Aaronin pesydyttyä takapihan kaivolla ja vaihdettua puhtaat vaatteet ylleen isä ja hän olivat keskittyneet keskusteluun äidin ja Marian valmistellessa ruokapöytää sapattileipineen ja kynttelikköineen. Isä lähinnä kyseli ja Aaron kertoili, mitä Jerusalemiin ja temppelirakennukselle kuului. Aaron kuvaili, miten sanomattoman loistokas temppeli jo oli ja vielä sitä lisää viimeisteltiin. Isä kuului mainitsevan Herodeksen julmuuksista, joista monta hän saanee anteeksi rakennettuaan niin hienon temppelin juutalaisille! "Sopisi nyt Messiaan tulla!!" Molemmat huusivat yhtaikaa "Aamen!!"
Mutta Aaron vakavoitui ja alkoi kertoa miten rabbit ja oppineet ovat laskeneet Danielinkirjan mukaan, että Messiaan saapumisen aika onkin juuri nyt! Isä odotti henkeään pidätellen. Olihan meidänkin kylän rabbi näin sanonut, mutta isä oli ajatellut hänen puhuvan vain unelmistaan ja toiveistaan..
Ruokapöytä oli valmistettu. Samassa Joosef astui sisään iloisena ja miehekkäänä juhlavaatteissaan ilmoittaen, että kaksi tähteä oli syttynyt taivaalle! Hän riensi suutelemaan morsiamensa poskea. Heidän rakastavat katseensa kohtasivat, kunnes oli siirryttävä pöytään jokainen totutulle paikalleen.
Rukousten jälkeen ihanalta maistuvan ruoan ääressä keskustelu Messiaasta jatkui. Marian posket hehkuivat jännityksestä. Pian he kaikki kuulisivat sen suuren uutisen ja riemuitsisivat hänen kanssaan. Maria yritti saada sanotuksi asiansa joka kerta, kun tuli pieni miettimistauko miesten keskusteluun. Mutta aina joku jatkoi siitä, mihin oli jäänyt keskustellessaan Messiaan ajan ihanuudesta ja Hänen kuninkuutensa valtavuudesta. "Tulee roomalaisille äkkilähtö täältä!" sanoi isä ja kaikki nauroivat makeasti. Äiti katsoi välillä Mariaa päätään puistaen kuin sanoakseen: "Anna miesten hoitaa tällaiset keskustelut!"
Pian Marialla oli jo kyyneleet silmissä, kun hän korotti äänensä pienen tauon aikana ja melkein huusi: "Mutta jonkunhan täytyy synnyttää Messias!! Kuka tuo nainen on?!" Maria oli saanut asiansa alulle eikä aikonut luovuttaa ennenkuin olisi saanut sen kerrotuksi kokonaan. "Minulle on sattunut ihme! Kuunnelkaa! Pyhä enkeli ilmestyi minulle kaivolla, kun olin vettä hakemassa ja sanoi, että minä synnyttäisin Messiaan!!" Miesten suut jäivät auki, kun he katsoivat Mariaa hölmistyneinä. "Mitä sinä lapsi puhut?!" sai isä sanotuksi. "Enkeli kertoi, että hänen nimekseen tulisi Jeshua ja hänellä olisi suuri valta aina pakanakansoja myöten!" jatkoi Maria ja odotti, että kohta koko hänen rakas perheensä puhkeaisi raikuvaan riemuun.
Mutta uutinen päinvastoin tyrehdytti keskustelun. Isä ja äiti katselivat toisiaan eikä Aaronkaan osannut sanoa mitään, katseli vain riemuitsevaa Mariaa. Joosef halusi puhua Marian kanssa kahden ja he menivät ulos majan seinustalla olevalle penkille istumaan. Yö oli viileä ja kirkkaat tähdet loistivat taivaalla ja puolikuu oli noussut valaisten koko Nasaretin korkeaa ylänköä. Joosef otti rakasta Mariaansa kädestä ja pyysi häntä kertomaan oikein tarkasti ihan kaiken siitä, mitä kaivolla oli tapahtunut. Äiti toi Marialle lämpimän viitan ja kehotti palaamaan pian sisälle. Viheriöivän rinteen kukkien tuoksu tuntui voimakkaana heidän sieraimiinsa. Joosef kietoi viitan hennon Marian ympärille ja veti hänet lämpöiseen kainaloonsa. Joosef rakasti hänen sinisiä silmiään ja mustaa pitkää tukkaansa, mutta eniten hän ihaili Marian luonnetta: siinä oli jotain niin sanomattoman suloista ja puhdasta.
Rakastavaiset istuivat penkillä hyvän tovin uppoutuneina herkeämättä keskusteluun, joka heille molemmille oli elintärkeä. Marialle se oli valtavan taivaallisen kohtaamisen kertomista ja Joosefille pienimpienkin yksityiskohtien kyselemistä kuin hälventääkseen kaiken mahdollisen epäilyksen, joka hänelle saattaisi tulla mieleen. Maria vaikutti uskottavalta. Hän ei ollut koskaan puhunut muuta kuin totta. Joosef mietti. "Jos minä uskon, mutta toiset saavat pääni kääntymään.. Entä rabbi, uskoisiko hän? Minun täytyy jossakin vaiheessa puhua hänen kanssaan.."
Perhe oli käymässä levolle. Aaron jo nukkui rankan kotimatkan väsymystä pois ja äiti kutsui Mariankin sisälle. Hiukan hämmentynyt tyttö hyvästeli sulhasensa, joka syvissä ajatuksissaan lähti kulkemaan kotiaan kohti. Mariaa paleli, mutta hän odotteli, kunnes Joosef ennen tien vasemmalle kääntyvää mutkaa vielä kerran kääntyisi ja huiskuttaisi Marialle tapansa mukaan. Niin nytkin. Maria oli hyvillään siitä, että Joosef ikääntyvän puuseppäisänsä kanssa asui niin lähellä, että tapaamiset onnistuivat sapattinakin. Maria pujahti sisälle ja sulki oven jälkeensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti