perjantai 22. huhtikuuta 2011

OIKEUDENKÄYNTI BEERSHEVASSA

Seuraavaksi Ben Jizhak vastaan Ben Jitzhak!  kajahti kaikuva miehen ääni Beershevan kaupungin portissa.  Iltapäivän hellettä  varjoon siirtynyt mies nousi rauhallisesti ylös ja alkoi astella kohti muurin aukkoa, josta kutsu oli kajahtanut.  Kaksi muutakin henkilöä nousi ja lähti oikeustalolle todistajan ominaisuudessa.


Jutun kantajakin saapui huohottaen sisälle.  Tuomarit olivat arvostettuja rabbeja, joista yksi oli jo erittäin korkeassa iässä.  He istuivat huoneen toisessa päässä korkeilla istuimilla, joiden edessä oli pitkä pöytä täynnä papyruksia ja kirjoitusvälineitä sekä sinettejä.  Veljekset kävivät istumaan heitä vastapäätä oleville korkeaselkäisille tuoleille.


Aurinko alkoi laskea ja huone hämärtyi entisestään.  Sehän tiesi myös sitä, että paahtava hellekin hieman helpottuisi.  Palvelija riensi sytyttämään soihdun.


Veljekset vilkaisivat välillä vaivihkaa toisiaan.  Toinen oli vaaleampi, rauhallinen, toinen huomattavan atleettisen näköinen ja hyvin tumma.


Keskimmäinen rabbi katsahti veljeksiin ja antoi kantajalle merkin kertoa asiansa.

Ruhtinas Eesaun silmissä välähti viha, kun hän aloitti:
-  Arvoisa oikeuden neuvosto, tuon kiistan veljeni ja minun välillä ratkaistavaksenne, sillä minua vastaan on tehty raskas rikos, petos!  Veljeni Jakov Ben Jitzhak on vienyt minulta petoksella sukuruhtinaan perintöni ja siihen kuuluvan esikoissiunauksen!


Oikeudessa kuului kohahdus.  Tilanne olikin huomattavasti vakavampi kuin ne tavanomaiset nuorten miesten välillä olevat kiistat!  Sitten tuomari kopautti pöytään.


-  Mikä oli syy siihen, että arvoisa isänne ruhtinas Jitzhak Ben Avraham suostui siihen? hän kysyi.
-  Isämme näkö on huono.  Veljeni naamioitui vaatteisiini ja vei isällemme hänen herkkuruokaansa.  Luullen häntä minuksi isämme siunasi hänet esikoissiunauksella, joka olisi kuulunut minulle!


Taas oikeuden jäsenet kohisivat kauhistellen tapahtunutta hirmuista vääryyttä!  Jakov Ben Jitzhak ansaitsi rangaistuksen!  Koskaan ennen ei ollut moista tapahtunut!  No niin se edellinen tapaus,  mutta Abraham oli itse karkoittanut Ismaelin eikä siis kyseessä ollut tämän veroinen  petos!  Tämä olisikin hankala ratkaistava!  Taas päätuomari keskeytti keskustelun ja sanoi tuikeasti:
-  Ruhtinas Jakov Ben Jitzhak, mitä sinulla olisi sanottavaa puolustukseksesi?
-  Arvoisa tuomari ja oikeudenneuvosto, puolustuksekseni haluaisin kertoa sen, että olin aiemmin veljeltäni Eesaulta ostanut tuon esikoisoikeuden.
Kaikki salissaolijat tuijottivat Jakovia hämmästyneinä.  Sitten heidän katseensa siirtyivät Eesauhun.  Ällistynyt tuomari sanoi Eesaulle:
-  Pitääkö väite paikkansa?


Eesau änkytti hetken tietämättä kuinka jatkaa.
-  No tavallaan!  Mutta isäni oli käskenyt minun laittaa hänelle herkkuruokaa, jotta hän sitten olisi siunannut minut, mutta jotenkin veljeni ehti ennen minua!  Sopimamme hintahan oli aivan naurettavan halpa, kuin pilaa, enkä minä sitäpaitsi sillä hetkellä sitä asiaa harkinnut kunnolla.  Veljeni käytti hädänalaista tilaani hyväkseen  ja sai minut ansaan, sillä olin aivan pyörtyä nälästä.  Olin ollut heettiläistä morsiantani tapaamassa ja senjälkeen metsällä koko päivän!


-  Minkä suuruinen oli hinta, jonka veljesi, ruhtinas Jakov sinulle suoritti?
-  Se oli vain..kulhollinen ruskeaa papukeittoa ja leipää!  Mutta kaduin sitä kauppaa myöhemmin!
-  Eikö kauppaa voinut purkaa?  kysyi tuomari veljeksiltä.
-  No sitähän minäkin ajattelin, mutta..
-  Asian sitovuus vannottiin Jumalamme edessä valalla!  sanoi Jakov.


Jälleen neuvosto keskusteli kiihtyneenä hämmästellen sitä, miten mies voi niin vähällä, jos ollenkaan, myydä esikoisoikeutensa!  Tiedettiin, että ruhtinas Jakov laittoi kerrassaan maukasta ruokaa pidoissansa, mutta kuitenkin..  Perintöruhtinas on siis vaihtunut!  Mikä skandaali!  Perintöruhtinaamme Jitzhak Ben Avraham on siis siunannut poikansa Jakovin seuraajaksensa!

Tuomari, rabbuuni, närkästyneenä asioiden saamista oudoista käänteistä, kääntyi Eesaun puoleen ja kysyi
-  Olitko siis vannonut Abrahamin Jumalan nimeen,  Korkeimman Pyhimmän Nimessä luovuttavasi perintöoikeutesi Jakoville tämän kaupan seurauksena?
-  Olin, mutta..
-  Tästä huolimatta yritit siis kuitenkin röyhkeästi saada siunauksen itsellesi!?  Etkö ymmärrä, että se olisi ollut rikos sekä veljeäsi että myös sitä Nimeä vastaan, jota Avraham palvoi!?
Eesau nyökkäsi nolostuneen näköisenä.
-  Ruhtinas Eesau, olette syyllistynyt petoksen yritykseen salatessanne  esikoisoikeutenne  myymisen isältänne ja pyrkiessänne valastanne huolimatta saamaan tuon aseman itsellenne!
-  Mutta veljeni petti isäämme!
-  Ruhtinas Jitzhak ei ole nostanut mitään syytettä.


Neuvosto vetäytyi huoneen kauimmaiseen päähän neuvottelemaan.  Kun he palasivat, asia oli päätetty.
-  Ruhtinas Eesau, oikeus on tuominnut teidät petoksen yrityksestä  maksamaan sakkoa 10 hopearahaa!  Asia on loppuunkäsitelty!  Pyydämme asianosaisia poistumaan!

Veljekset lähtivät ulos portista.  Jakov oli huojentunut.  Eesau kiehui raivosta-
-  Tapan sinut! hän kähisi Jakoville.


Sen kuulivat mukana olleet palvelijat, joiden todistusta ei tänään tarvittu.  He veivät uhkauksesta tiedon Rebekalle samantien.










-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti