Vasta sapatin aamuauringon heikko kajastus näkyi itäisellä taivaalla, kun Miriam havahtui äidin lähtöön ulos ovesta. Tapansa mukaan äiti meni tuvan seinustan penkille mukanaan rukouskirja, josta hän ikäänkuin lauleli rukouksia kauniilla äänellään. Äitihän on ylipappi Aaronin sukua ja varmaan sieltä periytyy hänen kaipuunsa olla Kaikkivaltiaan lähellä.
Samantien Miriam jo nukahti uudelleen. Mutta äidin rukoillessa ääneen läheisten puiden linnutkin heräsivät ja yhtyivät Annan rukouksiin voimakkaalla liverryksellä. Anna tunsi sieraimissaan öisen sateen tuoman raikkauden ja laajojen rinteiden kukkien, erityisesti laventelin, tuoksun.
Aamu oli jo pitkällä, kun Miriam seuraavan kerran heräsi äidin ja isän keskusteluun, mutta hän tahtoi vielä venytellä ja viivytellä vuoteessa. Lopulta nousi ja puki yllensä sapattihameen sekä villasta valmistetun puseron, sillä päivätkin alkoivat olla jo hyytävän kylmiä Nasaretin kukkuloilla. Hän kampasi pitkät kiiltävät hiuksensa päälaelle kauniiksi sykeröksi. Maria oli aika pieni ja hän ajatteli kampauksen tekevän hänestä vähän kookkaaman ja aikuisemman näköisen.
Maria astui ulos makuusopestaan ja tervehti vanempiaan iloisesti: "Hag sameach!" Joka tarkoitti iloista juhlaa! Vanhemmat vastasivat hymyillen "Hanukka sameach!" Aaronin raskas hengitys ilmaisi hänen vielä nukkuvan. Kova työ temppelillä ja matkan rasitus vaativat veronsa. Kahdeksanhaarainen kynttilänjalka seitsemine kynttilöineen oli sytyttämättä pöydällä, jolle äiti oli kattanut iltaiset perunaletut ja hunajaleivonnaiset. Kanaruoka syötäisiin vasta iltapäivällä ennen synagoogaan lähtöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti