LIAANIT

Maan kaukaisen kaislikkorannoilla
sademetsien peitossa elää kasvi mi yksin ei kantaa jaksa
omaa painoaan varttansa versokasta

Se liaani on nimeltään 
ja kasvi tää jos yksin jää se maassa mataa
ei kohota ylös jaksa omilla voimilla

Valoon kuitenkin kohota on mieli sen
tuota kaipuuta ei tyydytä muta ei korret maan
se vartta tukevaa etsii

Se löysi toisen liaanin joka heikko on 
mutta kuitenkin nyt yhdessä ylös yrittäin varsi varteen kiertyy
on hyvä näin

Mutta matka on pitkä
tuskaista on tuntea omaa heikkoutta
voimat riitä ei
mistä löytyisi vielä yksi voimakas liaani

Sen ne huomaavat oksalla riippuvan tammen tuulessa huojuvan
siitä ravinnon imevän versoilleen
sitä pitkin kasvavan korkeuteen

Tammi yhden oksansa ojentaa
liaanit turvapaikan saa
Lepo huojennus pois oma yritys
oksaan rauhassa saavat ne kiertyä nyt

Ne jatkavat yhdessä kasvua elinvoimaa saaden varresta
ja jos joskus voimansa uupuvat ne kasvavat silloin
levossa
Vain jos ote tammesta irtautuu
kasvu alaspäin suuntautuu

Jos olin liaani hentoisin ja yksin loassa taistelin
nyt runko on tässä vahva ja hyvä
jonka kanssa saan yhdentyä

Mä valon kerran saavutan
siksi ylöspäin!
Siellä on kruunu
min lehväni kantaa
kun nähdä saan kirkkauden taivasta 
rantaa