Lentohiekka painui alla suden askelten
kauan sitten korreks kuihtui varsi viime kukkasen
Minne vain sä katsot
erämaata aukeaa
Yöllä viuhuu kylmä viima
päivän helle uuvuttaa
Skorpioni maassa
tappava on pistos sen
Myrkkykäärme onkaloissaan mataa
kiertyy kerälle
Mutta ihme!
Näänkö unta?
Lilja maasta kohoaa!
Tuolla nousee kaislikkoa
vehreyteen peittyy maa!
Siellä täällä purot puhkee
vettä antaa kallio!
Usvan lailla noussut pilvi kohta sateen antaa jo!
Vuorikauris näännäksissään saapuu luokse veden sen
Myös leopardi uupuneena kielen kastaa janoisen
Vihamiehet silmäkkäin juovat vettä lähteen sen
viha raukee
pelko haihtuu
rauha niiden tilalle
Vuorille varman saaliin peto päästää lähtemään
Ruohoa se alkaa syödä
siihen jää lepäämään
Karavaani matkallaan näki keitaan uuden tään
- Miksi kuollut aava santa sykkinyt on elämään?
Myöskin he purosista sammuttavat janonsa
hämmästyen katseen nostaa:
Poissa viha polttava!
- Miksi tikaria kannan? Sitä enhän tarvitse!
Vesuriksi raudan taon kun vain päästään perille!
Veli veljen käteen tarttuu
- Unohdetaan riitamme!
Nuotiolla kaikuu laulu vaikka yö jo pimenee
Rauhan uuden aamunkoittoon virvoittavaan nousta saa
iloitsevat kanssa luonnon
kukkaan puhkee maa
Mikä veljeyden tuotti
mikä antoi kaiken tään
Mikä pelon kauhun poisti?
Se on vesi elämän!
Jos ystäväni erämaassas helle kuuma uuvuttaa
jos sun taakkas raskas painaa
ilon voit sä saavuttaa jos tulet Sanan lähteille sammuttamaan janosi
Kuivuuteesi purot puhkee
vesi virtaa alati
Näet mitä tapahtuu: elos toiseks vaihtuu!
Mitä vesi janolle sitä Sana sielulle: kaipuu kauas haihtuu!
Vesi antaa elämän:
Sana puhdas kallis!
Tutki sitä alati!
Virrata sen salli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti