- Jeesus on ja oli silloin meille koko elämä! Rakastimme häntä kaikki hyvin syvästi - niin no paitsi se yksi.. Kun Jeesus kaiken kansansuosion keskellä alkoi kertoa meille kauheasta kärsimisestään ja kuolemastaan, emme voineet mitenkään sitä käsittää tai hyväksyä. Ja kerran sanoinkin Jeesukselle, kun hän oli jo hyvin tuskaisen oloinen: Ei Jeesus, älköön sitä sinulle tapahtuko!
Jeesuksella näytti olevan itselläänkin halu antaa sen maljan mennä pois hänen sitä juomatta, mutta hän huusi: Väisty tieltäni Saatana, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Herran, vaan sitä, mikä on ihmisestä! Siihen aikaan tuo nimi tarkoitti ´estäjää, harhaanjohtajaa´, mutta ei se minua häiritse, vaikka se ymmärretään näinkin, sillä olinhan todella Jumalan tahdon vastustaja tietämättäni. Mutta ajattele, jos sinun rakkaimpasi puhuisi kuolemastaan, varmaan sinäkin kavahtaisit!
- Niin se olisi kyllä kauheaa! Kirkkoherra Rantalainen katsoo vaimoaan, joka kaataa lisää kahvia hymyillen.
- Kyllä kieltäisin varmaan ankarasti puhumastakaan semmoisia!
- Niin no, me olimme Getsemaneen lähdössä ja Jeesus käski kerätä kaikki miekat mukaan - myydä jopa viitta ja ostaa, ellei omistanut asetta. Ajattelin, että tänä iltana tulee taistelu. Jos Jeesus kuolisi siinä, olisin minäkin valmis kuolemaan mieluummin kuin jatkamaan ilman Messiasta. Sanoinkin sen Jeesukselle, mutta hän väitti minun kieltävän hänet tänä yönä. Se loukkasi ja masensi minua.
Kätkin miekan vaatteisiini ja niin tekivät jotkut muutkin. Eräs meistä kiirehti läheisen sepän luo ostamaan miekan. Sitten lähdettiin yöpaikkaan Öljyvuoren juurelle vanhan öljynpuristamon puutarhaan.
Jeesus rukoili monta kertaa kiveä vasten, enkelikin näytti hänelle ilmestyvän. Mutta olimme syöneet hyvin ja yö oli lämmin, meitä alkoi nukuttaa. Ajattelin, että se voisi olla ihan hyvä kerätä voimia, jos tässä on mittelö tulossa ja samassa vaivuin sikeään uneen.
jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti