Joosefista tuntui, ettei tämä työpäivä milloinkaan lopu. Hän oli hermostunut ja etäinen, sen huomasivat muutkin työtoverit kuin Eeli ja Aaron. Kun he vihdoin lähtivät kotia kohti, Joosef meni uudelle talolleen. Hänen oli nyt saatava olla yksin.
Joosef katseli ympärilleen uudelta tuoksuvassa puutalossa, joka oli ollut hänen ilonsa ja ylpeydenaiheensa. Hän kosketteli hirsiä ja voihki tuskasta. "Miriam, Miriam voi Miriam, mikä on totuus!?" Joosef katseli tavaroita, joita hän oli ostanut silkkitien kauppiailta, jotka ohittivat Nasaretin matkallaan Kiinasta Egyptiin. Hän oli ostanut ne Miriamille eikä voisi ajatellakaan antavansa niitä jollekin toiselle. Mutta jos Miriam onkin puhunut valhetta seurausten pelosta, en voisi ottaa häntä vaimokseni, hän ajatteli. Joosef lysähti rahille, jonka hän oli rakentanut seinän viereen, ja itki.
Yhtäkkiä koko huone valaistui. Joosef näki kirkkaan olennon seisovan valon keskellä ja katsovan häntä. "Joosef", olento sanoi, "olen Gabriel, joka aiemmin ilmestyi Miriamille! Älä pelkää ottaa tykösi vaimoasi, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä!" Samassa tuo ihmeellinen olento katosi ja onnesta huumaantunut Joosef hyppäsi ylös penkiltä ja lähti juoksemaan kohti Miriamin kotia.
Joosef tempaisi oven auki ja säikähti, kun Anna itki sydäntäsärkevästi. "Missä Miriam on?!" hän huusi. "He veivät hänet!!" "Mikvellekö?!" "Niin!!" nyyhkytti Anna. Ja Joosef pinkaisi juoksuun minkä jaloista pääsi suoraan metsikön halki kohti kylpyrakennusta mikveä, Hän kauhistui nähdessään jotkut kylän miehet kivet käsissään. Joosef tuli paikalle huohottaen juuri nähdäkseen mikven oven aukeavan ja kätilövaimon ja Miriamin astuvan ulos portaikkoon.
Hiljaisuus oli rikkumaton, kun arvokas rakastettu kylän kätilö alkoi puhua: "Maria odottaa kyllä lasta. Mutta hän on neitsyt!!" Miesten nyrkit aukesivat ja kivet putosivat maahan kumahdellen.
Ällistynyt hiljaisuus rikkoutui jälleen, kun Joosef riensi Miriamin luo ja alkoi kuuluvalla äänellä kertoa äskeisestä enkelinäystään, joka vahvisti sen, että Maria odottaa Messiasta. "Mutta Messiashan syntyy Beetlehemissä eikä täällä!" kuului huutoja. Joosef jatkoi: "Kuten jokainen tietää, täällä kävi keisarin lähetti viime viikolla kertomassa, että jokainen menköön sukunsa kaupunkiin veroluetteloon merkittäväksi. Me lähdemme Beetlehemiin! Pyydän rakasta rabbiamme vihkimään Miriamin ja minut avioliittoon perjantaina ennen sapatin alkua ja olette kaikki tervetulleita!"
Joosef tempaisi rakkaan Miriamin syliinsä ja lähti. Mutta suuri miesjoukko jäi mikven pihalle hämmästyneenä keskustelemaan. He lähtivät vasta kun aurinko laski ja tähdet ja kuu ilmestyivät taivaalle. Rabbi avasi kotiovensa ja nähdessään vaimonsa, joka oli kysymäisillään, missä mies oli viipynyt ja että illallinen oli jo jäähtynyt, kun rabbi vaiensi hänet iloisella katseellaan. "Nyt tämä vasta mielenkiintoiseksi käy! Odotahan kun kerron" Ja he vetäytyivät keskustelemaan keittiöön etteivät herättäisi lapsia, jotka jo nukkuivat sikeästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti