidät, kuten väärien Messiaiden kannattajat aina on tapettu. Kuka tuo mies oikein on? Hän teki suuria ihmeitä! Ja olin niin varma. Nyt en edes tiedä, kuka tuo mies oikein on! Olin jo täynnä raivoa, olin suunniltani!
Sitten siihen tulee vielä eräs nuori nokkava piikatyttö tuijottamaan ja huutamaan: Tämäkin oli tuon Nasaretilaisen kanssa! Kehotin häntä häipymään ja nimitin häntä valehtelijaksi. En tunne sitä miestä! Huuliltani pääsi tuo lause, jota olin juuri ajattelemassa.
Jatkoin hiljaista puhettä itseni kanssa. Milloin syvä suru, pettymyksen kyyneleet, milloin voimaton raivo tai masennus vaihtelivat sisimmässäni. Olin niin pettymykseni ja hämmennykseni vallassa, että tuskin tajusin, että pari muutakin kävi tutkimassa kasvojani ja karkotin heidät kuin petolinnut pois manaillen ja kieltäen. Vedin viittani kasvojeni suojaksi.
Samassa lauloi kukko. Juuri silloin Jeesusta tuotiin ulos ylipapin talosta.
Jeesus katsoi suoraan minuun kiinteästi. Tuo katse avasi minulle jälleen jotakin, jonka olin kadottanut. Se katse oli niin täynnä hellyyttä, sääliä, lempeyttä. Se oli uhrivalmiin karitsan katse.
Sillä hetkellä mieleeni tulvivat sanat: Niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut! Silloin tyyntyi myrsky sisimmästäni ja vaikka itkin katkerasti sitä, että heikolla hetkellä kielsin Jeesuksen, kyynelissäni oli mukana myös valtava helpotus siitä, että olin saanut uskoni takaisin! Mielessäni soivat nuo tutun ennustuksen sanat: Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat.. mutta Herra heitti Hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.. meidän kansamme rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus Häntä.. meidän sairautemme Hän kantoi, meidän kipumme Hän sälytti päällensä.. rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi ja Hänen haavainsa kautta me olemme parannetut!!
Kirkkoherra Rantalainen istui tuolillaan kyyneleet silmissä sanattomana ja liikuttuneena.
- Kiitos sinulle rakas Pietari-veljeni, kun tulit nämä minulle kertomaan!
- Mitä sinä kultaseni sanoit? vaimo kysyi miehensä selän takaa.
- Kylläpä puhuit paljon unissasi viime yönä! Eiköhän nousta jo aamupuuron keittoon! Sitten pääset ukkoseni valmistelemaan Pääsiäissaarnaasi!
- Se taitaa olla jo valmistettu..
Suloinen aamuauringon säde pilkisti pappilan makuuhuoneen verhojen välistä hämärään huoneeseen.
Loppu
Aika kului. Jeesusta edelleen kuulusteltiin. Oltiin jo melkein kolmannessa yövartiohetkessä, eikä vieläkään ratkaisua. Aloin tuntea raivoa. Kuinka minua, meitä, oli huijattu näin perusteellisesti! Koko Galilea pilkkaa meitä, ehkä tappavatkin meidät, kuten väärien Messiaiden kannattajat aina on tapettu. Kuka tuo mies oikein on? Hän teki suuria ihmeitä! Ja olin niin varma. Nyt en edes tiedä, kuka tuo mies oikein on! Olin jo täynnä raivoa, olin suunniltani!
Sitten siihen tulee vielä eräs nuori nokkava piikatyttö tuijottamaan ja huutamaan: Tämäkin oli tuon Nasaretilaisen kanssa! Kehotin häntä häipymään ja nimitin häntä valehtelijaksi. En tunne sitä miestä! Huuliltani pääsi tuo lause, jota olin juuri ajattelemassa.
Jatkoin hiljaista puhettä itseni kanssa. Milloin syvä suru, pettymyksen kyyneleet, milloin voimaton raivo tai masennus vaihtelivat sisimmässäni. Olin niin pettymykseni ja hämmennykseni vallassa, että tuskin tajusin, että pari muutakin kävi tutkimassa kasvojani ja karkotin heidät kuin petolinnut pois manaillen ja kieltäen. Vedin viittani kasvojeni suojaksi.
Samassa lauloi kukko. Juuri silloin Jeesusta tuotiin ulos ylipapin talosta.
Jeesus katsoi suoraan minuun kiinteästi. Tuo katse avasi minulle jälleen jotakin, jonka olin kadottanut. Se katse oli niin täynnä hellyyttä, sääliä, lempeyttä. Se oli uhrivalmiin karitsan katse.
Sillä hetkellä mieleeni tulvivat sanat: Niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut! Silloin tyyntyi myrsky sisimmästäni ja vaikka itkin katkerasti sitä, että heikolla hetkellä kielsin Jeesuksen, kyynelissäni oli mukana myös valtava helpotus siitä, että olin saanut uskoni takaisin! Mielessäni soivat nuo tutun ennustuksen sanat: Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat.. mutta Herra heitti Hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.. meidän kansamme rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus Häntä.. meidän sairautemme Hän kantoi, meidän kipumme Hän sälytti päällensä.. rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi ja Hänen haavainsa kautta me olemme parannetut!!
Kirkkoherra Rantalainen istui tuolillaan kyyneleet silmissä sanattomana ja liikuttuneena.
- Kiitos sinulle rakas Pietari-veljeni, kun tulit nämä minulle kertomaan!
- Mitä sinä kultaseni sanoit? vaimo kysyi miehensä selän takaa.
- Kylläpä puhuit paljon unissasi viime yönä! Eiköhän nousta jo aamupuuron keittoon! Sitten pääset ukkoseni valmistelemaan Pääsiäissaarnaasi!
- Se taitaa olla jo valmistettu..
Suloinen aamuauringon säde pilkisti pappilan makuuhuoneen verhojen välistä hämärään huoneeseen.
Loppu
PÄÄSIÄISSAARNA, osa 3
Jeesus herätti meidät ja sanoi, että he ovat jo lähellä! Samassa alkoi näkyä soihtujen kajastusta ja askelten ääniä ison joukon lähestyessä meitä. Sitten näimme sotilaita, ylipapin ja hänen palvelijoitaan. Ja kukas tulikaan koko joukon etunenässä: Juudas, yksi meistä! Juudas suuteli Jeesusta - ettäs kehtasikin - ja Jeesus vangittiin.
Ajattelin, että nyt on se hetki! Ehkä Jeesus tekee ihmeen niin ettei meidän tarvitsisikaan kuolla tänä yönä! Hyökkäsin ja iskin erästä aseistettua päähän. Mutta hän väisti ja vain korva irtosi. Ja mitä Jeesus teki?! Hän poimi hellästi korvan maasta, puhdisti sen ja istutti takaisin miehen päähän! Sitten hän käski minun laittaa miekan tuppeen ja jatkoi: Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu!
Olin kuin ´puulla päähän lyöty´, kuten te puukansa, suomalaiset, sanotte. Olin valmis taisteluun suurta ylivoimaa vastaan, mutta Jeesus antautuu, eikä salli meidänkään hyökätä! Jeesus kuului sanovan: Jos te minua etsitte, antakaa näiden mennä!
Jotkut meistä jo livahtivatkin karkuun, eikä siinä meidän muidenkaan auttanut muu kuin pötkiä pakoon kuin pelkurit! Myöhemmin vasta ymmärsin: miten evankeliumin julistamisen olisi käynyt, jos me kaikki olisimme kuolleet sinä yönä. Ja muistin, että kirjoitettu on: Minä lyön paimenta ja lampaat joutuvat hajalle.
Niin alhaalla en ole eläessäni ollut ja täyden hämmennyksen vallassa. Epäusko tunki mieleeni: Tässäkö tämä olikin? Onko kaikki ollutkin vain harhaa ja kuvittelua? Olivatko tunnusteot vain silmänlumetta? Vai vapauttaako Jeesus sittenkin vielä itsensä?!
jatkuu...
Ajattelin, että nyt on se hetki! Ehkä Jeesus tekee ihmeen niin ettei meidän tarvitsisikaan kuolla tänä yönä! Hyökkäsin ja iskin erästä aseistettua päähän. Mutta hän väisti ja vain korva irtosi. Ja mitä Jeesus teki?! Hän poimi hellästi korvan maasta, puhdisti sen ja istutti takaisin miehen päähän! Sitten hän käski minun laittaa miekan tuppeen ja jatkoi: Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu!
Olin kuin ´puulla päähän lyöty´, kuten te puukansa, suomalaiset, sanotte. Olin valmis taisteluun suurta ylivoimaa vastaan, mutta Jeesus antautuu, eikä salli meidänkään hyökätä! Jeesus kuului sanovan: Jos te minua etsitte, antakaa näiden mennä!
Jotkut meistä jo livahtivatkin karkuun, eikä siinä meidän muidenkaan auttanut muu kuin pötkiä pakoon kuin pelkurit! Myöhemmin vasta ymmärsin: miten evankeliumin julistamisen olisi käynyt, jos me kaikki olisimme kuolleet sinä yönä. Ja muistin, että kirjoitettu on: Minä lyön paimenta ja lampaat joutuvat hajalle.
Niin alhaalla en ole eläessäni ollut ja täyden hämmennyksen vallassa. Epäusko tunki mieleeni: Tässäkö tämä olikin? Onko kaikki ollutkin vain harhaa ja kuvittelua? Olivatko tunnusteot vain silmänlumetta? Vai vapauttaako Jeesus sittenkin vielä itsensä?!
jatkuu...
PÄÄSIÄISSAARNA, osa 2
- Jeesus on ja oli silloin meille koko elämä! Rakastimme häntä kaikki hyvin syvästi - niin no paitsi se yksi.. Kun Jeesus kaiken kansansuosion keskellä alkoi kertoa meille kauheasta kärsimisestään ja kuolemastaan, emme voineet mitenkään sitä käsittää tai hyväksyä. Ja kerran sanoinkin Jeesukselle, kun hän oli jo hyvin tuskaisen oloinen: Ei Jeesus, älköön sitä sinulle tapahtuko!
Jeesuksella näytti olevan itselläänkin halu antaa sen maljan mennä pois hänen sitä juomatta, mutta hän huusi: Väisty tieltäni Saatana, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Herran, vaan sitä, mikä on ihmisestä! Siihen aikaan tuo nimi tarkoitti ´estäjää, harhaanjohtajaa´, mutta ei se minua häiritse, vaikka se ymmärretään näinkin, sillä olinhan todella Jumalan tahdon vastustaja tietämättäni. Mutta ajattele, jos sinun rakkaimpasi puhuisi kuolemastaan, varmaan sinäkin kavahtaisit!
- Niin se olisi kyllä kauheaa! Kirkkoherra Rantalainen katsoo vaimoaan, joka kaataa lisää kahvia hymyillen.
- Kyllä kieltäisin varmaan ankarasti puhumastakaan semmoisia!
- Niin no, me olimme Getsemaneen lähdössä ja Jeesus käski kerätä kaikki miekat mukaan - myydä jopa viitta ja ostaa, ellei omistanut asetta. Ajattelin, että tänä iltana tulee taistelu. Jos Jeesus kuolisi siinä, olisin minäkin valmis kuolemaan mieluummin kuin jatkamaan ilman Messiasta. Sanoinkin sen Jeesukselle, mutta hän väitti minun kieltävän hänet tänä yönä. Se loukkasi ja masensi minua.
Kätkin miekan vaatteisiini ja niin tekivät jotkut muutkin. Eräs meistä kiirehti läheisen sepän luo ostamaan miekan. Sitten lähdettiin yöpaikkaan Öljyvuoren juurelle vanhan öljynpuristamon puutarhaan.
Jeesus rukoili monta kertaa kiveä vasten, enkelikin näytti hänelle ilmestyvän. Mutta olimme syöneet hyvin ja yö oli lämmin, meitä alkoi nukuttaa. Ajattelin, että se voisi olla ihan hyvä kerätä voimia, jos tässä on mittelö tulossa ja samassa vaivuin sikeään uneen.
jatkuu...
Jeesuksella näytti olevan itselläänkin halu antaa sen maljan mennä pois hänen sitä juomatta, mutta hän huusi: Väisty tieltäni Saatana, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Herran, vaan sitä, mikä on ihmisestä! Siihen aikaan tuo nimi tarkoitti ´estäjää, harhaanjohtajaa´, mutta ei se minua häiritse, vaikka se ymmärretään näinkin, sillä olinhan todella Jumalan tahdon vastustaja tietämättäni. Mutta ajattele, jos sinun rakkaimpasi puhuisi kuolemastaan, varmaan sinäkin kavahtaisit!
- Niin se olisi kyllä kauheaa! Kirkkoherra Rantalainen katsoo vaimoaan, joka kaataa lisää kahvia hymyillen.
- Kyllä kieltäisin varmaan ankarasti puhumastakaan semmoisia!
- Niin no, me olimme Getsemaneen lähdössä ja Jeesus käski kerätä kaikki miekat mukaan - myydä jopa viitta ja ostaa, ellei omistanut asetta. Ajattelin, että tänä iltana tulee taistelu. Jos Jeesus kuolisi siinä, olisin minäkin valmis kuolemaan mieluummin kuin jatkamaan ilman Messiasta. Sanoinkin sen Jeesukselle, mutta hän väitti minun kieltävän hänet tänä yönä. Se loukkasi ja masensi minua.
Kätkin miekan vaatteisiini ja niin tekivät jotkut muutkin. Eräs meistä kiirehti läheisen sepän luo ostamaan miekan. Sitten lähdettiin yöpaikkaan Öljyvuoren juurelle vanhan öljynpuristamon puutarhaan.
Jeesus rukoili monta kertaa kiveä vasten, enkelikin näytti hänelle ilmestyvän. Mutta olimme syöneet hyvin ja yö oli lämmin, meitä alkoi nukuttaa. Ajattelin, että se voisi olla ihan hyvä kerätä voimia, jos tässä on mittelö tulossa ja samassa vaivuin sikeään uneen.
jatkuu...
PÄÄSIÄISSAARNA
Kirkkoherra Mikael Rantalainen istuu mukavasti pappilan puutarhassa ja odottelee vaimon valmistelemaa kahviaamiaista, jonka he yhdessä nauttisivat tänä ihanana aurinkoisena aamuna kukkien tuoksuessa ja lintujen laulaessa.
Tiellä näyttää joku mies kävelevän ohitse, ei näytä tutulta. Ehkä jonkun naapurin Pääsiäisvieras on lähtenyt aamukävelylle.
Mies näyttääkin kääntyvän pappilan pihatielle ja kävelee kohti uteliaana katselevaa pappia.
Mies on parrakas, vantteranoloinen, ystävällisen näköinen. Mikähän lie asiansa.
- Päivää kirkkoherra Rantalainen! mies tervehtii.
- No päivää päivää! En taidakaan tuntea.. mistäs kaukaa vieras on? pappi katselee tulijaa tarkasti, kuin muistellen, sillä jotain tuttua miehessä oli.
- Tulen hyvin kaukaa. Itse asiassa olen alun perin kotoisin Pyhältä maalta.
Pappi nousee kättelemään.
- No mutta tervetuloa! Istumaan istumaan! Mamma, tuohan kahvia pöytään!
Vieras istuutuu.
- Tulin sen eilisen saarnanne johdosta..
- Vai että saarnani johdosta, sehän käsitteli apostoli Pietaria. Kyllähän minä jonkinlainen Pietarin elämän asiantuntija olen.. Mitäs siitä jäi teidän mieleenne erikoisesti? Vai että niin kaukaa minun saarnani johdosta..
- Kerroitte paljon Pietarin elämästä. Mielestänne hän oli turhan innokas ja kielsikin lopulta Jeesuksen, Mestarinsa.
- Joo, hän oli sellainen kova kiivailemaan ja kuitenkin pelkurimainen mies. Miksi hän teitä niin kiinnostaa?
- No kun nähkääs, minä olen Pietari.
- Mitä?! Höh? Että Pietari itse? Niin no enhän minä sanojani varmaan aivan oikein valinnut!
Anteeksi vain, en ajatellut, että se voisi loukata...teitä!
- Ei se mitään! Kuulen tätä puheissa ympäri maailmaa, asioita toistetaan syventymättä asiaan
sen tarkemmin. Mutta koska olet vilpitön uskonveljeni, sain luvan kertoa sinulle hieman taustaa meidän opetuslasten näkökulmasta.
Tämä viimeinen toteamus saa kyyneleet kihoamaan papin silmiin.
- Sehän olisikin kiintoisaa!
Ruustinna kantaa kahvitarjottimen kolmine kahvikuppeineen ja runsaine tarjottavineen pöytään, kaataa kahvin ja istuu itsekin syventyen vieraan kertomisiin.
jatkuu...
Tiellä näyttää joku mies kävelevän ohitse, ei näytä tutulta. Ehkä jonkun naapurin Pääsiäisvieras on lähtenyt aamukävelylle.
Mies näyttääkin kääntyvän pappilan pihatielle ja kävelee kohti uteliaana katselevaa pappia.
Mies on parrakas, vantteranoloinen, ystävällisen näköinen. Mikähän lie asiansa.
- Päivää kirkkoherra Rantalainen! mies tervehtii.
- No päivää päivää! En taidakaan tuntea.. mistäs kaukaa vieras on? pappi katselee tulijaa tarkasti, kuin muistellen, sillä jotain tuttua miehessä oli.
- Tulen hyvin kaukaa. Itse asiassa olen alun perin kotoisin Pyhältä maalta.
Pappi nousee kättelemään.
- No mutta tervetuloa! Istumaan istumaan! Mamma, tuohan kahvia pöytään!
Vieras istuutuu.
- Tulin sen eilisen saarnanne johdosta..
- Vai että saarnani johdosta, sehän käsitteli apostoli Pietaria. Kyllähän minä jonkinlainen Pietarin elämän asiantuntija olen.. Mitäs siitä jäi teidän mieleenne erikoisesti? Vai että niin kaukaa minun saarnani johdosta..
- Kerroitte paljon Pietarin elämästä. Mielestänne hän oli turhan innokas ja kielsikin lopulta Jeesuksen, Mestarinsa.
- Joo, hän oli sellainen kova kiivailemaan ja kuitenkin pelkurimainen mies. Miksi hän teitä niin kiinnostaa?
- No kun nähkääs, minä olen Pietari.
- Mitä?! Höh? Että Pietari itse? Niin no enhän minä sanojani varmaan aivan oikein valinnut!
Anteeksi vain, en ajatellut, että se voisi loukata...teitä!
- Ei se mitään! Kuulen tätä puheissa ympäri maailmaa, asioita toistetaan syventymättä asiaan
sen tarkemmin. Mutta koska olet vilpitön uskonveljeni, sain luvan kertoa sinulle hieman taustaa meidän opetuslasten näkökulmasta.
Tämä viimeinen toteamus saa kyyneleet kihoamaan papin silmiin.
- Sehän olisikin kiintoisaa!
Ruustinna kantaa kahvitarjottimen kolmine kahvikuppeineen ja runsaine tarjottavineen pöytään, kaataa kahvin ja istuu itsekin syventyen vieraan kertomisiin.
jatkuu...
tiistai 12. huhtikuuta 2011
RISTIINNAULITSEMISEN AJANKOHTA
Vapahtajamme Jeesus vangittiin kiirastorstai-iltana, surmattiin seuraavana aamuna klo 9.oo, täysi pimeys tuli klo 12.00 ja Hän kuoli noin klo 15.03 Raamatun tekstien mukaan ja oli sunnuntaina jo varhain aamulla noussut kuolleista. Hän oli haudassa kolme päivää ja kolme yötä, miten tämä viimeinen seikka on mahdollista?
Meidän kalenterimme mukaan se ei olekaan mahdollista. Mutta kun siirrytään juutalaiseen kalenteriin, se tulee mahdolliseksi. Meidän kalenterissamme vuorokausi vaihtuu klo 24.00, juutalaisessa illalla klo 18.00 aikoihin. Siispä heillä torstai-ilta onkin meidän keskiviikkoiltana. Meidän torstai-iltana heillä on jo vuorokausi vaihtunut perjantai-illaksi.
Tämän näemme jo Raamatun alusta, jossa vuorokausi kuvataan esim. 1. Mooses 1:5 jne. `Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, ensimmäinen päivä´. Tämän mukainen on juutalaisten kuukalenteri.
Meidän kalenterimme mukaan se ei olekaan mahdollista. Mutta kun siirrytään juutalaiseen kalenteriin, se tulee mahdolliseksi. Meidän kalenterissamme vuorokausi vaihtuu klo 24.00, juutalaisessa illalla klo 18.00 aikoihin. Siispä heillä torstai-ilta onkin meidän keskiviikkoiltana. Meidän torstai-iltana heillä on jo vuorokausi vaihtunut perjantai-illaksi.
Tämän näemme jo Raamatun alusta, jossa vuorokausi kuvataan esim. 1. Mooses 1:5 jne. `Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, ensimmäinen päivä´. Tämän mukainen on juutalaisten kuukalenteri.
NARSISTI
Rajasit sinisen avaruuteni äärettömyyden
lyijynharmaalla kehyksellä
työnsit hattaroita sen aurinkojen eteen
puhalsin ne pois
Harmaiden pilviesi painostuksessa
elit painostaen
halusin vain sinisen taivaani
miksi se ei ole enää kirkas
Vaikka puhallan ne pois
hattarat palaavat
uudelleen ja uudelleen
Maailmani yllä
varjo
kolea tuuli puhaltaa
pelkään
palelen
Harmaat pilvet lähenevät
Ahdas lyijymaailma nielee
sinisen äärettömyyden ammottavaan kitaansa
pimenee
vaikea hengittää
miksei ole voimaa puhaltaa
Kipua käsissäni
salamat sinkoilevat
ne sähähtelevät vaarallisesti
verta vuotaa
Avaruus tihenee
tiivistyy
ahdistat sen pulloon
suljet korkin
Ikävöin loputonta sineä
se heijastui järvissä
lemmikkien teriöissä
taivaani
avaruuteni
siellä asuu rakkaus
kädestäottava
neuvova
vapauttava
Lämmin tuuli puhaltaa jostakin
en näe sinua
pilvesi väistyvät
ukkonen
salamat
Plop! Plop! Plop!
Aurinkoni tunkevat itsensä ulos ahtaasta pullonkaulasta
ja räväyttävät säteensä joka suuntaan
Hengitän sinisen taivaani myrskynjälkeistä raikkautta
lyijynharmaalla kehyksellä
työnsit hattaroita sen aurinkojen eteen
puhalsin ne pois
Harmaiden pilviesi painostuksessa
elit painostaen
halusin vain sinisen taivaani
miksi se ei ole enää kirkas
Vaikka puhallan ne pois
hattarat palaavat
uudelleen ja uudelleen
Maailmani yllä
varjo
kolea tuuli puhaltaa
pelkään
palelen
Harmaat pilvet lähenevät
Ahdas lyijymaailma nielee
sinisen äärettömyyden ammottavaan kitaansa
pimenee
vaikea hengittää
miksei ole voimaa puhaltaa
Kipua käsissäni
salamat sinkoilevat
ne sähähtelevät vaarallisesti
verta vuotaa
Avaruus tihenee
tiivistyy
ahdistat sen pulloon
suljet korkin
Ikävöin loputonta sineä
se heijastui järvissä
lemmikkien teriöissä
taivaani
avaruuteni
siellä asuu rakkaus
kädestäottava
neuvova
vapauttava
Lämmin tuuli puhaltaa jostakin
en näe sinua
pilvesi väistyvät
ukkonen
salamat
Plop! Plop! Plop!
Aurinkoni tunkevat itsensä ulos ahtaasta pullonkaulasta
ja räväyttävät säteensä joka suuntaan
Hengitän sinisen taivaani myrskynjälkeistä raikkautta
POLITIIKKAA
ITSENÄINEN SUOMALAINEN
Suomalainen
miksi sinua on aina orjuutettu
milloin idästä
milloin lännestä
nyt yrittää etelä?
Koska se on helppoa
Olet välinpitämätön, suomalainen
- Herrat hoitakoot
siitä heille maksetaan
jää aikaa itselle
ja pitää hauskaa
Suomalainen
miksi juokset kuin koira hihna suussa
isännän luo
- Lähdetään taas
Ryhdistäydy
tutki asioita
lue
mieti
ole avoin keskustelulle
ahne totuudelle
Voit äkkiä
ensi kertaa
huomata olevasi
itsenäinen suomalainen
itsenäisessä Suomessa
MUUTTOLINNUT (runo vuodelta 1992)
Eurooppa yhdentyy
kuin levottomasti liikehtivä lintuparvi
ennen yhteistä lentoa
markkinavoimien verkkoihin
Suomalainen
miksi sinua on aina orjuutettu
milloin idästä
milloin lännestä
nyt yrittää etelä?
Koska se on helppoa
Olet välinpitämätön, suomalainen
- Herrat hoitakoot
siitä heille maksetaan
jää aikaa itselle
ja pitää hauskaa
Suomalainen
miksi juokset kuin koira hihna suussa
isännän luo
- Lähdetään taas
Ryhdistäydy
tutki asioita
lue
mieti
ole avoin keskustelulle
ahne totuudelle
Voit äkkiä
ensi kertaa
huomata olevasi
itsenäinen suomalainen
itsenäisessä Suomessa
MUUTTOLINNUT (runo vuodelta 1992)
Eurooppa yhdentyy
kuin levottomasti liikehtivä lintuparvi
ennen yhteistä lentoa
markkinavoimien verkkoihin
maanantai 11. huhtikuuta 2011
PURKUTALO
Purkutalo
spurgutalo
Elleivät ikkunat olisi rikki
koko talo räjähtäisi
elämänkohtaloitten paineista
spurgutalo
Elleivät ikkunat olisi rikki
koko talo räjähtäisi
elämänkohtaloitten paineista
ET VOI PITÄÄ KAIKISTA
Ei Jeesus velvoittanut meitä
pitämään
kaikista ihmisistä
Ainoastaan rakastamaan heitä
pitämään
kaikista ihmisistä
Ainoastaan rakastamaan heitä
NASKALIT MUKAAN
En saanut sitä työtä
se tyssäsi ikään
Uusi yritys
oman itsen tehostettua mainostamista
- Tsemppiä! sanoin itselleni
Silloin Herra puhui:
- Miksi olet ottanut maailman mallin?
Muista, että kun Minä avaan ei kukaan sulje
ja kun Minä suljen ei kukaan avaa
Minun omani saa olla vaikka täysi nolla
kun Minä tulen ykköseksi eteen
Ja muista rakkaani
jos et ole nöyrä
sinä kuljet heikoilla jäillä
Kai muistit ottaa armon naskalit mukaan!
se tyssäsi ikään
Uusi yritys
oman itsen tehostettua mainostamista
- Tsemppiä! sanoin itselleni
Silloin Herra puhui:
- Miksi olet ottanut maailman mallin?
Muista, että kun Minä avaan ei kukaan sulje
ja kun Minä suljen ei kukaan avaa
Minun omani saa olla vaikka täysi nolla
kun Minä tulen ykköseksi eteen
Ja muista rakkaani
jos et ole nöyrä
sinä kuljet heikoilla jäillä
Kai muistit ottaa armon naskalit mukaan!
ELÄMÄNKOULU 2.
SYKSYLLÄ HEDELMÄT
Olin jo pitkään hengessäni rukoillut apua
väkivaltaiseen avioliittooni
Sielussani olin jo taipunut väistämättömään:
sen täytyy loppua
Mutta ruumiini nousi kapinaan:
Käteni vaativat:
- Meidän on saatava hyväillä!
- Hiljaa!
Kohtuni kapinoi:
- On synnytettävä uutta elämää!
- Vaiti!
He kaikki seisoivat edessäni huutaen julki oikeuksiaan
Silmäni katsoivat minua
tuskaisen syyttävinä
En kestänyt sitä
käänsin selkäni niille
Kuulin askelten rytmin
Ohitseni astelivat tuhannet suutelemattomat suudelmat
iskulauseineen
- Vaadin hiljaisuutta! Sallisinko teille oikeutenne?
Tahtoisitte antaa rakkautta
saamatta mitään takaisin
Voisitteko ikuisesti hyväillä murskatuin kyynärluin
tai olisiko itkuisissa silmissä voimaa
katsoa hellästi sysimustaan yöhön
tai jaksaisiko suu huutaa vuorien lomaan loputtomasti
kaiun milloinkaan kiirimättä takaisin
Kaikkien esteiden täytyy väistyä
elämäni tarkoituksen tieltä
Eihän hedelmättömästä puusta kannata odottaa satoa
-Palatkaa syksyllä
kulkekaa ohitse
Voitte nähdä elämäni hedelmät
vuorien rinteillä
puiden rungoista kaartuvat
taakkojen alla painuvat oksat
taakkoina kypsynyt sato
Olin jo pitkään hengessäni rukoillut apua
väkivaltaiseen avioliittooni
Sielussani olin jo taipunut väistämättömään:
sen täytyy loppua
Mutta ruumiini nousi kapinaan:
Käteni vaativat:
- Meidän on saatava hyväillä!
- Hiljaa!
Kohtuni kapinoi:
- On synnytettävä uutta elämää!
- Vaiti!
He kaikki seisoivat edessäni huutaen julki oikeuksiaan
Silmäni katsoivat minua
tuskaisen syyttävinä
En kestänyt sitä
käänsin selkäni niille
Kuulin askelten rytmin
Ohitseni astelivat tuhannet suutelemattomat suudelmat
iskulauseineen
- Vaadin hiljaisuutta! Sallisinko teille oikeutenne?
Tahtoisitte antaa rakkautta
saamatta mitään takaisin
Voisitteko ikuisesti hyväillä murskatuin kyynärluin
tai olisiko itkuisissa silmissä voimaa
katsoa hellästi sysimustaan yöhön
tai jaksaisiko suu huutaa vuorien lomaan loputtomasti
kaiun milloinkaan kiirimättä takaisin
Kaikkien esteiden täytyy väistyä
elämäni tarkoituksen tieltä
Eihän hedelmättömästä puusta kannata odottaa satoa
-Palatkaa syksyllä
kulkekaa ohitse
Voitte nähdä elämäni hedelmät
vuorien rinteillä
puiden rungoista kaartuvat
taakkojen alla painuvat oksat
taakkoina kypsynyt sato
SYYSRUNOJA
SYKSYINEN MAALAISMAISEMA
Syksyinen maalaismaisema
kuin miehen poski:
pellolla karhea sänki
jonka kone pian kääntää
näkymättömiin
SYKSY KOIVIKOSSA
Vallattomat pienet koivut tahtovat vain leikitellä ja venytellä myrskyssä
vaikka ne tietävät
että on jo myöhä ja heidän tulisi riisuutua
Vihdoin viimein ne väsyvät
ja heittelevät lehtivaatteensa hujan hajan
Vielä kevyt sadekuuro vain ja ne ovat valmiita
talviunille
Syksyinen maalaismaisema
kuin miehen poski:
pellolla karhea sänki
jonka kone pian kääntää
näkymättömiin
SYKSY KOIVIKOSSA
Vallattomat pienet koivut tahtovat vain leikitellä ja venytellä myrskyssä
vaikka ne tietävät
että on jo myöhä ja heidän tulisi riisuutua
Vihdoin viimein ne väsyvät
ja heittelevät lehtivaatteensa hujan hajan
Vielä kevyt sadekuuro vain ja ne ovat valmiita
talviunille
TERVETULOA BLOGIINI !
Tämän blogin kirjoittaminen alkoi tänään klo 19.22. ja toivon, että siitä on meille molemmille iloa! Kaikki tässä blogissa julkaisemani on omaa tuotantoani. Se on vapaasti lainattavissa, kunhan tekijä kerrotaan. Terv. Tuula
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)