Jakob itkee öisellä vuorella:
- Voi Raakel rakkaani
et aikaasi sä tuntenut
sain Leean vaimoksi!
Jo Leea kantaa hedelmää!
Mut Leeaa ei hän ensin tahtonut
hän tahtoi saada Raakelin
oli aika täyttynyt
Hän Raakelista luvatusta iltaisin haaveili
kun ruumistansa väsytti ja haavat kirveli
Kun peto hyökkäs laumaan Laabanin lampaiden
hän kävi kimppuun pedon sen
eest lauman taistellen
Mut Laaban petti Jakobin palkkaansa muuttaen
ja sijaan rakkaan Raakelin hän antoi Leean sen
Ja Leea kantoi hedelmää mut Raakel kaunis ei
ja vuodet toiset seitsemän Laaban Jakobilta vei
Vaan rukouksiin vastataan
Raakel Josef-pojan saa
ja maahan Lupauksien jo Jakob kiiruhtaa
Niin hän jättää Harranin
vain tomu jälkeen jää
ja Luvatussa maassansa taas Raakel synnyttää
Syntyy poika Benjamin rakkaimman vaimonsa
joka henkensä saa luovuttaa poikansa hintana
Vaan Raakel elää vieläkin lapsissa Jakobin
kuin hiekka vain on lukunsa tai tähdet taivaalla
Nyt maailman neljältä ääreltä he saapuvat Israeliin
jossa uudensyntymän kohta saa suku Jakobin
Pian hedelmätön synnyttää
jo lehtii viikunapuu
Ja kansat vuorelle Siionin jo pian kokoontuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti