Olin muokkaaja maan
perässäin kylväjä saapui
Jos en muokannutkaan
niin kylvönsä turhana maatui
Kuokin tienvarret
ohdakkeet poltin
ja kallionkoloon vein multaa
ja siemenet kylväjän oli pian jo huojuvaa kultaa
Mua kylväjä löi:
Miksi teet noin?!
miksi et vain kylvä?!
Turhaa on työs!
Ja Jeesuksen haavoihin murheisna vaivuin itkien yös
Vaan lohtu Sanasta Herran ihana nousi
ja piankin taasen jo kuokkani piennarta sousi
Hän sanoi:
Ethän kylvää voi orjantappurain sekaan
vaan uudispeltosi raivaa
Minä palkitsen työs
näe edelleen rakastain vaivaa
Minä muistan sun nuoruutes armauden
morsiusaikasi rakkauden
kuinka seurasit minua erämaassa
maassa jossa ei kylvöä tehdä!
Muista sun kuokkasi ystävyys rakkaus on
kun isket sen maahan on vaikutus kuolematon
Kuin ihana nardus tuskaisaan katkeruuteen
Se puhdistaa haavat
se virvoittaa niin väsyneen
Se toivoa tuottaa mieleen toivottomaan
Ja sydämen mullan saa siementä janoamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti