Pieni karavaani oli saapunut Jerusalemiin ja kukin matkue mennyt omille teilleen. Aaron kulki rakentajien asuinpaikalle ja uninen Miriam kuuli, kuinka Aaron puhui muutamille tovereilleen jotakin. Hetken kuluttua he jo olivat ratsailla. Maria istui nyytteineen veljensä edessä hevosen selässä ja toveri toisella hevosella seurasi mukana ja niin he karauttivat kohti Ein Keremiä.
Vain noin puolta hetkeä myöhemmin he saapuivat Sakariaan talon pihaan ja hämmästynyt talonväki riensi heitä vastaan iloisesti huudahdellen. Aaron auttoi Miriamin alas satulasta ja syleili tätiään Elishevaa ja tämän miestä pappi Sakariasta. Pikku matkue toivotettin tervetulleeksi sisään, mutta Aaron kieltäytyi sanoen palaavansa heti takaisin Jerusalemiin, vain Maria jäisi.
Elisheva- täti johdatti uupuneen Miriamin sisälle taloon syleillen ja katsellen häntä huoneen valossa ihastellen ja ylistäen Jumalaa. Hän alkoi puhua. "Miten olen saanut tämän suuren armon, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni!? Siunattu olet sinä naisten joukossa ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Autuas olet sinä, joka uskoit sen sanan, joka sinulle on tullut Herralta!" Elisheva lopetti ja katsoi hämmästyneenä Miriamia ja jatkoi: "Kun äsken tervehdit minua ulkona, hypähti lapsi ilosta kohdussani! Miriam, sinä kannat Jumalan Poikaa, Messiasta!
Kuultuaan tätinsä sanat Miriam vuorostaan profetoi ja ylisti suurta Israelin Pyhää, joka oli tehnyt hänelle, alhaiselle, suuria. Nyt Miriam ymmärsi, miksi Herra oli lähettänyt hänet tänne. Missään muualla hän ei olisi voinut saada sellaista rohkaisua ja vahvistusta näylleen kuin täällä. Ei äiti turhaan ollut kertonut heidän elävän hyvin lähellä Jumalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti