NARSISTI

Rajasit sinisen avaruuteni äärettömyyden
lyijynharmaalla kehyksellä
työnsit hattaroita sen aurinkojen eteen
puhalsin ne pois


Harmaiden pilviesi painostuksessa
elit painostaen
halusin vain sinisen taivaani
miksi se ei ole enää kirkas


Vaikka puhallan ne pois
hattarat palaavat
uudelleen ja uudelleen


Maailmani yllä 
varjo
kolea tuuli puhaltaa
pelkään
palelen


Harmaat pilvet lähenevät
Ahdas lyijymaailma nielee
sinisen äärettömyyden ammottavaan kitaansa
pimenee
vaikea hengittää
miksei ole voimaa puhaltaa


Kipua käsissäni
salamat sinkoilevat
ne sähähtelevät vaarallisesti
verta vuotaa


Avaruus tihenee
tiivistyy
ahdistat sen pulloon
suljet korkin


Ikävöin loputonta sineä
se heijastui järvissä
lemmikkien teriöissä
taivaani
avaruuteni
siellä asuu rakkaus
kädestäottava
neuvova
vapauttava


Lämmin tuuli puhaltaa jostakin
en näe sinua
pilvesi väistyvät
ukkonen
salamat


Plop!  Plop!  Plop!
Aurinkoni tunkevat itsensä ulos ahtaasta pullonkaulasta
ja räväyttävät säteensä joka suuntaan


Hengitän sinisen taivaani myrskynjälkeistä raikkautta