Elishevalle ei olisi mikään voinut olla suurempi lahja kuin että Anna-siskon Miriam-tytär saapui häntä tervehtimään ja auttamaan. Raskauskin alkoi olla jo pitkällä. He valmistelivat yhdessä kaikenlaista tarpeellista pientä tulokasta varten.
Miriamkin tunsi olonsa jotenkin erilaiseksi kuin ennen. Hän oli iloinen kun voi olla täällä tädin luona ja selvitellä ajatuksiansa ja oppia häneltä yhtä ja toista. Ja tädin sanojen mukaan Miriam oli hänelle verraton apu. Naapuritkin olivat saaneet kuulla, että Herra oli tehnyt suuria lapsettomalle iäkkäälle papinvaimolle. Jostakin syystä pappi Sakarias ei puhunut mitään, kirjoitti vain taululle sanottavansa, mutta hänen ilmeistään saattoi nähdä hänen kovasti iloitsevan.
Elishevan synnytys lähestyi. Onneksi naapurustossa oli vanha kokenut kätilö, joka aina välillä pistäytyi katsomassa todeten, että asiat olivat niinkuin pitikin. Joskus hän katseli Miriamia ajatuksissaan pitkään, mutta ei puhunut mitään.
Kevät oli tullut ja sateet jo miltei kokonaan lakanneet. Juudeanvuorten rinteet heilimöivät vihantana ja punaiset vuokot olivat täydessä kukassa. Tuuli kuljetti huumaavaa tuoksua ja mähiläiset pörräsivät ahkerasti. Pilvet olivat väistyneet ja linnut lauloivat kilpaa reviirejään suojellen. Mutta laulu sisälsi selvästi myös ylistystä Korkeimmalle!
Eräänä päivänä Aaron tuli yllättäen käymään. Hän ilmoitti, että tilanteet olivat käyneet hyvin vaikeiksi ja muurinrakennustyö piti keskeyttää. Näin olivat työnjohtajat ilmoittaneet. Kotiinpaluu olisi edessä heti tulevan viikon ensimmäisenä päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti