Oli kevät
minussa syksy
Tieni varrella omenapuu
Seisahduin
katseeni nousi
puun kukkiva latvus kuin morsian hiljaa tuulessa sousi
Oli kevät
minussa syksy
Näky kosketti
Jotakin kovettunutta minussa suli ja rukous nousi huuliltain
En muista mitä sanoin tai pyysin
Se oli jotakin
minun kukistain
Kävi vilpoisa tuulenvire ja se keinutti oksiston
Untako näin?
Uupunut ostoskasseineni teriöharson peittoon jäin
sillä niitä satoi ainakin minuutin
seisoin puun alla ja hymyilin
Eivät hellyys ja huumorintaju ole meidän keksintöämme vaan
Jumalan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti