sunnuntai 29. toukokuuta 2011

UUDISPELLON RAIVAUS

Olin muokkaaja maan
perässäin kylväjä saapui
Jos en muokannutkaan
niin kylvönsä turhana maatui

Kuokin tienvarret
ohdakkeet poltin
ja kallionkoloon vein multaa
ja siemenet kylväjän oli pian jo huojuvaa kultaa

Mua kylväjä löi:
  Miksi teet noin?!
  miksi et vain kylvä?!
  Turhaa on työs!
Ja Jeesuksen haavoihin murheisna vaivuin itkien yös


Vaan lohtu Sanasta Herran ihana nousi
ja piankin taasen jo kuokkani piennarta sousi
Hän sanoi:
  Ethän kylvää voi orjantappurain sekaan
  vaan uudispeltosi raivaa
  Minä palkitsen työs
  näe edelleen rakastain vaivaa
  Minä muistan sun nuoruutes armauden
  morsiusaikasi rakkauden
  kuinka seurasit minua erämaassa
  maassa jossa ei kylvöä tehdä!


  Muista sun kuokkasi ystävyys rakkaus on
  kun isket sen maahan on vaikutus kuolematon
  Kuin ihana nardus tuskaisaan katkeruuteen
  Se puhdistaa haavat
  se virvoittaa niin väsyneen


  Se toivoa tuottaa mieleen toivottomaan
  Ja sydämen mullan saa siementä janoamaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti