perjantai 30. joulukuuta 2011

KÄTKETTY MESSIAS XXIII

Miriam ja Joosef ja Jeshua - poika olivat onnellisia lähestyessään pitkään matkattuaan tuttua Nasaretinvuorta vanhalla aasillaan.  Jeshua juoksenteli aasin vierellä isänsä perässä.  Miriam istui juhdan selässä.  Hän odotti jo pientä siskoa tai veljeä Jeshualle.  Joosefin ohimoille oli ilmaantunut muutama harmaa hius, mutta rakentajantyöt Egyptin Aleksandriassa olivat pitäneet hänet vahvana voimiltaan.  Joosef muisteli Aleksandrian suurta synagoogaa, jossa saarna ei kuulunut hallin perälle saakka, vaan avustaja juoksi sinne toistamaan rabbin sanat.  Siinäpä onkin kertomista Nasaretin väelle, hän mietti.  Sitten hänen ajatuksensa siirtyivät hänen rakentamaansa kotiin, joka oli heitä varten ollut tyhjillään ja nyt saisi vihdoin heidät asukkaikseen.

Myös Miriam ajatteli tulevaa kotia.  He olivat usein vierailleet siellä sen ollessa vielä keskeneräinen, joten Miriam tiesi, miten kaunis ja taidokas se oli ja miten rakkaudella Joosef oli sitä heille rakentanut. 

Samassa he havahtuivat ajatuksistaan kuullessaan takaa kaukaa hevosen laukan ääntä.  Vaistomaisesti Joosef nosti pikku Jeshuan Miriamin eteen aasin selkään ja peitti hänet äitinsä viitan alle.

Mutta heidän säikähdyksensä oli turha.  Tulija oli heidän tuttunsa Nasaretista.  Mies pysähtyi tervehtimään heitä innokkaasti huomattuaan, keitä he olivat.  Nyt pikku Jeshuakin esiteltiin hänelle.  Mutta samassa mies huudahti menevänsä hetimiten viemään ilouutisia perille Nasaretiin. Hän karautti hevosensa laukkaan ja tuulen lailla kiiti kiemurtelevan  tien ylös rinnettä.

Pieni palaava perhe liikkui rauhallisesti ylös jyrkkää polkua.  Tuntui, että aasi tajusi myös, että kotiin ollaan tulossa, sillä se ei yhtään hiljentänyt vauhtiaan mäessä.  Joosef ja Miriam vilkaisivat vähän väliä toisiaan onnellisen näköisinä.  Pieni Jeshua oli taas laskeutunut kävelemään aasin vierelle pitäen kiinni sen valjaista.

Silloin he huomasivat jonkun juoksevan mäkeä alas musta takki liehuen.  -Sehän näyttää aivan Nasaretin rabbilta!  Ja toden totta, iloinen rabbi huuteli jo kaukaa tervehdyksiä ja tervetulotoivotuksia.  Hiukan harmaantunut, mutta muuten hän oli aivan kuin ennen!  Tukeva rabbi lähestyy reippaasti kävellen ja hengitystään tasaillen.

-  Rakkaat lapset, tervetuloa kotiin!  Miriam, siunattu ole sinä äiti Israelissa!  Olen niin odottanut teitä!  Joosef, esittelehän minulle poikasi!  Sanoit silloin, että hänen nimekseen tulee Jeshua Immanuel.  -  Kyllä, tässä on Jeshua, 5 - vuotias!  sanoi Joosef ylpeänä.  -  Jeshua, tässä on meidän kylän rabbi Benjamin, sinun rabbisi!  Jeshua katseli hymyillen mustapukuista miestä, jonka iloiset silmät tuikkivat ystävällisesti.

Rabbi otti Jeshuan syliinsä ja heilautti pojan hartioillensa ja pitäen kiinni hänen käsistään lähti kulkemaan mäkeä ylös.  -  Asser kertoi kaikille tulostanne!  Koko kylän väki saattaa olla siellä pian teitä vastassa! sanoi rabbi ja omaa Messiastaan harteillaan kantaen lähti johdattamaan pikku perhettä kohti Nasaretin kotikylää.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti