Jeesus herätti meidät ja sanoi, että he ovat jo lähellä! Samassa alkoi näkyä soihtujen kajastusta ja askelten ääniä ison joukon lähestyessä meitä. Sitten näimme sotilaita, ylipapin ja hänen palvelijoitaan. Ja kukas tulikaan koko joukon etunenässä: Juudas, yksi meistä! Juudas suuteli Jeesusta - ettäs kehtasikin - ja Jeesus vangittiin.
Ajattelin, että nyt on se hetki! Ehkä Jeesus tekee ihmeen niin ettei meidän tarvitsisikaan kuolla tänä yönä! Hyökkäsin ja iskin erästä aseistettua päähän. Mutta hän väisti ja vain korva irtosi. Ja mitä Jeesus teki?! Hän poimi hellästi korvan maasta, puhdisti sen ja istutti takaisin miehen päähän! Sitten hän käski minun laittaa miekan tuppeen ja jatkoi: Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu!
Olin kuin ´puulla päähän lyöty´, kuten te puukansa, suomalaiset, sanotte. Olin valmis taisteluun suurta ylivoimaa vastaan, mutta Jeesus antautuu, eikä salli meidänkään hyökätä! Jeesus kuului sanovan: Jos te minua etsitte, antakaa näiden mennä!
Jotkut meistä jo livahtivatkin karkuun, eikä siinä meidän muidenkaan auttanut muu kuin pötkiä pakoon kuin pelkurit! Myöhemmin vasta ymmärsin: miten evankeliumin julistamisen olisi käynyt, jos me kaikki olisimme kuolleet sinä yönä. Ja muistin, että kirjoitettu on: Minä lyön paimenta ja lampaat joutuvat hajalle.
Niin alhaalla en ole eläessäni ollut ja täyden hämmennyksen vallassa. Epäusko tunki mieleeni: Tässäkö tämä olikin? Onko kaikki ollutkin vain harhaa ja kuvittelua? Olivatko tunnusteot vain silmänlumetta? Vai vapauttaako Jeesus sittenkin vielä itsensä?!
jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti