Pian Maria juoksi jo ylös rinnettä hunaja-astia kädessään. Montaa sanaa hän ei ehtinyt Januan kanssa vaihtaa, vaikka vanhus oli varmaan yksinäinen vuorenrinteen majassaan, jonka lähellä hänen mehiläiskennonsa sijaitsivat. Maria ei tiennyt hänestä muuta kuin että hän oli tullut jostakin kaukaa silkkitietä pitkin, poikennut Merentielle ja mieltynyt Nasaretin kaakkoisrinteeseen, koska arveli, että tuo alue soveltuisi hyvin hänen ammattiinsa mehiläishoitoon.
Syrjäsilmällä Maria havaitsi rinteen jo viheriöivän alkaneen sadekauden seurauksena. Moni kasvi oli kukassa ja hunaja siis vastavalmistunutta. Tulisikohan Aaron tänään, hän mietti. Hänen veljensä oli Jerusalemissa rakentamassa Herodeksen remppelin viimeistä vaihetta ja oli lähettänyt sanaa, että ennen Hanukkaa tulisi kotiin käymään. Hän ehtisikin viimehetkessä, sillä tuo iloinen juhla alkaa jo kahden tunnin kuluttua!
Jospa Aaron tulisi ja saisin kertoa koko perheelle, että minä odotan Messiasta!! Messiasta!!!
Koko vuori kaikui, kun hän huusi tuon ihmeellisen sanan: Messiasta!!!
Maria läheni vuoren laella olevaa kotikyläänsä ja samassa riemukseen näki, että pieni karavaani matkalaisia oli saapunut ja paljon kyläläisiä oli heitä tervehtimässä. Isäkin oli paraiksi tullut työpaikaltaan Seforiksesta ja tervehti Aaronia, samoin äiti, joka kuitenkin lähti jo edeltä juoksemaan kotiin varmaan valmistamaan piirasta, johon Maria sopivasti toi hunajan. Maria palasi kiireesti ulos veljensä Aaronin luo, joka avosylin riensi pikkusiskoaan tervehtimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti